Lääketiede tuottaa koko ajan uutta tietoa dementoivien aivosairauksien mahdollista syistä, niinpä Alzheimerin tautiin saadaan uusia lääkkeitä aivan lähivuosina.

Perustutkimus on päässyt lähelle Alzheimerin taudin ja muiden dementoivien aivosairauksien alkulähdettä. Sinne on löydetty tutkimalla muun muassa solujen viestitoimintaa ja sitä, kuinka solu säätelee elämänkaarensa pituutta.

Jälkimmäinen ilmiö on kiinnostanut Turun yliopistossa professori John Erikssonia jo pitkään. Ohjattu solukuolema, apoptoosi, on nimestään huolimatta elämän ja kasvun perustaa, sillä terveet kudokset uudistavat sen kautta solujaan.

– Kudos on kuin huone, jossa on kaksi ovea. Vanhentuneet solut lähtevät takaoven kautta hiljaa ja jälkiä jättämättä, kun samaan aikaan etuovesta tulee sisään uusia, tuoreita soluja, Eriksson kuvaa.

Ohjattu solukuolema ei ole enää arvoitus, mutta sen vaiheiden kartoitus on vienyt tieteentekijöiltä parikymmentä vuotta. Nyt alkaa olla sadonkorjuun aika.

– Uusia lääkkeitä voi luvata siksi, että nykyisin tutkimus ja lääkekehitys kulkevat käsi kädessä. Kun jokin uusi löytö tehdään, yritykset ovat jo valmiina tutkimaan, antaisiko se lähtökohdan uudella mekanismilla toimivalle valmisteelle.

Solukuolema liian varhain

Ohjattu solukuolema käynnistyy vasta, kun solut saavat palvelusaikansa täyteen ja vanhenevat. Sairauksista tai muiden soluvaurioiden takia saattaa kuitenkin käydä niin, että ohjattu solukuolema käynnistyy kudosten soluissa ennen aikojaan. Tällöin elimistöön syntyy vähitellen kudoskatoa, kuten käy muun muassa Alzheimerin ja Parkinsonin taudissa. Päinvastaisessa tapauksessa, eli kun solukuolema ei käynnistykään, elimistöön ilmaantuu ylimääräistä solumassaa, kuten esimerkiksi syöpäkasvaimia.

Eriksson muistuttaa, että aivot ovat ihmiskudoksena erikoisuus sikäli, että aivojen hermosolut ovat hyvin pitkäikäisiä. Periaatteessa voi sanoa, että ihminen syntyy samojen aivosolujen kanssa, joiden kanssa hän kuolee.

Aivoissa tosin on kantasoluja, joista voi muotoutua uusia soluja. Silti aivojen uusiutumiskykyä pidetään lähes olemattomana.
– Tämä on vielä kovin kiistanalainen kysymys, mutta yleisesti ajatellaan, että aivot eivät uusiudu, Eriksson sanoo.

Aivojenkin soluihin on kaikesta huolimatta ohjelmoitu solukuoleman koodit. Mikä ne sitten voi käynnistää, ei tiedetä. Oletus on, että, että soluviestinnässä on tapahtunut jokin vakava virhe.

Roskat pois solusta

Soluviestinnän monimutkaisuudesta tarjoavat esimerkin proteasomit, yksi modernein menetelmin löydetyistä solukoneiston osista. Proteasomeja arvellaan olevan kaikissa ihmisen soluissa tuhatkunta. Ne ovat solun roskakoreja, jotka hävittävät solusta vanhentuneita valkuaisaineita.

Se tapahtuu näin: Solulle tarpeettomaksi käynyt proteiini leimataan ubikitiini-nimisellä yhdisteketjulla. Se on proteasomille merkki napata ikääntynyt valkuaisaine kiinni ja käynnistää jätemylly. Proteasomi kirjaimellisesti imaisee hävitettävän valkuaisaineen sisuksiinsa ja pilkkoo sen alkutekijöihinsä.

Proteasomit ovat solun terveydelle elintärkeitä.  Jos proteasomi ei toimi tehokkaasti, soluun alkaa kertyä ja sakkautua vanhoja, haitalliseksi käyviä valkuaisaineita. Juuri tällaista sakkautumista tapahtuu muun muassa Alzheimerin taudissa.

