Kun flunssa vie voimat, kehoaan ei saa rasittaa enää enempää. Lue UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin ohjeet potijalle.
1. Flunssaisena ei saa harrastaa liikuntaa.
Oikein. Flunssan oireita ovat lämpö, kurkkukipu, nuha sekä yleinen voimattomuus. Liikunnan harrastaminen flunssaisena voi johtaa hankaliin jälkitauteihin. Aina ei tiedä, milloin flunssa on ohi. Nuha ja tukkoisuus voivat jatkua viikkoja. Jos vointi on muuten hyvä, voi kokeilla rauhallista liikuntaa. Liikuntaan on syytä palata tulehdustautien jälkeen vähitellen.
2. Sauvakävely on puolet tehokkaampaa kuin tavallinen kävely.
Ei aivan näin. Energiaa sauvakävely voi kuluttaa parikymmentä prosenttia enemmän, mutta viikkoja kestäneissä tutkimuksissa ei näiden kahden kävelymuodon välillä ole havaittu terveysvaikutuksissa suuria eroja. Sinänsä paremmin käsiä kuormittavaa sauvakävelyä voi suositella istumatyötä tekeville.
3 Selkäkipuisena ei pidä liikkua.
Ei aivan näin. Tavallisimpien selkävaivojen yhteydessä ei raskaamman liikunnan harrastaminen ole mahdollista eikä järkevääkään. Mutta kun pahin kipu hellittää, voi rauhallinen kävely tai muu liikkuminen nopeuttaa toipumista. Liiallinen liikkumisen varominen voi johtaa virheelliseen selän käyttöön ja ylläpitää selkäongelmia.
4. Jotkut pysyvät hyväkuntoisina, vaikka eivät harrastaisikaan liikuntaa.
Jossain määrin näin on. Merkittävä tekijä kuntomme kannalta ovat perityt kunto-ominaisuudet ja aikaisempi liikuntatausta. Osa meistä on saanut syntymälahjaksi ison ja vahvan sydänlihaksen, ja kuuluu luonnostaan hyväkuntoisiin. Toisaalta näidenkin henkilöiden kunto paranee harjoittelun ansiosta ja vastaavasti heikkenee, jos liikunnan määrä vähenee.
5. Liikunta ei ole miehille niin tärkeää kuin naisille, koska miehillä on enemmän lihaksia.
Väärin. Miehillä on toki naisia keskimäärin suurempi lihasmassa, mutta se ei tee liikunnan harrastamisesta naisille tärkeämpää. Liikunnan vaikutukset elimistöön ovat paljon laajemmat kuin pelkästään lihasten koon kasvattaminen. Sillä on myönteinen vaikutus aineenvaihdunta-, verenkierto- ja hengityselimistön toimintaan. Siksi liikunta on yhtä lailla tärkeää molemmille sukupuolille.
6. Jos harrastaa liikuntaa 3–4 kertaa viikossa, saa syödä mitä huvittaa lihomatta.
Ei sentään. Liikunta lisää energian kulutusta, mutta esimerkiksi puolen tunnin kävelylenkki 3 kertaa viikossa polttaa kaloreita vain noin 100 g:n suklaalevyn verran. Erittäin harva liikkuu niin runsaasti, että syömiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota.
7. Jos on nuorena harrastanut liikuntaa, ei keski-iässä tarvitse liikkua.
Väärin. Nuorena harrastettu liikunta tai ruumiillinen työ kyllä vahvistaa elimistöä. Erityisesti kestävyysliikunta vahvistaa sydänlihasta ja parantaa kestävyyskuntoa. Mutta tämä ei vähennä liikunnan harrastamisen tärkeyttä keski-iässä. Voi olla, että entinen aktiiviliikkuja pystyy pitämään kuntonsa hyvänä vähemmällä liikkumisella kuin liikunnan vasta keski-iällä aloittanut. Siitä huolimatta liikunnasta on hyötyä molemmille.
8. Ylipainoisen ei kannata yrittää raskasta liikuntaa.
Totta. Selvästi ylipainoisena ei kannata lähteä harrastamaan raskasta liikuntaa, ainakaan jos ei ole harrastanut kyseistä liikuntamuotoa. Raskaan liikunnan harrastaminen rasittaa ylipainoisen niveliä ja lisää myös sydäninfarktin riskiä. Jos kyse on keski-ikäisestä tai sitä vanhemmasta niukasti liikkuneesta ylipainoisesta henkilöstä, kannattaa aloittaa kevyesti kuormittavalla liikunnalla.
