Kun flunssa vie voimat, kehoaan ei saa rasittaa enää enempää. Lue UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin ohjeet potijalle.

 1. Flunssaisena ei saa harrastaa liikuntaa.

Oikein. Flunssan oireita ovat lämpö, kurkkukipu, nuha sekä yleinen voimattomuus. Liikunnan harrastaminen flunssaisena voi johtaa hankaliin jälkitauteihin. Aina ei tiedä, milloin flunssa on ohi. Nuha ja tukkoisuus voivat jatkua viikkoja. Jos vointi on muuten hyvä, voi kokeilla rauhallista liikuntaa. Liikuntaan on syytä palata tulehdustautien jälkeen vähitellen.

2. Sauvakävely on puolet tehokkaampaa kuin tavallinen kävely.

Ei aivan näin. Energiaa sauvakävely voi kuluttaa parikymmentä prosenttia enemmän, mutta viikkoja kestäneissä tutkimuksissa ei näiden kahden kävelymuodon välillä ole havaittu terveysvaikutuksissa suuria eroja. Sinänsä paremmin käsiä kuormittavaa sauvakävelyä voi suositella istumatyötä tekeville.

3 Selkäkipuisena ei pidä liikkua.

Ei aivan näin. Tavallisimpien selkävaivojen yhteydessä ei raskaamman liikunnan harrastaminen ole mahdollista eikä järkevääkään. Mutta kun pahin kipu hellittää, voi rauhallinen kävely tai muu liikkuminen nopeuttaa toipumista. Liiallinen liikkumisen varominen voi johtaa virheelliseen selän käyttöön ja ylläpitää selkäongelmia.

 

4. Jotkut pysyvät hyväkuntoisina, vaikka eivät harrastaisikaan liikuntaa.

Jossain määrin näin on. Merkittävä tekijä kuntomme kannalta ovat perityt kunto-ominaisuudet ja aikaisempi liikuntatausta. Osa meistä on saanut syntymälahjaksi ison ja vahvan sydänlihaksen, ja kuuluu luonnostaan hyväkuntoisiin. Toisaalta näidenkin henkilöiden kunto paranee harjoittelun ansiosta ja vastaavasti heikkenee, jos liikunnan määrä vähenee.

5. Liikunta ei ole miehille niin tärkeää kuin naisille, koska miehillä on enemmän lihaksia.

Väärin. Miehillä on toki naisia keskimäärin suurempi lihasmassa, mutta se ei tee liikunnan harrastamisesta naisille tärkeämpää. Liikunnan vaikutukset elimistöön ovat paljon laajemmat kuin pelkästään lihasten koon kasvattaminen. Sillä on myönteinen vaikutus aineenvaihdunta-, verenkierto- ja hengityselimistön toimintaan. Siksi liikunta on yhtä lailla tärkeää molemmille sukupuolille.

6. Jos harrastaa liikuntaa 3–4 kertaa viikossa, saa syödä mitä huvittaa lihomatta.

Ei sentään. Liikunta lisää energian kulutusta, mutta esimerkiksi puolen tunnin kävelylenkki 3 kertaa viikossa polttaa kaloreita vain noin 100 g:n suklaalevyn verran. Erittäin harva liikkuu niin runsaasti, että syömiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota.

7. Jos on nuorena harrastanut liikuntaa, ei keski-iässä tarvitse liikkua.

Väärin. Nuorena harrastettu liikunta tai ruumiillinen työ kyllä vahvistaa elimistöä. Erityisesti kestävyysliikunta vahvistaa sydänlihasta ja parantaa kestävyyskuntoa. Mutta tämä ei vähennä liikunnan harrastamisen tärkeyttä keski-iässä. Voi olla, että entinen aktiiviliikkuja pystyy pitämään kuntonsa hyvänä vähemmällä liikkumisella kuin liikunnan vasta keski-iällä aloittanut. Siitä huolimatta liikunnasta on hyötyä molemmille.

 

8. Ylipainoisen ei kannata yrittää raskasta liikuntaa.

Totta. Selvästi ylipainoisena ei kannata lähteä harrastamaan raskasta liikuntaa, ainakaan jos ei ole harrastanut kyseistä liikuntamuotoa. Raskaan liikunnan harrastaminen rasittaa ylipainoisen niveliä ja lisää myös sydäninfarktin riskiä. Jos kyse on keski-ikäisestä tai sitä vanhemmasta niukasti liikkuneesta ylipainoisesta henkilöstä, kannattaa aloittaa kevyesti kuormittavalla liikunnalla.

