Kysyimme äideiltä, mikä isien mukanaolosta synnytyksessä jäi parhaiten mieleen.
Näin ohjeistin etukäteen
Kielsin menemästä jalkopäähän.
Pyysin tekemään kaiken, mitä keksisin haluta.
Älä tsemppaa, riittää kun olet lähellä ja läsnä.
Pyysin pitämään ”ei satu kun ei tuu verta” -tyyliset möläytykset mahassaan.
Ainoastaan, että älä pyörry!
Et sitten hiero tai yritä muutenkaan koskea.
Sanoin, että saatan haukkua häntä mutta se ei tarkoita mitään pahaa.
Käskin pitämään huolta siitä, että hän syö – matalalla verensokerilla höystetty mieheni ei olisi ollut paras vaihtoehto.
Pyysin pitämään ”ei satu kun ei tuu verta” -tyyliset möläytykset mahassaan.
Ainoa ohjeeni oli: pysy lähellä ja usko heti, mitä sanon.
Älä räplää puhelinta h-hetkellä.
Pyysin, että mies kertoisi toiveeni kivunlievityksestä kätilölle, jos en itse pystyisi puhumaan.
Parasta oli tämä
Kun mies silitti ja antoi uskoa. Kertoi, kuinka ylpeä on minusta.
Kuopuksen synnyttyä mies kosi minua onnesta itkien. Minä jalat levällään, vauva rinnalla. Ihana ja ikimuistoinen hetki.
Puristaa mieheni käsiä, sillä se helpotti oloani. Hän oli jossain vaiheessa ottanut sormuksen pois, sillä pelkäsi sormensa murtuvan.
Jotkut sanovat, ettei miehellä tee mitään synnytyksessä, mutta minusta me toimme lapsemme yhdessä maailmaan.
Mies hieroi supistusten aikana ja piti lämpötyynyä selkääni vasten. Ponnistusten aikana hän toi juotavaa, kasteli kylmää pyyhettä otsalleni ja tsemppasi rohkeasti. Paras synnytyskaveri.
Kätilöt ohjeistivat hienosti miestäni, joka teki työtä käskettyä. Jotkut sanovat, ettei miehellä tee mitään synnytyksessä, mutta minusta me toimme lapsemme yhdessä maailmaan.
Salissa mies toimi DJ:nä. Elvis pelasti jälleen kerran.
Kipusuklaa, jonka mies toi. Vaikkakin hän söi sen itse...
Kannustus, ettei minun tarvitse todistaa mitään kenellekään synnyttämällä ilman kipulääkettä.
Tämä jäi mieleen
Viimeisten ponnistusten aikana mies sanoi, että ponnista kuin se olisi viimeinen tekosi.
Mies sanoi, ettei pysty leikkaamaan napanuoraa, koska hänelle tulee paha olo.
Jälkeenpäin mies kertoi päänsä olleen vähällä lähteä irti.
Kesken kivuliaimman avautumisvaiheen keinutuolista kuului huokaus. Tylsistynyt huokaus.
Mies totesi, että ”enpä oo sua noin punaisena nähnyt koskaan”.
Mies halusi kokeilla ilokaasua, ja supistusten välissä sitten hihiteltiin yhdessä.
Jälkeenpäin mies kertoi päänsä olleen vähällä lähteä irti, kun ponnistaessani jakkaralla pidin hänestä kiinni niskan takaa ja ymmärrettävästi väänsin kaikin voimin.
Puhaltelin tuskissani supistuksen kourissa, kun mieheni katsoi minua rakastavasti ja huokaisi: ”Olet mun sankari.”
Lähde: Vauvan kysely
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