9. Liikunnasta voi tulla riippuvaiseksi.
Periaatteessa kyllä. Käytännön kokemus liikuntatutkimuksista osoittaa, että erittäin pienelle osalle liikunnanharrastajista voi syntyä kielteiseksi luokiteltavaa riippuvuutta liikuntaan. Onneksi liikuntariippuvuutta voidaan hoitaa. Liikunnalla on kuitenkin niin paljon positiivisia vaikutuksia elimistöön, ettei säännöllisesti liikkuvan kannata huolestua tästä ääri-ilmiöstä. Lievä riippuvuus voi jopa edistää pysyvän liikuntaharrastuksen syntymistä niukasti liikkuneelle.
10. Liikuntaa ei pitäisi harrastaa yli neljä kertaa viikossa.
Väärin. Kansainvälisissä ja suomalaisissa liikuntasuosituksissa liikuntaa kehotetaan harrastamaan päivittäin tai mahdollisimman monena päivänä viikossa. Eli yleensä ei ole syytä rajoittaa liikuntakertojen määrää, pikemminkin päinvastoin.
11. Leikkauksen jälkeen ei saa liikkua.
Oikein , joskin riippuu suuresti siitä, mistä leikkauksesta on kyse. Ei pitäisi hikoilla, kunnes tikit on poistettu, koska leikkaushaava voi tulehtua tai vuotaa. Leikattu kudos voi myös vaurioitua. Oikea aloittamisajankohdasta kannattaa sopia lääkärin kanssa.
12. Pitää liikkua vähintään puoli tuntia, jotta rasva palaa.
Väärin. On totta, että vasta pidempikestoisessa liikunnassa lihasten energiankulutus siirtyy hiilihydraateista rasvoihin. Tämä ajankohta riippuu yksilöstä, harrastetun liikunnan lajista ja rasitustasosta sekä kulloisistakin hiilihydraattivarastoista. Puoli tuntia ei ole mikään yksiselitteinen raja. Liikuntasuosituksissa on annettu mahdollisuus valita yhtämittaisen liikunnan sijasta vastaava liikuntamäärä pätkinä (esim. 30 min kävelylenkki vastaa 3 x 10 min kävelypätkiä). Liikunnan terveysvaikutukset eivät tutkimusten mukaan juurikaan muutu, vaikka yhtäjaksoinen liikunta pätkitään.
13. Reipas kävelylenkki vastaa verenpainepotilaalla yhtä lääkeannosta.
Väärin. Tällaista laskukaavaa ei voi käyttää. Liikunnan on kyllä havaittu laskevan kohonnutta verenpainetta selvästi. Useista eri tutkimuksia koostuvat meta-analyysit kertovat säännöllisen, reippaan kävelyn laskevan kohonnutta verenpainetta. Yksittäisen lääkeannoksen korvaaminen kävelylenkillä ei kuitenkaan ole järkevää, vaikka säännöllisellä päivittäisellä kävelyllä merkittävä osa verenpainepotilaista voikin vähentää tai jopa lopettaa verenpainelääkityksen.
14. Hiki pitää tulla, jotta liikkumisesta olisi hyötyä terveydelle.
Aika lailla totta. Liikunnan terveysvaikutuksia on tutkittu runsaasti ja tiedossa on, että liikunnan laadulla, rasittavuudella sekä määrällä on merkitystä. Tunnin reipas juoksulenkki on parempi kuin tunnin kävelylenkki. Mutta onneksi suuri osa liikunnan hyvistä vaikutuksista on saavutettavissa jo reippaalla kävelyllä – kun siinä yleensä nousee vähintään lievä hiki pintaan. Niinpä ei tarvitse olla maratoonari tai himoliikkuja voidakseen hyötyä liikunnan terveysvaikutuksista.
15. Puoli tuntia halkojen hakkaamista ja puoli tuntia hölkkää ovat liikuntamuotoina yhtä tehokkaita.
Riippuu täysin hakkaamisen tahdista ja hölkkävauhdista. Halkojen hakkuussa suurimman työn tekevät kädet, kun taas hölkässä jalat kuluttavat suurimman osan energiasta. Keskimäärin hölkkä kuluttanee energiaa enemmän kuin rauhallinen halkojen hakkaaminen. Toisaalta rivakka halkosouvi voi polttaa energiaa hidasta hölkkää enemmän.