Liian tehokaskaan valkuaisaineiden hävitys ei ole tervettä. Jos solun roskakori alkaa tuhota vielä käyttökelpoisia valkuaisaineita, solu kuolee. Tämän tapainen ilmiö voi  syynä esimerkiksi lihassairauksiin, joissa lihakset näivettyvät.

Proteasomi-löydön pohjalta on jo kehitetty uusi lääke verisyöpään. Bortetsomibi-valmiste toimii niin, että se estää syöpäsolujen proteasomien toiminnan, jolloin syöpäsolu menehtyy. Terveiden solujen proteasomeihin lääke ei vaikuta.

Kiinni muutoksiin ajoissa

Tutkija Kimmo Michelsen Åbo Akademista kertoo, että Alzheimerin taudin lopputapahtumista ollaan nykyisin melko yksimielisiä.

Tauti alkaa oireilla, kun kudoskato aivoissa on edennyt riittävän pitkälle. Kadon aiheuttaa erityisesti aivosolujen ympärille kertyvä amyloidi-proteiini, joka vähitellen näivettää solut. Kun tähän pisteeseen tullaan, tauti on ollut meneillään aivoissa jo 10–20 vuoden ajan. Alzheimer-potilasta voidaan vielä auttaa oireenmukaisella hoidolla ja kuntoutuksella, mutta tautia ei voida parantaa.

Michelsen sanoo, että Alzheimerin taudin ensi merkit voidaan tunnistaa ihmisestä sangen varhain. Aivan tuoreen tutkimuksen mukaan sairastumassa olevan ihmisen selkäydinnesteessä on liian vähän amyloidi-proteiinia ja liikaa fosfotau-nimisiä proteiineja. Nämä muutokset voivat näkyä jo keski-iässä, eli jopa parikymmentä vuotta ennen Alzheimerin taudin oireiden ilmaantumista.

– Nyt ei kuitenkaan ole mitään järkeä ryhtyä seulomaan ihmisiä tämän tiedon pohjalta, koska emme voisi vielä tarjota heille mitään taudin kulkua pysäyttävää hoitoa, Kimmo Michelsen toteaa.

Varmoille ja edullisille taudin varhaisen toteamisen menetelmille voi kuitenkin veikata suurta kysyntää heti, kun markkinoille saadaan yksikin valmiste, jolla voidaan vaikuttaa muuhunkin kuin Alzheimerin taudin oireisiin.

Hermosolujen degeneraatiota eli rappeutumista tutkiva Michelsen ei voi vielä kertoa ilosanomaa hermosoluja vanhentumiselta suojaavista lääkevalmisteista.

Hän korostaa terveiden elämäntapojen merkitystä aivojen terveydelle. Tupakoimattomuus, alkoholin välttäminen tai kohtuukäyttö, liikunta, harrastukset ja älylliset ponnistelut sekä sosiaalisten suhteiden ylläpito ovat toistaiseksi tiedossa olevat parhaat keinot torjua aivojen ennenaikaista rapistumista.

Lue lisää muistisairauksista.

Kohti ehkäisyä

  1. Alzheimerin tauti alkaa oireilla, kun ennenaikaisesti alkanut solukuolema on jatkunut tarpeeksi kauan aivokudoksessa.
  2. Kudoskadon aiheuttaa erityisesti aivosolujen ympärille kertyvä amyloidi-proteiini, joka vähitellen näivettää solut. Solua siivoavat proteasomit eivät siis enää toimi.
  3. Kun tähän pisteeseen tullaan, tauti on tuhonnut aivoja jo 10–20 vuotta. Potilaan oireita voidaan helpottaa, mutta tautia ei osata parantaa.
  4. Alzheimerin taudin ensi merkit voidaan kuitenkin tunnistaa jopa parikymmentä vuotta ennen oireiden ilmaantumista. Sairastumassa olevan ihmisen selkäydinnesteessä on liian vähän amyloidi-proteiinia ja liikaa fosfotau-proteiineja.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.