Synnytyksen ponnistusvaiheessa äiti saa edetä omaan tahtiinsa. Terveystieteiden tohtori Tarja Mietola-Koivisto vastaa seitsemään kysymykseen ponnistusvaiheesta.
Synnytykseni lähestyy. Mitä minun olisi hyvä tietää ponnistusvaiheesta?
Ponnistusvaihe alkaa, kun kohdunsuu on avautunut kymmeneen senttimetriin ja vauvan pää – tai perätilasynnytyksessä takapuoli – on laskeutunut lantion pohjalle. Tämä saa yleensä aikaan voimakkaan painontunteen ja ponnistamisen tarpeen.
Vauvan laskeutumista edistävät pystyasento, kuten jumppapallon päällä istuminen, ja lantion pyörittely. Asentojen vaihtelu saa vauvan tekemään pään kiertoliikkeitä, jotka osaltaan edesauttavat laskeutumista.
Synnyttäjänä voimasi säästyvät, kun et ala ponnistaa liian aikaisin. Ennen synnytystä kannattaa etsiä tietoa eri asennoista ja miettiä, mitä olisit valmis kokeilemaan. Perinteiselle puoli-istuvalle ponnistusasennolle on monia vaihtoehtoja, kuten ponnistaminen konttausasennossa tai kylkimakuulla.
Voinko valmistautua ponnistamiseen ennalta?
Voit valmistautua ponnistamiseen hieromalla välilihaa kevyesti öljyn kera päivittäin raskausviikosta 34 alkaen. Välilihaa voi hieroa vaikka raskauden alusta asti, mutta yleensä noin 6 viikkoa ennen laskettua aikaa aloitettu hieronta riittää. Se valmistelee välilihan ihoa ponnistamisvaiheen aikaiseen venymiseen ja ehkäisee repeämiä.
Välilihalla pidettävä lämpöside valmistaa ihoa ponnistamista varten.
Kun synnytys on käynnistynyt, välilihalla avautumisvaiheen aikana pidettävä lämpöside valmistaa sen ihoa ponnistamista varten. Kätilö voi jatkaa lämpöhoitoa myös ponnistusvaiheen ajan. Myös lämmin vesi auttaa kipuun ja pehmentää kudoksia.
Opettele luottamaan kehoosi ja itseesi synnyttäjänä yhtä lailla kuin valmistaudut kuuntelemaan kätilön neuvoja.
Missä asennossa on helpointa ponnistaa?
Jos suinkin jaksat, kannattaa suosia pystyasentoja, kuten konttausasentoa ylävartalo sängynpäätyyn tai tyynyihin tuettuna, seisomista tai kyykyssä oloa. Kun ponnistaminen tapahtuu alaspäin, siihen voi saada enemmän voimaa.
Jos voimat ovat vähissä, myös kylkimakuu on hyvä asento ponnistamiseen. Kylkiasennossa lantio avautuu, väliliha antaa periksi ja häntäluu pääsee liikkumaan taaksepäin. Myös synnytysjakkara mahdollistaa hyvän asennon.
Tutkimusten mukaan repeämien kannalta epäedullisin on puoli-istuva asento.
Puoli-istuvassa asennossa ponnistaminen tapahtuu ikään kuin ylämäkeen, jolloin painovoima ei helpota tilannetta. Samalla häntäluu painaa lantion tilavuutta pienemmäksi. Tässä asennossa kohtuun kohdistuu painetta, jolloin sen verenkierto voi häiriintyä, ja sikiön hapensaanti saattaa heikentyä.
On kuitenkin hyvin yksilöllistä, missä asennossa ponnistaminen tuntuu luontevimmalta. Toiset kokevat puoli-istuvan asennon hyväksi asennoksi synnyttää.
Pelkään repeämiä. Vaikuttaako ponnistusasento niiden syntyyn?
