Valitse sinisiä kasviksia ja marjoja, kun haluat säilyä nuorena. Mitä vahvempi väri, sitä voimakkkaampi on antioksidanttien vaikutus.

Kasvien siniset ja purppuranpunaiset sävyt johtuvat antosyaaneista ja muista fenoliyhdisteistä. Ne ovat vahvoja antioksidantteja. Antioksidanttien arvellaan hidastavan vanhenemista ja erilaisia rappeumasairauksia.

Keräile siis sinisävyistä syötävää! Se torjuu solujesi rappeutumista. Ja mitä vahvempi väri, sitä voimakkaampi on suojavaikutus.

Suosi mustaviinimarjaa ja mustikkaa, maistele myös juolukkaa. Mustikka on todella hyväksi ikääntyville ja päätetyössä rasittuneille silmille.

Etikkaa värin säilymiseksi

Sininen ja purppura haalistuvat helposti ruoan valmistuksessa, siksi vaikkapa lämpimään puna-kaalisalaattiin lisätään haudutusvaiheessa väriä säilyttävää etikkaa.

Entä kukkakaalista ja perunasta kehitetyt siniset lajikkeet? Kyllä vaan, niiden antioksidanttivaikutus on vaaleita versioita vahvempaa.

Punaviinin terveellisyydestä kiistellään, mutta se sisältää kiistatta runsaasti flavonoideja.

Lisäaineestakin flavonoideja

Yksi varsin yleisesti käytetyistä lisäaineista, E163, on luonnon antosyaani – siis antioksidantti – joka luetaan niin sanottuihin flavonoidipigmentteihin.

E163:a käytetään väriaineena, ja sitä saadaan tumman viinirypäleen ja mustaherukan kuoresta sekä mustasta porkkanasta.

– E163:n voi lukea marjalähteeksi, sillä saamme sen kautta jopa kymmenen prosenttia kaikista flavonoideistamme, professori Marina Heinonen Helsingin yliopistosta kertoo.

Asiantuntijana Marina Heinonen, ravinnon turvallisuuden professori Helsingin yliopistosta.

Lue lisää:

Auttaako antioksidantti?
Flavonoidit talteen tummista marjoista
Flavonoidit - suojaavia antioksidantteja
Syö puna-vihreää ruokaa, terveytesi tähden

Antioksidantit ovat yhdisteitä, jotka estävät vapaiden radikaalien haittavaikutuksia elimistössä tai elintarvikkeen eltaantumista.

Ruoasta saatavia antioksidantteja ovat C-vitamiini, E-vitamiini, karoteenit sekä flavonoidit ja muut polyfenolit.

Flavonoideja on kasvikunnassa tuhansia eri yhdisteitä, syötävistä kasveista niitä tunnetaan muutamia kymmeniä.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Minulla on helikobakteerin aiheuttama mahakatarri. Bakteeri on häädetty, mutta oireet eivät tunnu hävinneen. Tarvitsisin luotettavia ruokaohjeita sekä listan tuotteista: mitä saa syödä ja mitä ei. Netistä kun etsii, niin yhdessä sanotaan yhtä ja toisessa toista.

Mikäli oireet jatkuvat hoidon päättymisen jälkeen, on syytä hakeutua lääkärin arvioitavaksi, sillä sairaus voi uusia ja tällöin tarvitaan uusi hoito.

Lääkärin vastaanottoa odotellessa voi kokeilla seuraavia: alkoholijuomien, kahvin sekä rasvaisten, käristettyjen ja mausteisten ruokien välttäminen sekä useimpien hedelmä- ja marjamehujen välttäminen niiden happamuuden vuoksi.

Ruokarytmin säännöllisyys helpottaa useimpia vatsavaivoja eli valveillaoloaikana on hyvä nauttia ruokaa ja juomaa noin kolmen tunnin välein. Annoskokojen kohtuullisuuteen on hyvä kiinnittää huomiota. Kysymyksestä ei käy ilmi, tupakoiko kysyjä. Tupakoinnin lopettaminen usein helpottaa oireita.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.