Vettä on saatava pari litraa päivässä mutta liika on liikaa vedenkin juomisessa. Suomessa hanavesi on parempilaatuista kuin moni pullovesi mutta maailmalla asiat ovat toisin. Meilläkään vesiepidemiat eivät ole tuntemattomia.

Hyvän Terveyden väitteisiin vedestä vastaa professori Jouko Tuomisto THL:stä.

Ulkomailla ei pidä juoda vesijohtovettä. Vatsataudin voi saada jo suihkuvedestä.

Oikein ja väärin, riippuu kovasti maasta. Useimmissa kehittyneissä länsimaissa vesijohtovesi on turvallista, mutta kehitysmaissa, Itä-Euroopan ja Välimeren maissa ei. Joidenkin taudinaiheuttajien tartuttavuus on niin suuri, että jopa kymmenkunta mikrobia riittää aiheuttamaan tartunnan. Tällainen on esimerkiksi norovirus eli kalikivirus. Silloin on ainakin teoriassa mahdollista saada tartunta jo suihkusta.

Useimmat pöpöt eivät ole näin tartuttavia, ja suihkussa käynti on yleensä turvallista. Lapsille kannattaa kuitenkin opettaa, ettei uimaaltaasta, kylpyammeesta tai suihkusta kannata juoda.

Helsinkiläinen saa hanastaan huonompaa vettä kuin rovaniemeläinen.

Väärin. Helsingin vesijohtovesi on hyvää ja tehokkaasti puhdistettua. Myös Rovaniemen vesi on hyvää, joten on vaikea asettaa näitä paremmuusjärjestykseen.

Pullovesi on laadukkaampaa kuin vesijohtovesi.

Väärin. Sekä pullovedet että vesijohtovedet vaihtelevat laadultaan. Pulloveden ongelma on mikrobikasvu, jos vesi seisoo kauan kaupan hyllyllä tai suuressa automaatissa. Pullovesiä ei pidä säilyttää liian pitkään lämpimässä. Sama ongelma voi olla myös vesijohtoveden kanssa, kun esimerkiksi kesäloman jälkeen laskee vettä hanasta ensimmäistä kertaa. Kun vesi on seisonut putkistossa, siellä voi olla bakteerikasvua.

Käyttämättömänä olleesta hanasta tulisikin laskea vettä niin paljon, että asunnon vesijohto täyttyy pääputkesta tulevalla tuoreella vedellä.

Puhdas vesi säilyy suljetussa astiassa ikuisesti.

Väärin. Jos vesi steriloidaan täysin suljetussa astiassa, väite lähes pitää paikkansa, mutta niin puhdasta vettä ei olekaan, että siinä ei olisi mikrobeja ja niiden ravinteita.

Vain Lapin tunturijärvistä ja -puroista saa sellaisenaan juomakelpoista vettä.

Väärin. Pintavesi voi olla turvallista, mutta on vaikea tietää, milloin se on ja milloin ei. Veden lähellä olevat ihmiset ja karja lisäävät vedessä olevia mikrobeja. Tunnetaan giardia-alkueläinten aiheuttama epidemia, kun majavat olivat saastuttaneet tunturilammen veden. Siksi pintavesi pitää aina desinfioida vesilaitoksella, ja esimerkiksi partioleirillä
juomavesi kannattaa keittää, jos se otetaan pintavesilähteestä.

Suurin osa pohjavedestä on sellaisenaan juomakelpoista. Toisin sanoen hyvin rakennetusta kaivosta, johon ei pääse pintavesiä, saa yleensä hyvää pohjavettä.

Vettä pitää juoda kaksi litraa päivässä.

Oikein, kun mukaan lasketaan ravinnossakin oleva vesi. Munuaiset kykenevät virtsaa väkevöimällä vähentämään veden poistumista, joten pienemmälläkin määrällä tulee toimeen. Se kuitenkin rasittaa elimistöä.

Veden tarve riippuu suuresti hikoilusta, eli rasittavassa työssä tai urheilussa veden tarve voi olla jopa kolme kertaa suurempi. Helteellä veden tarve kasvaa levossakin ja pitää muistaa juoda tiuhaan. Eri ihmisillä vedenjuontitarve on
erilainen terveenäkin, ja sairaudet, esimerkiksi munuaissairaudet, voivat vaikuttaa siihen paljon.

Vettä ei voi juoda liikaa.
Väärin. Munuaiset pystyvät mukautumaan erilaisiin vesimääriin, mutta niilläkin on rajansa. Nopea lisäys elimistön vesimäärässä voi aiheuttaa ”vesimyrkytyksen”, jossa elektrolyyttien eli kivennäisaineiden tasapaino häiriintyy. Etenkin natriumin pitoisuus pienenee normaalista 140 milliekvivalentista litrassa. Laimeneminen 120 milliekvivalenttiin aiheuttaa sekavuutta ja ärtyisyyttä, ja 110 voi aiheuttaa tajuttomuuden ja hengenvaaran.

Äärijuomista liittyy muun muassa vaikeisiin psykiatrisiin tiloihin. Munuaiset voivat tunnissa erittää noin litran vettä hyvin laimeana virtsana. Sitä suurempi juominen lisää elimistön vesikuormaa.

Liian fluoripitoinen kaivovesi tuhoaa hampaita.