9. Liikunnasta voi tulla riippuvaiseksi.

Periaatteessa kyllä. Käytännön kokemus liikuntatutkimuksista osoittaa, että erittäin pienelle osalle liikunnanharrastajista voi syntyä kielteiseksi luokiteltavaa riippuvuutta liikuntaan. Onneksi liikuntariippuvuutta voidaan hoitaa. Liikunnalla on kuitenkin niin paljon positiivisia vaikutuksia elimistöön, ettei säännöllisesti liikkuvan kannata huolestua tästä ääri-ilmiöstä. Lievä riippuvuus voi jopa edistää pysyvän liikuntaharrastuksen syntymistä niukasti liikkuneelle.

10. Liikuntaa ei pitäisi harrastaa yli neljä kertaa viikossa.

Väärin. Kansainvälisissä ja suomalaisissa liikuntasuosituksissa liikuntaa kehotetaan harrastamaan päivittäin tai mahdollisimman monena päivänä viikossa. Eli yleensä ei ole syytä rajoittaa liikuntakertojen määrää, pikemminkin päinvastoin.

11. Leikkauksen jälkeen ei saa liikkua.

Oikein , joskin riippuu suuresti siitä, mistä leikkauksesta on kyse. Ei pitäisi hikoilla, kunnes tikit on poistettu, koska leikkaushaava voi tulehtua tai vuotaa. Leikattu kudos voi myös vaurioitua. Oikea aloittamisajankohdasta kannattaa sopia lääkärin kanssa.

12. Pitää liikkua vähintään puoli tuntia, jotta rasva palaa.

Väärin. On totta, että vasta pidempikestoisessa liikunnassa lihasten energiankulutus siirtyy hiilihydraateista rasvoihin. Tämä ajankohta riippuu yksilöstä, harrastetun liikunnan lajista ja rasitustasosta sekä kulloisistakin hiilihydraattivarastoista. Puoli tuntia ei ole mikään yksiselitteinen raja. Liikuntasuosituksissa on annettu mahdollisuus valita yhtämittaisen liikunnan sijasta vastaava liikuntamäärä pätkinä (esim. 30 min kävelylenkki vastaa 3 x 10 min kävelypätkiä). Liikunnan terveysvaikutukset eivät tutkimusten mukaan juurikaan muutu, vaikka yhtäjaksoinen liikunta pätkitään.

13. Reipas kävelylenkki vastaa verenpainepotilaalla yhtä lääkeannosta.

Väärin. Tällaista laskukaavaa ei voi käyttää. Liikunnan on kyllä havaittu laskevan kohonnutta verenpainetta selvästi. Useista eri tutkimuksia koostuvat meta-analyysit kertovat säännöllisen, reippaan kävelyn laskevan kohonnutta verenpainetta. Yksittäisen lääkeannoksen korvaaminen kävelylenkillä ei kuitenkaan ole järkevää, vaikka säännöllisellä päivittäisellä kävelyllä merkittävä osa verenpainepotilaista voikin vähentää tai jopa lopettaa verenpainelääkityksen.

14. Hiki pitää tulla, jotta liikkumisesta olisi hyötyä terveydelle.

Aika lailla totta. Liikunnan terveysvaikutuksia on tutkittu runsaasti ja tiedossa on, että liikunnan laadulla, rasittavuudella sekä määrällä on merkitystä. Tunnin reipas juoksulenkki on parempi kuin tunnin kävelylenkki. Mutta onneksi suuri osa liikunnan hyvistä vaikutuksista on saavutettavissa jo reippaalla kävelyllä – kun siinä yleensä nousee vähintään lievä hiki pintaan. Niinpä ei tarvitse olla maratoonari tai himoliikkuja voidakseen hyötyä liikunnan terveysvaikutuksista.

