Huokaatko raskaasti koettaessaan tavata mystiseltä vaikuttavia E-koodeja tuoteselosteesta? Vai etkö oikeastaan välitäkään tietää, mitä lisäaineita suusi tuuppaat?

Olipa lisäainetietoutesi niin tai näin, ole huoleti – ne lisäaineet, joita ruoassamme on, on tutkittu ja turvallisiksi havaittu. Näin vakuuttaa elintarviketieteiden tohtori, dosentti Marina Heinonen Helsingin yliopistosta.

Herkistyminen ruoan lisäaineille on harvinaista, mutta silti moni haluaisi vaihtaa lisäaineettomaan. Miksi, kysyy lisäaineiden asiantuntija, sillä turvallisiksi todetut lisäaineet ovat tärkeä osa teollista ruoanvalmistusta.

– Ei lisäaineita huvin vuoksi ruokatarvikkeisiin lisätä, kyllä niillä on oma, hyödyllinen käyttötarkoituksensa. Ne esimerkiksi värittävät, makeuttavat ja säilyttävät elintarvikkeita, hän perustelee.

Heti kärkeen Heinonen haluaa selventää, ettei lisäaineita saa sotkea vieraisiin aineisiin. Siinä, missä EU:n Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo tiettyjen lisäaineiden käyttöä elintarvikkeissa, se vahtii samalla, ettei ruokaamme pääsisi vaarallisia, vieraita aineita.

– Vierasaineita ovat esimerkiksi raskasmetallit ja ympäristömyrkyt tai vaikkapa eläinten hoidossa käytettävien lääkeaineiden jäämät.

Osaatko purkaa E-koodit?

Elintarvikkeisiin saa Euroopassa lisätä noin kahtakymmentä eri lisäaineryhmää, jotka sisältävät omat E-koodinsa yksittäisille lisäaineille. Lisäaineryhmiä ovat esimerkiksi hapettumisen estäjät ja säilöntäaineet eli pilaantumista estävät lisäaineet, elintarvikevärit tai ruokien sakeuttajat ja emulgaattorit. Rajansa kuitenkin lisäaineiden määrilläkin: niitä saa lisätä elintarvikkeeseen vain sallitun annoksen.

Suuri osa lisäaineista tulee luonnosta, varsinkin kasvikunnasta. Elintarviketeollisuus käyttää väriaineina muun muassa porkkanasta tuttuja karotenoideja, punasipuleita ja karviaisia värittäviä antosyaaneja sekä kesäiset lehtipuut viherryttävää klorofylliä.

– Jopa sininen väri, jota ei äkkiseltään mieltäisi luonnosta lähteväksi, on usein peräisin levästä. Kananmunasta ja soijasta saadaan emulgaattoreita ja kasvien orgaanisista hapoista säilöntäaineita.

Lähes kaikissa elintarvikkeissa on lisäaineita, Marina Heinonen huomauttaa. Vain peruselintarvikkeet, kuten kasvikset, hedelmät, liha, kala, maito, kaurahiutaleet tai kotimainen omena, ovat lisäaineettomia.

– Jos taas katsotaan aivan ääripäätä, runsaasti lisäaineita löytyy etenkin lihaliemivalmisteista, pussikeitoista, vaahdotetuista kermasuklaavanukkaista, light-virvoitusjuomista ja karkeista.

Lisäaine luo värin ja rakenteen

Mutta miksi lisäaineita? Eikö kuka tahansa kuluttaja valitsisi mieluummin lisäväriaineettoman jätskin kuin porkkanan karoteenilla kellastetun version?

Ei välttämättä. Ruoan väri on tutkimusten mukaan tärkeässä osassa ruokailua, sillä maistaminen on pitkälle näköaistin ryydittämä tapahtuma: ruoan ulkonäöllä ja värillä on iso merkitys sille, mitä ostamme ja syömme.

Lisäaineiden käytöllä voidaan antaa elintarvikkeelle esimerkiksi halutunlainen rakenne. Ilman sakeuttamisaineita pöytämargariinimme ei olisi siinä muodossa kuin sen olemme oppineet tuntemaan tai aurinkokuivattu tomaattilevite sopivan muhevaa siveltäväksi leivälle.

