Lempeästi veteen

Luonnollinen lääke kipuun

Maija on aina rakastanut vettä ja uimista ja alkoi jo raskauden alkuvaiheessa pohtia mahdollisuutta synnyttää veteen. Idean hän sai synnytyskurssilla, jonka vetäjä tähdensi, että kaikilla on oikeus unelmoida rennosta ja ihanasta synnytyksestä.

Maija tiesi, että rentoutuisi kaikkein parhaiten vedessä. Hän alkoi haaveilla, että vesielementti olisi mukana myös synnytyksessä.

Vauvan kannalta syntymä veteen on lempeä.

Vesisynnytyksillä on vuosisatainen historia. Jo Egyptin faaraoita synnytettiin veteen, ja Tyynenmeren saarilla on synnytetty merivedessä satoja vuosia.

Länsimaissa vesisynnytys alkoi yleistyä 1980-luvulla, ja luonnollisuuden suosiminen ja medikalisaation vastaisuuden trendi kiihdytti vauhtia 2000-luvulla. Yhä useampi synnyttäjä alkoi kiinnostua luonnonmukaisista kivunlievityskeinoista, kuten vedestä.

Vauvan kannalta syntymä veteen on lempeä, kertoo vesisynnytyksiin erikoistunut kätilö Johanna Honkanen. Hän työskentelee sekä Naistenklinikalla että yksityisyrittäjänä.

Suomessa veteen synnyttäminen on verrattain uusi asia. Helsingin Kätilöopistolla alettiin kokeilla vesisynnytyksiä vuonna 1997, ja sen jälkeen vesisynnytys on tullut mahdolliseksi useimmissa suurissa kaupungeissa.

Honkasen tietojen mukaan muutamat sairaalat odottavat uusien synnytysosastojen valmistumista, ennen kuin alkavat kouluttaa kätilöitään vesisynnytyksiin. Hän myös arvelee, että tietoa vesisynnytyksen käytännöistä pitää viedä vielä lisää sairaaloihin, ennen kuin vesisynnytyksistä tulee yleisempiä.

Kätilöitä kouluttaessaan Honkanen on huomannut, että veteen synnyttäminen vaatii kätilöiltä uudenlaista ajattelutapaa. Jos kätilö on tottunut ohjaamaan synnytyksiä alusta loppuun, vesisynnytys voi tuntua hänestä vieraalle alueelle astumiselta.

Vesisynnytyksissä edetään synnyttäjän omassa tahdissa ja annetaan esimerkiksi ponnistusvaiheen venyä niin pitkäksi kuin se on venyäkseen.

Niissäkin sairaaloissa, joissa vesisynnytys on mahdollinen, sen prosentuaalinen osuus kaikista synnytyksistä on hyvin pieni. Esimerkiksi Naistenklinikalla synnytyksiä on vuosittain noin 9 000, ja niistä vain kaksi prosenttia, eli 180 synnytystä, on vesisynnytyksiä.

Mielihyvähormonit rentouttavat

Niin paljon kuin vesi Maijaa elementtinä kiehtoikin, häntä kauhistutti ajatus, että synnytyskipu yltyisi vedessä sietämättömäksi.

Voimakkain kivunlievityskeino, epiduraali, ei ole ammeessa saatavilla. Se annetaan katetrin kautta selkäytimeen, ja katetrin kautta mukaan voisi eksyä vettä. Ammeessa tarjotaan vain ilokaasua.

Ennen ammeeseen menoa voi kuitenkin saada pudendaalipuudutuksen, eli häpyhermon puudutuksen, tai paraservikaalipuudutuksen, eli kohdunkaulan puudutuksen.

Vesisynnytyksissä edetään synnyttäjän omassa tahdissa.

Maija alkoi kuunnella synnytysmeditaatioita, tehdä hengitys- ja mielikuvaharjoituksia ja katsella Youtubesta vesisynnytysvideoita. Videoitujen vesisynnytysten rauhallinen ja harmoninen tunnelma vetosi häneen. Pikkuhiljaa Maija alkoi luottaa siihen, että vesi riittäisi kipulääkkeeksi.

Juuri veden kyky lievittää kipua sai kätilö Johanna Honkasenkin aikanaan kiinnostumaan vesisynnytyksistä. Vesi vähentää stressihormonien eritystä ja auttaa siten synnyttäjän kehoa tuottamaan ”hellyyshormoniksikin” kutsuttua oksitosiinia ja endorfiinia, jotka luontaisesti lievittävät kipua.

– Siksi vesi on hyväksi sekä niille, jotka synnyttävät veteen, että niille, jotka käyttävät sitä vain avautumisvaiheessa rentoutumis- ja kivunlievityskeinona, Honkanen sanoo.

Moni synnyttäjä käyttääkin lämmintä suihkua kivunlievityskeinona jo supistusten alkaessa kotona.

Ammeessa vesi myös auttaa löytämään mahdollisimman miellyttävän asennon sekä avautumisvaiheessa että ponnistusvaiheessa. Lisäksi vedessä olon tuoma painottomuuden tunne poistaa painetta alavartalosta.

Koska vesisynnytyksiin valmentaminen ei kuulu Suomessa kätilöiden koulutukseen, Honkanen hakeutui ulkomaisten asiantuntijoiden kursseille ja haki oppia muun muassa Saksasta ja Englannista. Nykyään hän järjestää vesisynnytyskoulutuksia itse.

Ponnistusvaihe vauvan tahtiin

Veteen voi synnyttää terve äiti, jonka raskaus on sujunut normaalisti.

Esteitä vesisynnytykselle ovat muun muassa vauvan kasvuhidastuma tai huono sydänkäyrä. Veteen ei voi synnyttää myöskään, jos synnytys on ennenaikainen, kyseessä on kaksosraskaus tai vauva on perätilassa tai poikkeuksellisen iso. Myös äidin infektio, raskausmyrkytys, lämpö ja verenvuoto sulkevat vesisynnytyksen pois.

Ammetta voi kuitenkin käyttää kivunlievitykseen myös kaksosraskauksissa, perätilasynnytyksissä ja vauvojen ollessa poikkeuksellisen kookkaita, jos kaikki on muuten hyvin.

Vedessä olo rentouttaa, vähentää stressihormoneita, laskee verenpainetta ja pehmittää kudoksia.

Maijan raskaus oli sujunut hyvin ja hän oli perusterve, joten mitään esteitä vesisynnytykselle ei tuntunut olevan. Maija päätti tietoisesti lukea internetistä pelkästään kauniita synnytystarinoita sekä rakentavaa tietoa. Häntä rauhoitti erityisesti se, miten lempeäksi vesisynnytystä kuvailtiin sekä äidille että vauvalle.

Honkasen mukaan vesisynnytys on lempeä äidille, koska vedessä olo rentouttaa, vähentää stressihormoneita, laskee verenpainetta ja pehmittää kudoksia. Veteen synnyttävälle ei yleensä tule repeämiä, koska väliliha saa venyä rauhassa. Vauva taas saa syntyä vedestä veteen. Siirtymässä lapsivedestä äidin kehon ulkopuolelle on jatkuvuuden tuntua.

Vesisynnytyksissä kätilöt eivät aktiivisesti ohjaa ponnistusvaihetta vaan myötäilevät synnyttäjän omia tuntemuksia. Synnyttäjä ponnistaa vain silloin, kun kokee siihen tarvetta. Vauva syntyy rauhallisesti omaan tahtiinsa.

Juuri niin Maijakin toivoi tyttärensä syntyvän.

Ensimmäinen hengenveto pinnalla

Mitä jos vauva vetää vettä henkeen? Voiko vauva saada vedestä jonkin infektion? Muun muassa tällaisia kysymyksiä synnyttäjä saattaa pohtia Honkasen kokemuksen mukaan.

Häneltä kysytään usein myös, voiko vauvan sydänääniä seurata vedessä ja tuleeko itselle vedessä tukala olo.

Ei, vauva ei voi vetää vettä henkeen, Honkanen sanoo.

– Kun vauvan pää tulee ammeessa ulos, hän hengittää napanuoran kautta. Vauva alkaa siis hengittää keuhkoillaan vasta veden pinnalla, Honkanen sanoo.

Ja kyllä, seurantalaitteilla tarkkaillaan koko synnytyksen ajan, että vauva saa tarpeeksi happea. Veteen päätyvä mikrobionomi eli suoliston bakteerikanta taas on vauvalle äärimmäisen tarpeellista.

– Se auttaa lasta kehittämään hyödyllistä suolistobakteerikantaa, joka vahvistaa hänen omaa puolustusjärjestelmäänsä.