Ponnistusasennolla on suuri merkitys repeämien ehkäisyssä. Tutkimusten mukaan epäedullisin on puoli-istuva asento, varsinkin, jos synnyttäjän jalat ovat jalkatelineissä. Tällöin välilihan alue pingottuu ja sen venyvyys heikkenee. Myös syvässä kyykkyasennossa ponnistaminen voi aiheuttaa repeämiä, jos se tapahtuu kovalla voimalla ja nopeasti.
Olennaista on, että saat itse etsiä itsellesi parhaan asennon.
Jos vauva ei lähde syntymään tietyssä ponnistusasennossa, asennon vaihtaminen voi auttaa. Olennaista on, että saat itse etsiä itsellesi parhaan asennon. Voit kokeilla eri asentoja jo avautumisvaiheen aikana, ja myös synnytysjakkaraa voi testata ennen ponnistamisen alkamista.
Joskus äidin tai vauvan vointi voi edellyttää puoli-istuvassa asennossa synnyttämistä. Myös toimenpidesynnytykset, kuten imukuppisynnytys, tapahtuvat tässä asennossa.
Tarvitsenko ponnistamisessa paljon voimaa?
Ponnistusvaiheessa tarvitaan yleensä sitä enemmän voimaa, mitä suurempi vauva on syntymässä. Jos äiti on kovin pienikokoinen ja vauva suuri, ponnistaminen on usein rankempaa.
Ponnistettaessa töitä tekevät vatsalihakset sekä lantiopohjanlihakset. Lantiopohjanlihasten kunnosta olisikin hyvä huolehtia jo raskauden alusta alkaen.
Rentoutuminen supistusten ja ponnistusten välillä saa lihasjännitykset laukeamaan ja voi helpottaa kipua. Hyvä keino on vetää keuhkot kertaalleen täyteen ilmaa supistuksen jälkeen ja puhaltaa se sitten ulos ennen normaaliin hengitysrytmiin palaamista.
Millainen on hyvä ponnistustekniikka?
Ennen synnytysvalmennuksissa opeteltiin vetämään keuhkot täyteen ilmaa, pidättämään hengitystä ja ponnistamaan. Nykytietämyksen valossa tätä ei enää suositella. Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että spontaani ponnistamistekniikka on parempi kuin hengityksen pidättäminen ja voimakas työntäminen.
Rentoutuminen ja lepohetki työntöjen välillä ovat tärkeä osa ponnistusvaihetta.
Spontaani tekniikka tarkoittaa sitä, että synnyttäjä työntää alaspäin, kiristystä ja painetta kohti omaan tahtiinsa supistusten aikana. Ponnistaminen ei tarkoita sitä, että työnnät täysillä koko ajan, vaan rentoutuminen ja lepohetki työntöjen välillä ovat tärkeä osa ponnistusvaihetta.
Synnytyksen aikaiset puudutukset voivat vaikeuttaa ponnistamisen tarpeen tunnistamista ja vaikuttaa näin ponnistustekniikkaan. Kuuntele silloin kätilön ohjeita. Kätilön ohjeet ovat tarpeen myös silloin, jos vauvalla on jokin hätänä ja hänet pitää saada syntymään nopeasti.
Kuinka kauan ponnistusvaihe kestää?
Normaalisti etenevässä synnytyksessä aktiivinen ponnistusvaihe kestää ensisynnyttäjällä yleensä puolesta tunnista tuntiin. Ponnistamisen aikana vauvan pää liikkuu hissimäisesti edestakaisin synnytyskanavassa. Tämä antaa kudoksille aikaa venyä pikkuhiljaa, jolloin repeämien vaara pienenee.
Uudelleensynnyttäjällä lantion kudokset ovat venyneet jo aiemmin, joten ponnistusvaihe sujuu usein hyvin nopeasti. Lapsen pää voi liukua esiin jo parilla työnnöllä.
Lähteenä myös terveystieteiden tohtori Tarja Mietola-Koiviston väitöskirja Synnytyksen ponnistusvaiheen hoidon käytännöt.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