– Lisäaineita välttelevä saattaa joutua sellaistenkin terveysvalintojen eteen, ottaako emulgoimaton ja rasvan laadultaan raskas täysruokakerma vaiko vaihtaa se rypsiöljypohjaiseen mutta sakeutusaineilla varustettuun kevytruokavalmisteeseen.

Oma pointtinsa etenkin vegaaneille on, milloin lisäaine on eläimestä, milloin kasvikunnasta.

– Aika hyvin tieto mielestäni on tarjolla kuluttajille tuoteselosteessa. Usein valmistaja kertoo, onko lisäaineen rasvahappojen lähteenä eläinperäinen rasva vaiko kasvirasva.

Jos haluaa tarkoin varmistaa, mitä lisäaineita elintarvike sisältää, kannattaa hankkia Evirasta E-koodiavain. Se on ilmainen opasvihkonen, jonka voi tilata esimerkiksi  Eviran nettisivujen kautta.

– Nettisivuilta löytyy myös osio "elintarvikkeiden lisäaineet", joka taulukkomuotoisesti kertoo, kuinka paljon missäkin elintarvikkeessa on lisäaineita, tutkija vinkkaa.

Atsovärikohu säikäytti

Entäpä sitten lisäaineiden turvallisuus, riskit ja haitat? Dosentin mukaan kaikkien sallittujen lisäaineiden turvallisuus on selvitetty tarkoin, jotta niitä voi ylipäätään käyttää. Turvallisuus ei ole silti yhtä kuin täydellinen haitattomuus, sillä jotkut saavat lisäaineista yliherkkyysoireita tai suorastaan allergisia reaktioita.

– Tyypillinen tapaus on sellainen, jossa astmaatikko saa hengitysoireita säilöntäaine sulfiitista. Tai jos on herkistynyt tomaatissa olevalle lykopeenille ja syö ruokaa, johon on lisätty lykopeenista peräisin olevaa väriainetta, voi saada suun seutuun punoitusta ja kirvelyä.

Takavuosien atsovärikohu lisäsi pelkoa lisäaineita kohtaan Heinosen mukaan turhaan. Hän itse oli mukana Euroopan Elintarviketurvallisuusviraston EFSAn asiantuntijoiden joukossa selvittämässä atsovärien väitettyä yhteyttä lasten ylivilkkauteen ja kertoo, ettei havainnolle löytynyt tieteellistä perustetta.

– Suomalainen elintarviketeollisuus päätti jo aikaa sitten, ettei atsovärejä käytetä. Hyvä näin, mutta atsoväripelkoisen on muistettava, että niitä tulee tänne tuontielintarvikkeiden mukana, etenkin karamelleissa.

Lisäaineiden yhteisvaikutuksista lääkkeiden kanssa tunnetaan parhaiten asetyylisalisyylihapon, esimerkiksi aspiriinin, sekä säilöntäaine bentsoehapon ja askorbiinihapon väliset reaktiot. Jotkut aspiriinille yliherkät saavat siis samantyyppisiä oireita näistä säilöntäaineista.

Ravintolaruoka, myös etnisten ravintoloiden valmistama, saa sisältää vain EU:ssa sallittuja lisäaineita.

– Jos jotakin ei-sallittua löytyy ravintoloiden keittiöistä, se tiedetään heti ympäri Euroopan. Elintarvikkeista vastaavilla viranomaisilla on oma 27 maan sisäinen hälytysjärjestelmänsä.

Tunnista lisäaine

Pakkausmerkinnöissä lisäaine voidaan ilmoittaa esimerkiksi näin: säilöntäaine (Kaliumsorbaatti) tai säilöntäaine (E 202).

Lisäaineita ei ole helppo ryhmitellä yleisyyden mukaan. Eräitä aineita käytetään varsin paljon (= tasolla 1 g:sta/kg ylöspäin) jonkin suuren elintarvikeryhmän tuotteissa, kuten fosfaatteja lihavalmisteissa ja sulatejuustoissa, jolloin niiden kilomääräinen kokonaiskäyttö on suurta. Joitain aineita taas käytetään pieniä määriä (muutama mg/kg tai aina alle g/kg), mutta hyvin monessa elintarvikkeessa, kuten askorbiinihappoa tai lesitiiniä.

