Vertaistuki on tärkeää erityislasta odottaessa, kertoo sydänlapsen äiti Heidi Forsell, 38. Sekä se, että antaa itselleen luvan tehdä ihan tavallisia raskausjuttuja.
Syksyllä 2017 Heidi Forsellin raskaus sai odottamattoman käänteen: selvisi, että kuopuksella tulee olemaan vaikea sydänvika. Vauva leikattiin ensimmäisen kerran vain viiden vuorokauden ikäisenä. Vauvavuotta rytmittivät useat sairaalajaksot sekä huoli lapsen selviämisestä.
Viimeisin iso sydänleikkaus tehtiin tämän vuoden helmikuussa. Sen myötä Heidin kuopuksen vointi parantui merkittävästi. Tällä hetkellä sydänvika ei vaikuta perheen arkeen juurikaan. Nyt Heidi kirjoittaa Uuden elämän selviytymisblogia, jonka avulla hän haluaa tarjota muille erityisen odottajille vertaistukea.
Heidi kertoo kuusi asiaa, jotka auttoivat häntä raskausaikana.
Minuutti kerrallaan
Aina ei tarvitse selvitä seuraavaan päivään – riittää, että selviää seuraavat viisi minuuttia. Näin Heidi ajatteli aina niinä hetkinä, kun tulevaisuus näytti hänen mielessään toivottomalta möykyltä.
Hengitä
Hengitys on avainasemassa siinä, että mieli rauhoittuu. Niissä tilanteissa, kun kaikki valittavissa olevat vaihtoehdot tuntuivat Heidistä yhtä huonoilta, hän hengitti syvään.
Heidi kutsuu tätä mielen huijaamiseksi: hengityksen avulla kroppa rauhoittuu ja aivot saavat signaalin, että ei ole hätää. Tämän jälkeen olo tuntuu ainakin hetken helpommalta. Hengitykseen keskittyminen auttoi Heidiä myös nukahtamaan iltaisin.
Kirjoita kysymykset muistiin
Heidi sai jo raskauden alussa lääkäriltä neuvon: kirjoita kaikki kysymykset ylös paperilapulle tai kännykkään heti, kun ne tulevat mieleesi. Kun mielessä on paljon asioita ja huolta, yksittäiset kysymykset saattavat helposti hukkua niiden alle.
Hanki vertaistukea
Heidi ei halunnut raskausaikana kuulla ainuttakaan selvitymistarinaa. Sen sijaan hän halusi puhua peloistaan avoimesti. Mitä jos kaikki ei menekään hyvin?
Heidi päätti perustaa Facebookiin vertaistukiryhmän erityisen vauvan odottajille. Häntä helpotti suunnattomasti, että pääsi ryhmässä purkamaan sairaan vauvan odotukseen liittyvää pelkoa ja epätietoisuutta.
Ryhmän jäsenet ymmärtävät, että erityisen odotus voi tarkoittaa vaikeita päätöksiä. Jos joku ryhmäläisistä kertoo päätyneensä raskauden keskeytykseen, kukaan ei tuomitse. Juuri se on vertaistuessa Heidin mukaan mahtavaa.
Ammattiapua koko perheelle
Myös keskustelu ammattilaisen kanssa auttoi. Raskausaikana Heidi ja hänen puolisonsa Tuomas tapasivat neuvolapsykologia, ja vauvan syntymän jälkeen keskusteluapuna oli psykiatrinen sairaanhoitaja sekä sairaalan psykoterapeutti. Psykoterapeuttia Heidi ja Tuomas tapaavat edelleen.
Heidi kertoo, että ammattilaisen avulla hän on saanut jäsennettyä omia ajatuksiaan paremmin. Parisuhteen kannalta on ollut tärkeää, että myös Tuomas on ollut mukana keskusteluissa.
Tee tavallisia raskausasioita
Kun Heidi sai kuulla odottavansa vaikeasti sydänvikaista lasta, hän ei uskaltanut ostaa vauvalle ainuttakaan vaatetta. Hän pelkäsi, ettei vaatteita olisi kukaan koskaan käyttämässä. Sama koski pehmoleluja ja vauvatarvikkeita.
Neuvolapsykologi kuitenkin kannusti Heidiä ostamaan vauvalle jotain, edes yhden bodyn. Psykologin mukaan vaate tai tavara auttaisivat myös suruun, jos pahin tapahtuisi: Heidillä olisi jokin konkreettinen asia, jonka avulla menetettyä vauvaa voisi muistella ja tapahtunutta voisi käydä läpi.
Heidi sanoo, että vaatteiden ja hankintojen tekeminen oli lopulta ihanaa. Hän sai tehdä tavallisia raskauteen liittyviä asioita, vaikka odottikin erityislasta. Heidi huomasi, että myös erityisen odotuksesta on lupa nauttia.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
