Kun flunssa vie voimat, kehoaan ei saa rasittaa enää enempää. Lue UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin ohjeet potijalle.

 1. Flunssaisena ei saa harrastaa liikuntaa.

Oikein. Flunssan oireita ovat lämpö, kurkkukipu, nuha sekä yleinen voimattomuus. Liikunnan harrastaminen flunssaisena voi johtaa hankaliin jälkitauteihin. Aina ei tiedä, milloin flunssa on ohi. Nuha ja tukkoisuus voivat jatkua viikkoja. Jos vointi on muuten hyvä, voi kokeilla rauhallista liikuntaa. Liikuntaan on syytä palata tulehdustautien jälkeen vähitellen.

2. Sauvakävely on puolet tehokkaampaa kuin tavallinen kävely.

Ei aivan näin. Energiaa sauvakävely voi kuluttaa parikymmentä prosenttia enemmän, mutta viikkoja kestäneissä tutkimuksissa ei näiden kahden kävelymuodon välillä ole havaittu terveysvaikutuksissa suuria eroja. Sinänsä paremmin käsiä kuormittavaa sauvakävelyä voi suositella istumatyötä tekeville.

3 Selkäkipuisena ei pidä liikkua.

Ei aivan näin. Tavallisimpien selkävaivojen yhteydessä ei raskaamman liikunnan harrastaminen ole mahdollista eikä järkevääkään. Mutta kun pahin kipu hellittää, voi rauhallinen kävely tai muu liikkuminen nopeuttaa toipumista. Liiallinen liikkumisen varominen voi johtaa virheelliseen selän käyttöön ja ylläpitää selkäongelmia.

 

4. Jotkut pysyvät hyväkuntoisina, vaikka eivät harrastaisikaan liikuntaa.

Jossain määrin näin on. Merkittävä tekijä kuntomme kannalta ovat perityt kunto-ominaisuudet ja aikaisempi liikuntatausta. Osa meistä on saanut syntymälahjaksi ison ja vahvan sydänlihaksen, ja kuuluu luonnostaan hyväkuntoisiin. Toisaalta näidenkin henkilöiden kunto paranee harjoittelun ansiosta ja vastaavasti heikkenee, jos liikunnan määrä vähenee.

5. Liikunta ei ole miehille niin tärkeää kuin naisille, koska miehillä on enemmän lihaksia.

Väärin. Miehillä on toki naisia keskimäärin suurempi lihasmassa, mutta se ei tee liikunnan harrastamisesta naisille tärkeämpää. Liikunnan vaikutukset elimistöön ovat paljon laajemmat kuin pelkästään lihasten koon kasvattaminen. Sillä on myönteinen vaikutus aineenvaihdunta-, verenkierto- ja hengityselimistön toimintaan. Siksi liikunta on yhtä lailla tärkeää molemmille sukupuolille.

6. Jos harrastaa liikuntaa 3–4 kertaa viikossa, saa syödä mitä huvittaa lihomatta.

Ei sentään. Liikunta lisää energian kulutusta, mutta esimerkiksi puolen tunnin kävelylenkki 3 kertaa viikossa polttaa kaloreita vain noin 100 g:n suklaalevyn verran. Erittäin harva liikkuu niin runsaasti, että syömiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota.

7. Jos on nuorena harrastanut liikuntaa, ei keski-iässä tarvitse liikkua.

Väärin. Nuorena harrastettu liikunta tai ruumiillinen työ kyllä vahvistaa elimistöä. Erityisesti kestävyysliikunta vahvistaa sydänlihasta ja parantaa kestävyyskuntoa. Mutta tämä ei vähennä liikunnan harrastamisen tärkeyttä keski-iässä. Voi olla, että entinen aktiiviliikkuja pystyy pitämään kuntonsa hyvänä vähemmällä liikkumisella kuin liikunnan vasta keski-iällä aloittanut. Siitä huolimatta liikunnasta on hyötyä molemmille.

 

8. Ylipainoisen ei kannata yrittää raskasta liikuntaa.

Totta. Selvästi ylipainoisena ei kannata lähteä harrastamaan raskasta liikuntaa, ainakaan jos ei ole harrastanut kyseistä liikuntamuotoa. Raskaan liikunnan harrastaminen rasittaa ylipainoisen niveliä ja lisää myös sydäninfarktin riskiä. Jos kyse on keski-ikäisestä tai sitä vanhemmasta niukasti liikkuneesta ylipainoisesta henkilöstä, kannattaa aloittaa kevyesti kuormittavalla liikunnalla.