Eviran esite Elintarvikkeiden lisäaineet on tilattavana postitse tai ladattavana kotitietokoneelle ilmaiseksi www.evira.fi.

Lue lisää
Lisäaineet puntarissa
Karta, älä säiky lisäaineita
Hyvä vai paha valmisruoka?

Tavallisimmat lisäaineet ja niiden käyttötarkoitukset.

  • Bentsoehappo ja bentsoaatit, E 210, E 211 (säilöntäaine)
  • Sorbiinihappo ja sorbaatit, E 200, E 202  (säilöntäaine)
  • Lesitiini, E 322 (emulgointiain)
  • Rasvahappojen mono- ja diglyserit, E 471 (emulgointiaine)
  • Askorbiinihappo ja askorbaatit, E 300, E 301 (hapettumisen estoaine)
  • Glutamiinihappo ja glutamaatit, E 620, E 621 (arominvahvenne)
  • Pektiini, E 440 (sakeuttamisaine)
  • Aspartaami, E 951 (makeutusaine)
  • Maitohappo ja laktaatit, E 270, E 325 (happamuuden säätöaine)
  • Sitruunahappo ja sitraatit, E 330, E 331 (happamuuden säätöaine)
  • Fosfaatit, E 339, E 450, E 451 ja E 452 (stabilointiaine)
  • Karotenoidit E 160a (elintarvikeväri)

Lähde: Elintarviketeollisuusliitto

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Magnesium on keskeinen tekijä sadoissa aineenvaihdunnan tapahtumissa. Puutostilasta kärsivät vain harvat, sillä magnesiumia saa vaikka mistä.

Hivenaine magnesiumin tärkeyttä ei pidä väheksyä. Se osallistuu solujen perusaineenvaihdunnan säätelyyn, aivojen välittäjäaineiden toimintaan, perintötekijöiden rakentumiseen sekä hermojen ja lihasten yhteispelin sujumiseen.

Magnesiumin saantisuositus on miehillä 350 milligrammaa ja naisilla 280 mg päivässä. Puutostila on harvinainen ja johtuu yleensä runsaasta virtsanerityksestä, joka voi liittyä munuaissairauteen, diabetekseen, pitkäaikaiseen nesteenpoistolääkkeiden käyttöön tai alkoholismiin. Ajan kanssa lieväkin puutos voi kuitenkin johtaa ongelmiin. Oireita ovat väsymys, oksentelu, vapina ja lihasten nykiminen.

Magnesiumlisien tehoa suonenvedon estämiseen ei ole todistettu pätevillä tutkimuksilla, mutta niitä voi hyvin käyttää, jos ne tuntuvat auttavan.

Asiantuntija: sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

 

NÄISTÄ SAAT MAGNESIUMIA

Vehnälese 822 mg/100 g

Siemenet 447 mg

Pähkinät 208 mg

Tumma suklaa 130 mg

Banaani 31 mg

Tyrnimarja 30 mg

Kala 30 mg

Kaurapuuro 30 mg

Avokado 29 mg

Jauheliha 25 mg

Vadelma 25 mg

Lähde: Fineli.fi

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Pitääkö superfoodeista pitää taukoa? Käytän macaa, spirulinaa ja chiaa. Voiko superfoodeja ja kanelia käyttää, jos maksa -arvot ovat kohonneet?

Maca eli andienkrassi eli perun ginseng (Lepidium meyenii) on Andeilta peräisin oleva juurikasvi, jota on käytetty jo inkakulttuurissa. Suomessa sitä käytetään kuivattuna, jauhettuna juurena. Juuri sisältää aminohappoja, hiilihydraatteja, hieman rasvaa ja kivennäisistä mm. kalsiumia, kaliumia ja jodia. Macan väitetään lisäävän vireyttä, seksuaalista halua, hedelmällisyyttä ja helpottavan vaihdevuosioireita. Vaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä.

Haittoja ei ole systemaattisesti tutkittu, mutta ei ole toisaalta tietoa siitäkään, että maca aiheuttaisi maksahaittoja.