Oikein. Noin milligramma fluoridia litrassa vettä on hampaille hyödyllistä. Sen ansiosta syntyvä kiille on kovaa. Yli 2–3 mg/l fluoridia aiheuttaa kuitenkin hampaisiin laikkuja ja rumaa väriä (ns. fluoroosia) ja vielä suuremmat pitoisuudet saattavat häiritä hampaiden kasvua. Suomessa liian suuria pohjaveden fluoridipitoisuuksia on Kymenlaaksossa.

Jos maaperässä on paljon radonia, sitä on myös kaivovedessä eikä vettä saa juoda.

Oikein, usein ainakin. Suuria radonpitoisuuksia on etenkin porakaivoissa mutta joskus myös tavallisissa kaivoissa. Itse asiassa suurempi riski kuin veden juominen lienee vedestä ilmaan haihtuvan radonin hengittäminen esimerkiksi suihkussa käydessä.

Vedessä on usein samaan aikaan myös muita luonnon radioaktiivisia aineita, kuten radiumia, uraania, poloniumia ja radioaktiivista lyijyä. Radonalueilla maankuoren radioaktiivinen aine on uraani, josta radon syntyy hajoamisprosessin tuloksena. Uraanin munuaismyrkyllisyys on sen radioaktiivisuutta ikävämpi ominaisuus, joten radonalueilla kannattaa määrittää vedestä sekä uraani- että radonpitoisuus. Ohjeita saa Säteilyturvakeskuksesta www.stuk.fi

Pehmeä vesi pesee hiukset paremmin kuin kova.

Oikein. Pehmeä vesi pesee kaikkea paremmin kuin kova. Veden kovuuden aiheuttavat siihen liuenneet kalsium- ja magnesiumsuolat, jotka vähentävät veden ja pesuaineiden kykyä irrottaa likaa. Siksi näitä suoloja pyritään poistamaan vedestä saostamalla ne fosfaateilla tai vaihtamalla ne tseoliittien avulla natriumsuoloiksi. Suomessa vesi on paljon pehmeämpää kuin Keski-Euroopassa, joten pesuaineitakin voi käyttää vähemmän.

Pelkkä vesi ilman saippuaa riittää hyvin peseytymiseen.

Väärin. Jos lenkin jälkeen haluaa huuhtoa hien pois, pelkkä vesi riittää mainiosti. Mutta kunnon peseytymiseen tarvitaan saippuaa tai muuta pesuainetta siksi, että talirauhaset erittävät iholle vahamaista talia, joka hylkii vettä.
Talin, hien, irtoavien ihosolujen ja lian muodostamassa sotkussa alkaa kasvaa bakteereita, joista myös aiheutuu
hien haju. Tämän vettä hylkivän kerroksen poistamiseksi tarvitaan rasvaisia aineita liuottavaa saippuaa tai pesuainetta.

Talikerros on toisaalta hyödyllinen, ja liian ahkera peseminen kuivattaa ihoa. Siksi esimerkiksi kädet kannattaa rasvata, jos niitä joutuu pesemään hyvin usein.

Homeopaattisen ajattelun mukaan vedellä on muisti: kun lääkeainetta laimennetaan vedellä niin paljon, ettei sitä enää ole lainkaan jäljellä, siitä kuitenkin jää jälki ja parantava vaikutus veden muistiin.

Väärin. Viimeksi tätä on tieteellisesti yrittänyt osoittaa ranskalainen Benvenisten työryhmä tiedelehti Naturessa vuonna 1988. Kukaan ei kuitenkaan ole kyennyt toistamaan työryhmän tuloksia, ja siitä aiheutui tieteellinen skandaali. Asiasta kiistellään yhä, mutta tieteellistä näyttöä väitteille ei ole.

Homeopatiasta kannattaa muistaa, missä oloissa se syntyi. Samuel Hahnemann oli pettynyt 1700-luvun tuloksettomiin ja vaarallisiin hoitomuotoihin, kuten suoneniskentään ja ulostuslääkkeisiin. Hän halusi kehittää hoitomuodon, joka ei olisi vaarallinen, niin että luonto saa aikaa parantaa. Hyvin laimeita lääkkeitä käyttävä homeopatia merkitsi silloin edistystä.

Luonnontieteisiin perustuva lääketiede on sen jälkeen mennyt kuitenkin jättiläisharppauksin eteenpäin, homeopatia sen sijaan ei. Siksi se kuuluu lääketieteen historiaan.

Asiantuntijana professori Jouko Tuomisto THL:stä

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Minulla on helikobakteerin aiheuttama mahakatarri. Bakteeri on häädetty, mutta oireet eivät tunnu hävinneen. Tarvitsisin luotettavia ruokaohjeita sekä listan tuotteista: mitä saa syödä ja mitä ei. Netistä kun etsii, niin yhdessä sanotaan yhtä ja toisessa toista.

Mikäli oireet jatkuvat hoidon päättymisen jälkeen, on syytä hakeutua lääkärin arvioitavaksi, sillä sairaus voi uusia ja tällöin tarvitaan uusi hoito.

Lääkärin vastaanottoa odotellessa voi kokeilla seuraavia: alkoholijuomien, kahvin sekä rasvaisten, käristettyjen ja mausteisten ruokien välttäminen sekä useimpien hedelmä- ja marjamehujen välttäminen niiden happamuuden vuoksi.

Ruokarytmin säännöllisyys helpottaa useimpia vatsavaivoja eli valveillaoloaikana on hyvä nauttia ruokaa ja juomaa noin kolmen tunnin välein. Annoskokojen kohtuullisuuteen on hyvä kiinnittää huomiota. Kysymyksestä ei käy ilmi, tupakoiko kysyjä. Tupakoinnin lopettaminen usein helpottaa oireita.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.