Iso osa aivovammoista jää tunnistamatta, sillä esimerkiksi kovat kivut tai henkinen järkytys voivat aiheuttaa alkuvaiheessa samankaltaisia oireita.

Aivovamman saa maassamme vuosittain arviolta noin 35 000 ihmistä, joista noin tuhat menehtyy. Yli puolet on humalassa tapaturmahetkellä. Alttiimpia aivovammoille ovat nuoret miehet ja yli 70-vuotiaat naiset. Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet altistavat varsinkin vanhuksia kaatumisille.

Osan aivovammoista voi ennaltaehkäistä, kun välttää humalajuomista, kaahailua liikenteessä ja käyttää pyöräilykypärää. Myös jotkin urheilulajit, kuten nyrkkeily ja jääkiekko, ovat riskitekijöitä.

Mitä tapahtuu?

Tapaturman seurauksena aivoihin voi syntyä ruhjeita ja verenvuotoa. Kun hyytelömäinen aivokudos heilahtaa, hermosolujen runko-osat eli aksonit venyvät. Aksoni voi katketa tai sen pinta voi vaurioitua niin, ettei se enää pysty kuljettamaan hermoimpulsseja.

Yleensä aivovammoissa vaurioituvat ihmiselämän lennonjohtotorneiksi kutsutut otsa- ja ohimolohkot. Ihminen voi muuttua ärtyisäksi ja arvaamattomaksi. Mielialat voivat vaihdella äkillisesti ja omista tekemisistä puuttuu terve harkinta. Väsyttää, on vaikea keskittyä ja aloitekyky laskee, joillekin voi tulla halvausoireita ja puhevaikeuksia.

Suurin osa lieviä

Valtaosa aivovammoista on lieviä. Hyvin lievä aivovamma tunnetaan aivotärähdyksenä, josta selviää pahoinvoinnilla ja päänsäryllä. Lievässä aivovammassa tajuttomuus kestää enintään puoli tuntia ja muistinmenetys alle vuorokauden. Suurin osa toipuu ennalleen.

Keskivaikeasta aivovammasta puhutaan, kun aivoissa on ruhjeita tai muistikatkos kestää yli vuorokauden. Isolle osalle jää oireita, mutta täydellinen toipuminenkin on mahdollista.

Vaikeasta aivovammasta ei yleensä parane ennalleen. Ruhjeet paljastuvat magneettikuvassa, aksonivauriot eivät aina.

Näin hoidetaan

Oikea diagnoosi ja ensihoito ratkaisevat paljon. Joskus syntynyt verenvuoto joudutaan leikkaamaan ja näin edistetään aivokudoksen toipumista. Vaurioituneiden aivojen sisäistä painetta pyritään laskemaan tehohoidolla.
Aivovamman saanut tarvitsee neuropsykologisen kuntoutuksen lisäksi usein esimerkiksi toiminta- ja puheterapiaa sekä fysioterapiaa. Monet hyötyvät sopeutumisvalmennuskursseista ja ammatillisesta kuntoutuksesta. Joskus tarvitaan arjen sujumista helpottavia palveluita.
 
Asiantuntija ylilääkäri Olli Tenovuo, Turun yliopistollinen keskussairaala.

Lue lisää
Aivotärähdys ja käsien vapaina
Aivovamma ja seksuaalinen halu?
Mikä on silmävärve?

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.