Sipulien suku on keittiön moniottelija. Aromikas maku säestää upeasti monia ruokia. Avuksi tarvitaan terävä veitsi.

Sipuleita on kautta aikojen pidetty luonnon omina lääkkeinä. Niissä on kversetiini-nimistä flavonoidia. Se ja valkosipulin allisiini ehkäisevät haitallisten mikrobien toimintaa. Sipuleissa on jonkin verran B- ja C-vitamiinia.

Sipuli on edullista ja funktionaalista ruokaa. Sipulin sisältämät rikkiyhdisteet saattavat ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja.

Mietoa purjoa piirakoihin

Pitkänhuiskea purjo on kotoisin Välimeren alueelta. Mieto sipuli on omiaan keittoihin, vokkeihin ja piirakoihin. Se on tärkeä osa ranskalaista klassikkokeittoa vichysoissea, jossa purjo ja peruna solmivat suloisen ja maistuvan liiton.

Purjosta kannattaa käyttää myös vihreät osat. Ne sopivat maustamaan salaatit, vokit ja piirakat.
Huuhtele purjo hyvin ennen käyttöä, sillä sen tiiviiden lehtikerrostumien väliin jää multaa.

Vokkiin väriä kevätsipulista

Solakka kevätsipuli on maultaan ruohosipulia muistuttava, miedohko ja aromikas. Se sopii käytettäväksi purjon ja ruohosipulin tapaan vokkeihin ja pastoihin.

Kevätsipulia kutsutaan myös salaattisipuliksi, ja se aateloikin monenlaiset kylmät ruoat. Kevätsipulin maku on miedohko. Sitä käytetään useissa Aasian maissa maustamaan riisiruokia.

Suosittu valkosipuli

Tuttu valkosipuli on nuorena miedohko ja muuttuu vanhemmiten ärhäkämmäksi. Valkosipuli sisältää allisiinia, joka ehkäisee haitallisten mikrobien toimintaa ja siten vähentää tulehduksia.

Jos valkosipulin kuoriminen tuntuu työläältä, kokeile vaihteeksi yksikyntistä kiinalaista solo-valkosipulia. Sen maku on miedompi kuin monikyntisen sipulin.

Jos pusertimella hienonnettu valkosipuli maistuu väkevältä, kynnen voi hienontaa veitsellä. Lopputulos on näin pehmeämpi.

Salottisipuli jalostaa kastikkeen

Kaunis salottisipuli on suosittu Euroopassa, erityisesti Ranskassa. Tyylikäs, keltasipulia miedompi maku sopii monenlaiseen kokkaukseen.

Salottisipuleita on monen muotoisia, pienestä pyöreästä banaanimaisen suippoon. Salottisipuli on hyvää kaikenlaisissa ruoissa, mutta sen hienostunut maku sopii etenkin kastikkeisiin ja liemiin.

Tutut kelta- ja punasipulit

Keltasipuli on tavallisin ruoanvalmistussipuli. Monikäyttöisenä se sopii lähes kaikkiin ruokiin, kuten patoihin, laatikoihin ja keittoihin. Maku vaihtelee miedohkosta väkevänkirpeään.

Punasipuli on keltasipulin värikäs muunnos. Sen sisuskin on punertava. Punasipuli sopii käytettäväksi keltasipulin tapaan. Kaunis väri koristaa upeasti vaikkapa silliherkun, mätiruoat tai kreikkalaisen salaatin.

Taltuta sipulin kitkeryys

Hienonnettaessa tai kuumennettaessa sipulin voimakas maku ja tuoksu haihtuvat.

Sipulia voi marinoida hetken suola-etikkaseoksessa (ripaus suolaa ja sokeria yhdistetään tilkkaan viinietikkaa), niin raakana käytettävän sipulin kitkeryys taittuu.

Sipulin pakastaminen tai mikrottaminen ennen leikkaamista vähentää kyyneleitä. Viisitoista minuuttia pakasteessa tai minuutti mikrossa.