9. Liikunnasta voi tulla riippuvaiseksi.

Periaatteessa kyllä. Käytännön kokemus liikuntatutkimuksista osoittaa, että erittäin pienelle osalle liikunnanharrastajista voi syntyä kielteiseksi luokiteltavaa riippuvuutta liikuntaan. Onneksi liikuntariippuvuutta voidaan hoitaa. Liikunnalla on kuitenkin niin paljon positiivisia vaikutuksia elimistöön, ettei säännöllisesti liikkuvan kannata huolestua tästä ääri-ilmiöstä. Lievä riippuvuus voi jopa edistää pysyvän liikuntaharrastuksen syntymistä niukasti liikkuneelle.

10. Liikuntaa ei pitäisi harrastaa yli neljä kertaa viikossa.

Väärin. Kansainvälisissä ja suomalaisissa liikuntasuosituksissa liikuntaa kehotetaan harrastamaan päivittäin tai mahdollisimman monena päivänä viikossa. Eli yleensä ei ole syytä rajoittaa liikuntakertojen määrää, pikemminkin päinvastoin.

11. Leikkauksen jälkeen ei saa liikkua.

Oikein , joskin riippuu suuresti siitä, mistä leikkauksesta on kyse. Ei pitäisi hikoilla, kunnes tikit on poistettu, koska leikkaushaava voi tulehtua tai vuotaa. Leikattu kudos voi myös vaurioitua. Oikea aloittamisajankohdasta kannattaa sopia lääkärin kanssa.

12. Pitää liikkua vähintään puoli tuntia, jotta rasva palaa.

Väärin. On totta, että vasta pidempikestoisessa liikunnassa lihasten energiankulutus siirtyy hiilihydraateista rasvoihin. Tämä ajankohta riippuu yksilöstä, harrastetun liikunnan lajista ja rasitustasosta sekä kulloisistakin hiilihydraattivarastoista. Puoli tuntia ei ole mikään yksiselitteinen raja. Liikuntasuosituksissa on annettu mahdollisuus valita yhtämittaisen liikunnan sijasta vastaava liikuntamäärä pätkinä (esim. 30 min kävelylenkki vastaa 3 x 10 min kävelypätkiä). Liikunnan terveysvaikutukset eivät tutkimusten mukaan juurikaan muutu, vaikka yhtäjaksoinen liikunta pätkitään.

13. Reipas kävelylenkki vastaa verenpainepotilaalla yhtä lääkeannosta.

Väärin. Tällaista laskukaavaa ei voi käyttää. Liikunnan on kyllä havaittu laskevan kohonnutta verenpainetta selvästi. Useista eri tutkimuksia koostuvat meta-analyysit kertovat säännöllisen, reippaan kävelyn laskevan kohonnutta verenpainetta. Yksittäisen lääkeannoksen korvaaminen kävelylenkillä ei kuitenkaan ole järkevää, vaikka säännöllisellä päivittäisellä kävelyllä merkittävä osa verenpainepotilaista voikin vähentää tai jopa lopettaa verenpainelääkityksen.

14. Hiki pitää tulla, jotta liikkumisesta olisi hyötyä terveydelle.

Aika lailla totta. Liikunnan terveysvaikutuksia on tutkittu runsaasti ja tiedossa on, että liikunnan laadulla, rasittavuudella sekä määrällä on merkitystä. Tunnin reipas juoksulenkki on parempi kuin tunnin kävelylenkki. Mutta onneksi suuri osa liikunnan hyvistä vaikutuksista on saavutettavissa jo reippaalla kävelyllä – kun siinä yleensä nousee vähintään lievä hiki pintaan. Niinpä ei tarvitse olla maratoonari tai himoliikkuja voidakseen hyötyä liikunnan terveysvaikutuksista.

15. Puoli tuntia halkojen hakkaamista ja puoli tuntia hölkkää ovat liikuntamuotoina yhtä tehokkaita.

Riippuu täysin hakkaamisen tahdista ja hölkkävauhdista. Halkojen hakkuussa suurimman työn tekevät kädet, kun taas hölkässä jalat kuluttavat suurimman osan energiasta. Keskimäärin hölkkä kuluttanee energiaa enemmän kuin rauhallinen halkojen hakkaaminen. Toisaalta rivakka halkosouvi voi polttaa energiaa hidasta hölkkää enemmän.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.