Honkasen mukaan veteen syntyneillä on välittömästi syntymän jälkeen tutkitusti vähemmän infektioita ja hengitysongelmia kuin muulla tavalla syntyneillä.

Vesisynnytyksissä altaan vesi on 35-asteista, eli hieman alle kehon lämpötilan. Juuri tämä lämpötila auttaa synnyttäjän hormonieritystä toimimaan ihanteellisesti ja pitää olotilan virkeämpänä ja levollisempana kuin kuuma vesi – eikä siis tee oloa tukalaksi.

Tiedossa on, että napanuora katkeaa herkemmin, kun veteen syntynyttä vauvaa nostetaan altaasta, ja tämä voi johtaa verenvuotoon. Kätilöt kuitenkin tietävät riskin ja osaavat ehkäistä sen.

Oma tila ammeessa

Eräänä iltapäivänä viime syksynä alkoi tapahtua. Kun Maija makasi suu auki hammaslääkärin vastaanotolla, supistukset alkoivat. Pora tuntui äkkiä pikkujutulta. Maija kiirehti kotiin ja sieltä puolisonsa Harri-Pekan kanssa Naistenklinikalle.

Maija oli yllättynyt siitä, miten kipeiltä supistukset tuntuivat, mutta hengitysharjoitukset ja sähköimpulsseja antava tens-laite antoivat hallinnan tunnetta.

– Ajattelin, että tätä tämä nyt on ja tälle matkalle minä nyt lähden, hän sanoo.

Synnytystoivelistaansa Maija oli kirjannut, että haluaisi kätilön, joka tukee vesisynnytystä. Sairaaloissa, joissa vesisynnytys on mahdollinen, jokaisessa hoitovuorossa on aina vähintään yksi vesisynnytyksiin erikoistunut hoitaja.

Maijan toive toteutui. Kohdunsuu oli alkuiltaan mennessä avautunut neljä senttimetriä, kun Maija pääsi ammeeseen.

”Amme tuntui turvalliselta ja yksityiseltä tilalta.”

Vedessä Maija tunsi olonsa kevyeksi ja painottomaksi ja löysi helposti rentouttavan asennon supistusten välissä.

Maijasta ja Harri-Pekasta tuntui luontevammalta, että Harri-Pekka seurasi synnytystä altaan vierestä. Altaaseenkin puoliso olisi saanut tulla. Myös sen synnyttäjä saa päättää, haluaako olla vedessä alasti vai esimerkiksi bikinien yläosa yllään.

Noin viisi tuntia supistusten alkamisen jälkeen alkoi Maijan ponnistusvaihe.

– Kätilö oli tosi ihana ja sanoi, että tässä kestää niin kauan kuin kestää, mitään kiirettä ei ole, koska vauvalla on kaikki hyvin. Kipu ei yltynyt sietämättömäksi, ja ponnistin vain, kun tunsin tarvetta.

Suoraan äidin syliin

Maija jutteli jatkuvasti pikkuiselle ja kutsui tätä tulemaan. Vihdoin, kolmen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen, vauva syntyi. Veteen pyyhkäisi Aava Meri Tuuli.

– Oli elämäni ihmeellisin ja ihanin hetki, kun nostin Aavan rinnalleni. Hän vain katseli minua lempeän uteliaasti. Hän tunsi selvästi olevansa oikeassa paikassa.

Aava päästi ensiparkaisunsa vasta tarkasteltuaan rauhassa, millaisen äidin syliin oli syntynyt. Synnytyssairaalasta matkamuistoksi tarttui pidäkkeetön rakkaus veteen.

– Aava rakastaa kylpemistä yli kaiken ja sätkii ammeessa riemuissaan. Pian hän aloittaa vauvauinnit.

Synnytys on lyönyt laineensa myös Maijan äitiyden alkuaikaan.

– Sain siitä voimakkaan positiivisuusaallon. Tunsin, että minusta on vaikka mihin myös äitinä.

Maija toivookin, että kaikki synnytykseen valmistautuvat uskaltaisivat unelmoida juuri sellaisesta synnytyksestä kuin haluavat. Kaikki toiveet eivät välttämättä toteudu sellaisinaan, mutta matka äidiksi alkaa levollisemmissa merkeissä, kun alusta asti kuuntelee itseään ja raivaa tilaa toiveilleen.