Hienonna hienoksi

Sipuleita pilkottaessa muodostuu haihtuvia rikkiyhdisteitä, jotka saavat silmät vuotamaan. Pilko sipuli terävällä veitsellä kyynelehtimisen ehkäisemiseksi, sillä terävä veitsi rikkoo sipulin solukkoa tylsää vähemmän. Voit myös huuhtaista halkaistun sipulin kylmällä vedellä.

Sipulin tiukka kuori irtoaa helpommin, kun laitat sen hetkeksi kuumaan tai kylmään veteen likoamaan.

Valkosipulin kuoren saa helposti irti, kun kynttä pusertaa veitsen lappealla sivulla leikkuulautaa vasten. Tällöin kynsi rikkoutuu ja kuori irtoaa kätevästi.

Kypsäksi ilman rasvaa

Monissa ruokaohjeissa, kuten jauhelihamurekkeessa, neuvotaan kypsentämään sipuli ennen sen lisäämistä muiden aineiden joukkoon. Jos haluat vähentää rasvan käyttöä, niin kypsennä sipuli mikrossa keskiteholla (n. 600W n. 2 minuuttia). Tällöin rasvaa ei tarvitse lisätä, toisin kuin pannulla kuullottamisessa.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Luin amerikkalaistutkimuksen, jonka mukaan fruktoosi on epäterveellistä. Koe oli tehty makeutetuilla juomilla. Entä kaupassa myytävä hedelmäsokeri, jota käytän jälkiruoissa ja leivonnassa? En osta kaupasta herkkuja, limsoja enkä mehuja, sillä niissä on hurjasti piilosokeria. Jos jotain herkkua haluan, leivon itse. Tavakseni on tullut vähentää resepteissä sokeria. Kokonaan ilman makeaa ei pysty tässä elämässä olemaan. Olen huomannut, että fruktoosi on niin makeaa, että sitä riittää pienikin määrä. Voiko fruktoosi olla haitallista silloinkin, kun sitä käyttää näin?

Fruktoosin eli hedelmäsokerin runsaan saannin on todettu vaikuttavan epäedullisesti  maksan aineenvaihduntaan. Kuten kysyjä tuo esille, makeutetut juomat ovat tässä suhteessa ne elintarvikkeet, joihin on syytä kiinnittää huomiota.

Yhdysvalloissa käytetään juomien makeuttamisessa runsasfruktoosis ta maissisiirappia. Tämä on ongelmallista, sillä juomien käyttö voi olla runsasta, jolloin fruktoosin saanti nousee hyvin suureksi. Vastaavia määriä fruktoosia on vaikea saada muualta.

Hedelmiä ja marjoja ei fruktoosin vuoksi tarvitse välttää. Niiden terveysvaikutukset on vakuuttavasti dokumentoitu osana terveyttä edistävää ruokavaliota. Mehuista on juomasuosituksen mukaan syytä suosia täysmehuja ja niitäkin korkeintaan lasillinen päivässä aterian yhteydessä.

Kysyjän sokerin saanti vaikuttaa olevan maltillista, joten nykyisiä sokerinkäyttötottumuksia voi hyvin jatkaa. Kysyjän havainto siitä, että hedelmäsokeri on tavallista sokeria makeampaa, pitää paikkansa, joten sitä tarvitaan saman makeuden saavuttamiseksi tavallista sokeria vähemmän.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Onko fruktoosi pahaa sokeria?

Ainoastaan hiilihydraattien kokonaismäärällä on merkitystä, koska niistä yksikään gramma ei mihinkään häviä. Se, että muuttuuko se hiilihydraatti (ns. hitaat ja nopeat) tunnin päästä glukoosiksi vai 3 tunnin päästä ei ole mitään merkitystä, vaikka näin meille on valehdeltu jo iät ja ajat mm. virallisen tahon puolelta. Tavan kansa kuluttaa hyvin vähän hiilihydraatteja päivässä ( alle 150 grammaa) ja näinollen loppu muuttuu rasvaksi elimistöön ja lopulta rasvoittaa myös maksan. Näin ihminen lihoo...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta