Antioksidantit sitä ja antioksidantit tätä. Mitä antioksidantit ovat? Kannattaako niitä tankata purkista vai syödä ruoasta? Marina Heinonen Helsingin yliopistosta vastaa.
1. Mitä antioksidantit ovat?
Antioksidantit ovat yhdisteitä, jotka kykenevät estämään hapettumisen eli härskiintymisen aikaansaamia vaurioita elimistön rasva-aineissa, valkuaisaineissa ja perimää määrittävässä DNA:ssa.
2. Miksi antioksidanttien arvellaan olevan hyväksi ihmiselle?
Antioksidanteilla arvellaan olevan merkitystä sydän- ja verisuonien terveydelle. Vallalla olevan käsityksen mukaan elimistön antioksidantit voivat estää "pahan kolesterolin", LDL:n, hiukkasten hapettumista, mikä puolestaan ehkäisee plakkien muodostumista verisuonistoon. Tutkimustieto on kuitenkin ristiriitaista, sillä E- ja C-vitamiinia lukuun ottamatta, ei ole osoitettu, että antioksidanttien nauttiminen alentaisi sydän- ja verisuonitautien riskiä. Pikemminkin päinvastoin, suurten antioksidanttiannosten on osoitettu olevan terveydelle haitaksi.
3. Mikä on antioksidanttien ja vitamiinien suhde?
Vitamiinit C ja E ovat elimistölle välttämättömiä ravintoaineita nimenomaan siitä syystä, että ne toimivat antioksidantteina. Muut vitamiinit eivät ole antioksidantteja, joskin riboflaviini (B2) osallistuu elimistön antioksidanttipuolustukseen erilaisten entsyymien toiminnan kautta.
4. Mitkä ovat parhaita antioksidanttien lähteitä suomalaisessa ruoassa?
C-vitamiinia suomalaiset saavat eritoten kasviksista ja hedelmistä mukaan lukien marjoista. C-vitamiinista suomalaisilla ei keskimäärin ole vajausta, jos saantia verrataan ravitsemussuosituksiin. C-vitamiinin saantia lisäävät myös sen käyttö hapettumisen estoaineena sekä tiettyjen elintarvikkeiden, kuten mehujen, täydentäminen C-vitamiinilla.
E-vitamiinin lähteinä tärkeitä ovat ravintorasvat ja öljyt sekä erilaiset viljatuotteet. E-vitamiininkaan saannista suomaisilla ei yleisesti ottaen ole syytä huoleen.
Elimistön antioksidanttipuolustuksessa tarvittavia hivenaineita, kuten seleeniä, saadaan maito-, liha- ja viljatuotteista.
Erilaiset kasvikunnan tuotteet - eritoten värikkäät - sisältävät lisäksi muita yhdisteitä, kuten karotenoideja ja flavonoideja, joilla on antioksidanttivaikutusta. Ei kuitenkaan ole vielä olemassa riittävästi tutkimustietoa, joka osoittaisi näiden yhdisteiden olevan sydän- ja verisuonitautien ehkäisyn kannalta tärkeitä elimistön antioksidantteja.
5. Ovatko purkista saatavat antioksidantit yhtä hyviä kuin esimerkiksi marjoista saatavat?
Useimmat antioksidanteilla tehdyt tutkimukset on tehty purkista saatavilla antioksidanteilla ja yleensä ravitsemussuosituksia suuremmilla annoksilla. Näiden tutkimusten lopputulema ei osoita, että purkista saatavista antioksidanteista olisi terveyden kannalta hyötyä. Purkeissa myydään myös paljon sellaisia antioksidanteiksi mainittuja yhdisteitä, joiden tehoa ei lainkaan ole näytetty toteen ihmiselimistössä.
Purkki-antioksidanttien yhdisteet ovat kemiallisesti samoja aineita kuin luonnontuotteissa. Erona saattaa olla se, että luonnontuotteiden muut ainesosat, kuten kuidut, muut vitamiinit tai jotkut vielä tuntemattomat aineet, vaikuttavat antioksidantin imeytymiseen ja käyttäytymiseen elimistössä. Esimerkiksi runsaasti flavonoideja sisältävien marjojen verenpainetta ja HDL-kolesterolia alentavasta vaikutuksesta on saatu uutta tutkimustietoa, joka saattaa osoittaa suotuisaa vaikutusta sydän- ja verisuoniterveydelle.
6. Onko antioksidanttien puutteen ja jonkun sairauden, esimerkiksi syövän, osoitettu liittyvän yhteen?
Tarkasti ottaen vain C- ja E-vitamiini sekä eräät hivenaineet, kuten seleeni, ovat elimistön antioksidantteja. Seleenin puute on yhdistetty sydän- ja verisuonisairauksiin, ja valtiovallan päätöksellä seleenin määrää on nostettu lannoitteissa ja niiden välityksellä suomalaisissa elintarvikkeissa. C- ja E-vitamiineista ei Euroopassa yleisesti ottaen ole puutetta, eikä niiden yhteydestä mihinkään sairauteen ole vahvaa näyttöä. Kasvispitoinen ruokavalio sen sijaan näyttäisi joidenkin tutkimusten valossa estävän tiettyjen sairauksien, kuten joidenkin syöpien, puhkeamista.
Asiantuntijana elintarvikekemian dosentti Marina Heinonen, Helsingin yliopisto.