Mari oli varautunut pitkään synnytykseen ja yllättyi, kun synnytys kesti vain kuusi tuntia.
Marin ja Sakarin poika syntyi raskausviikolla 40 + 0.
”Supistukset alkoivat joulupäivän iltana. Olimme kotona ja aloimme katsoa elokuvaa. Ajattelin, että synnytyksen käynnistymiseen menisi vielä pitkä aika. Supistukset alkoivat kuitenkin nopeasti tihentyä.
Puoli yhdentoista aikoihin en voinut enää puhua supistusten tullessa. Keskityin vain hengittämiseen. Kipuun auttoivat kauratyyny, kävely ja lopulta lämmin suihku.
Sakari soitti sairaalaan, ja meitä pyydettiin lähtemään sinne, koska supistukset tulivat säännöllisesti 3–5 minuutin välein. Olin yhä varma, että kyseessä olivat harjoitussupistukset ja meidät käännytettäisiin takaisin kotiin.
Kipuun auttoivat kauratyyny, kävely ja lopulta lämmin suihku.
Kun nousin sairaalan pihalla autosta, lapsivedet holahtivat. Kohdunsuuni oli kolme senttiä auki, ja pääsimme suoraan synnytyssaliin.
Supistukset olivat jo todella kipeitä. Kätilö sanoi, että ensisynnyttäjällä voi kulua vielä pitkäkin aika, ennen kuin vauva syntyy. Tuntui kauhealta ajatella, että kivut jatkuisivat kauan.
Kokeilin ilokaasua mutta koin kasvojeni edessä olevan maskin häiritseväksi, ja ilokaasu aiheutti huimaavan olon. Pyysin muuta kivunlievitystä, ja sain spinaalipuudutuksen.
Liike ja lämpö olivat auttaneet supistuksiin kotona, mutta aina kun yritin yritin nousta, alkoi supistaa voimakkaasti, ja totesin, että minun oli helpompi olla kylkiasennossa makuulla.
Spinaalipuudutuksen laittamisesta oli mennyt puolitoista tuntia, kun tunsin tarvetta ponnistaa. Kätilö sanoi, että nyt vauva tulee. Se oli täysi yllätys. Tuntui uskomalta, että kivut olisivat pian jo ohi.
Hetki sitten olimme olleet kotona, ja nyt vauva oli sylissämme.
Ponnistin puoli-istuvassa asennossa, ja Sakari ja kätilö kannustivat minua. Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia. Hetki sitten olimme olleet kotona, ja nyt vauva oli sylissämme. Hän näytti todella söpöltä ja hauraalta. Olimme Sakarin kanssa pöllämystyneitä ja onnellisia.
Pientä väsymystä lukuun ottamatta oloni oli heti hyvä. Vietimme seuraavat neljä päivää Perhepesä-hotellissa. Vauva oli syntyessään alle kolmekiloinen, ja jouduimme herättelemään häntä syömään kolmen tunnin välein.
Meillä ei ole vielä rytmiä, mutta nyt vauva osaa jo vaatia itse ruokaa. Olen katkonaisten unia vuoksi väsynyt. Kun vauva nukkuu päivällä, syön, käyn suihkussa ja vastaan whatsapp-viesteihin. Pitäisi malttaa nukkua vauvan kanssa useammin.”
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
