Mervi odotti kolmatta lastaan yksin. ”Minulla on nyt enemmän elämänkokemusta kuin saadessani ensimmäiset lapseni 18 ja 16 vuotta sitten ja uskon, että teen asiat rohkeasti niin kuin itsestäni tuntuu hyvältä.”
Mervin vauva syntyi raskausviikolla 38 + 5.
”Minulla oli supistuksia parin viikon ajan, ja kohdunsuu oli kolme senttiä auki. Raskausdiabeteksen vuoksi kävin sairaalassa parin viikoin välein. Viikolla 37 sovittiin seuraavaksi kerraksi käynnistys, jos synnytys ei olisi siihen mennessä käynnistynyt.
Ystäväni tarjoutui jo alkuraskaudessa tulemaan mukaan synnytykseen, ja se tuntui hyvältä ajatukselta. Aprillipäivän aamuna kahdeksalta lähdimme sairaalaan.
Oloni oli yhtä aikaa rauhallinen ja malttamaton, sillä tiesin saavani vauvan saman päivän aikana syliini.
Lapsivesikalvot puhkaistiin salissa vähän ennen kahtatoista. Voimakkaat ja säännölliset supistukset alkoivat heti. Olisin halunnut kokeilla ammetta kivunlievitykseen tai synnytykseen. Kätilö pohti, että supistukseni olivat niin säännöllisiä ja kivuliaita, ettei ammetta ehdittäisi välttämättä täyttää.
Pidin lämpötyynyä, ja ystäväni yritti hieroa selkääni, mutta kosketus ei auttanut. Vitkuttelin pitkään ennen kuin otin epiduraalin. Lopulta neljän tunnin jälkeen olin niin kipeä, ettei sitä meinattu enää saada laitettua.
Ystäväni läsnäolo rauhoitti. Hän ei istunut nurkassa vaan oli aktiivisesti apunani.
Oloni helpottui nopeasti. Noin tunnin päästä aloin tuntea voimakasta tarvetta ponnistamiseen. Ystäväni soitti kätilöt paikalle, mutta tunne menikin ohi.
Aiemmissa synnytyksissäni en ole ollut ponnistusvaiheessa läsnä, koska kipu on ollut niin suurta. Nyt pystyin keskustelemaan järkevästi koko ajan. Ikä varmasti auttoi asiaa, ja ystäväni läsnäolo rauhoitti. Hän ei istunut nurkassa vaan oli aktiivisesti apunani.
Vauvan pään synnyttyä jäimme odottamaan seuraavaa supistusta. Tilanne oli erikoinen. Istuin puoli-istuvassa asennossa ja näin jo vauvan kasvot. Hän katseli minua, ja silitin hänen tummia hiuksiaan.
Sitten vauva syntyi, ja hänet nostettiin rintani päälle. Raskaus oli ollut yllätys, ja olin luullut, etten enää saisi lapsia. Tuntui uskomattomalta, että hän oli siinä ja katsoi minua silmiin. Vauva oli rinnallani reilut kaksi tuntia, ennen kuin hänet nostettiin pestäväksi.
Imetys ei lähtenyt toiveistani huolimatta sujumaan. Jostain syystä maitorauhaseni eivät tyhjene kunnolla, ja saan siksi toistuvia rintatulehduksia. Omaa jaksamistani ajatellen päätin lopettaa imetyksen, vaikka se harmittikin.
Tuntui uskomattomalta, että vauva oli siinä ja katsoi minua silmiin.
Apunani on ollut välillä ystäviä. Lisäksi tapasin pari kuukautta ennen vauvan syntymää miehen, joka on ollut apunamme ja vaihtaa vaipat kuin vanha tekijä. Elämä on yllätyksiä täynnä. En olisi uskonut, että raskausaikana voi löytää uuden kumppanin.
Myös isosiskot ovat vauvan lumoissa. Kun he käyvät kotona, he nappaavat vauvan heti syliinsä ja käyttävät häntä vaunulenkeillä.”
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