Spirulina on siniviherlevää, jota käytetään kuivattuna jauheena ja kapseleina. Se sisältää proteiinia, hiilihydraattia, rasvoja, vitamiineja ja mineraaleja. Käyttömäärien pitäisi kuitenkin olla runsaita, jotta spirulinan sisältämillä ravintoaineilla olisi merkitystä ruokavaliossa. Spirulinan on väitetty auttavan mm. pitkittyneeseen väsymykseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja tehostavan vastustuskykyä, mutta tieteellistä näyttöä näistä vaikutuksista ei ole. On julkaistu potilastapaus, jossa spirulinan epäiltiin aiheuttaneen maksavaurion. Siniviherlevien sisältämiä myrkkyjä voi olla mukana myös spirulinatuotteissa. Muina haittoina voi esiintyä suolisto-oireita, kuten vatsan turvotusta, ripulia ja ilmavaivoja. Jos maksa-arvot ovat koholla, spirulinavalmiste pitää lopettaa ja kääntyä lääkärin puoleen. Maksa-arvot on tarkistettava muutaman viikon kuluttua valmisteen lopettamisesta. Jos maksa-arvot korjaantuvat spirulinan käytön loputtua, maksahaitta saattaa olla spirulinan aiheuttama. Muut syyt maksa-arvojen koholla oloon on tietysti myös selvitettävä.

Chia (Salvia hispanica L.) on mintulle sukua oleva viljelykasvi, jonka siemeniä ja niistä puristettua öljyä käytetään ravintona. Chia on nyt suosittua FODMAP-ruokavaliossa, koska sen ajatellaan tasapainottavan vatsan toimintaa. Ravintosisältö on tyypillinen siemenille, eli chia sisältää kuitua, pehmeää rasvaa ja proteiineja. Tutkimustietoa chian terveysvaikutuksista tai haitoista on rajallisesti, eikä sen mahdollisista maksavaikutuksista ole mitään tietoa.

Lue lisää FODMAP-ruokavaliosta

Jauhettu kanelipuun kuori, mausteena käytetty kaneli, on tavanomaisina määrinä turvallista. Tavallisemman eli kassiakanelin runsasta käyttöä on syytä välttää sen sisältämän haitallisen kumariinin vuoksi. Ceyloninkanelissa kumariinipitoisuus on huomattavasti pienempi. Kaneliöljy ja kanelipuun kuoriuutteet sisältävät kanelijauheeseen verrattuna moninkertaisia määriä kasvin ainesosia, ja ne ovatkin aiheuttaneet haittavaikutuksia. Paikallisesti käytettynä kaneliöljy voi aiheuttaa allergisia reaktioita ja ihottumaa. Suun kautta nautittu kaneliöljy voi suurina annoksina lamata keskushermostoa.

Kaneliöljyä ja kaneliuutteita on vältettävä, jos sairastaa maksasairautta, koska kanelin sisältämä kinnamaldehydi on maksalle haitallista. Mausteena kanelia voi silti käyttää ruoassa.

Kasveista valmistettuja ravintolisiä olisi parasta käyttää vain kuuriluonteisesti, koska niiden pitkäaikaiskäytön turvallisuutta ei ole yleensä varmistettu.

Mainituista "superfoodeista" ainakin spirulina ja kaneliuutteet voivat aiheuttaa maksavaurion, joten ne on jätettävä kokonaan pois käytöstä, jos maksa-arvot ovat koholla.
 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

 

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

 

 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Spiruliinan syöjä

Voiko superfoodeista olla harmia?

Vierailija kirjoitti: Astronautit syö spiruliinaa eikä heillä ole maksavaurioita. Spiruliina on kasvatettua levää eli ruokaa. Liika hiilari rasvoittaa maksa ja siten saa rasvamaksan. Artikkelissa ei sanota että Spiruliina AIHEUTTAA maksavaurion vaan että VOI aiheuttaa maksavaurion, aivan kuten liika hiilarikin VOI. Kiinalaiset ovat kovia riisinsyöjiä, onko heillä kaikilla rasvamaksa?
Lue kommentti