15. Puoli tuntia halkojen hakkaamista ja puoli tuntia hölkkää ovat liikuntamuotoina yhtä tehokkaita.

Riippuu täysin hakkaamisen tahdista ja hölkkävauhdista. Halkojen hakkuussa suurimman työn tekevät kädet, kun taas hölkässä jalat kuluttavat suurimman osan energiasta. Keskimäärin hölkkä kuluttanee energiaa enemmän kuin rauhallinen halkojen hakkaaminen. Toisaalta rivakka halkosouvi voi polttaa energiaa hidasta hölkkää enemmän.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen 23-vuotias hoikka nainen, joka kärsii jatkuvista vatsavaivoista ja valtavan voimakasäänistä vatsan murinasta. Laktoosi-intoleranssi on todettu lapsena. Kaikkia mahdollisia ruokavalioita on kokeiltu, ja nytkin on laktoositon ja gluteeniton ruokavalio. Ylä- ja alavatsa on tähystetty, mutta mitään poikkeavaa ei ole löytynyt. Murina on niin voimakasta, että kuuluu kymmenien metrien päähän. Vaivat rajoittavat pahasti elämää, kun ei kehtaa kotoa enää lähteä juuri mihinkään. Mitään syytä vaivaan ei löydy. Miksei?

Vatsavaivat, joiden taustalta ei asianmukaisista tutkimuksista huolimatta löydy sairautta luokitellaan toiminnallisiksi vaivoiksi. Se tarkoittaa, että suolen toiminta on jollain lailla poikkeavaa mutta syytä ei voida osoittaa. Kyseessä ei ole sairaus, vaan ominaisuus. Osa ihmisistä on luonnostaan herkkävatsaisia.

Heidän elimistönsä reagoi stressiin tai muihin poikkeustiloihin suolisto-oireilla. Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on tavallisin toiminnallinen vatsavaiva. Siihen liittyy tyypillisesti vatsan turvottelua, paikkaa vaihtavia vatsakipuja ja vaihtelevaa suolen toimintaa.

Toiminnallisten vatsavaivojen hoidossa tärkeintä on noudattaa terveellisiä elintapoja eli minimoida stressi, pyrkiä säännölliseen vuorokausirytmiin, huolehtia riittävästä unesta, harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Tiettyjen imeytymättömien ns. FODMAP-hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliossa auttaa hillitsemään suolikaasun muodostumista, ja moni saa tästä avun. Ummetusta, ripulia, suolikaasujen ylimääräistä muodostusta ja vatsakipuja voidaan tarvittaessa hoitaa lääkkeillä, mutta toiminnallisissa vatsavaivoissa näiden käyttö tulisi rajoittaa tilapäiseksi.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Vatsan murina hävettää

Prosessoitu suomalainen maito, viljat, sokerit, stressi, keinomakeutusaineet, prosessoidut kasviöljyt (rypsiöljy, margariinit, levitteet, kasvirasvakermat jne...) ja lisäaineet. Ne kun jättää pois, rauhoittuu elimistö aika monella. Viljojen ja/tai maidon sekä rypsiöljyn karsiminen ei tietenkään ratkaise kaikkien ihmisten kaikkia mahdollisia terveysongelmia, mutta todella monella erittäin nopea ja yksinkertainen tie parempaan hyvinvointiin, joka ei maksa mitään. Viljaton ja/tai maidoton...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Liian korkean verenpaineen kanssa eläminen on hengenvaarallista. Onneksi paineiden tasaamiseen on keinoja.

1. Milloin korkea verenpaine muuttuu verenpainetaudiksi?

Verenpainetaudista puhutaan, kun verenpaine on toistuvissa mittauksissa noin 140/90 elohopeamillimetriä tai tämän yli. Kotimittauksissa tämä vastaa arvoa 135/85. Jos selkeää tulosta ei saada, tutkittava voi pitää vuorokauden ajan verenpainetta rekisteröivää laitetta.

2. Mistä verenpainetauti johtuu?

Kohonnen verenpaineen taustalla voivat vaikuttaa perinnöllisten seikkojen lisäksi elämäntapatekijät, kuten stressi, runsas suolan käyttö, ylipaino, tupakointi, reipas alkoholin juominen tai liikunnan vähäisyys. Myös tulehduskipulääkkeiden runsas napsiminen ja joillakin vähäinenkin lakritsin syöminen

voi nostaa verenpainetta. Iän myötä verisuonet menettävät kimmoisuuttaan ja ylä- ja alapaineen välinen ero, niin sanottu pulssipaine, kasvaa. Joskus verenpainetta kohottavat sairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta.

3. Kuinka nopeasti verenpainetauti vaurioittaa?

Korkea verenpaine voi aiheuttaa välittömänkin hengenvaaran, mutta yleensä vaikutukset tulevat vuosien saatossa. Joskus sairauden ensimmäinen oire saattaa olla sydäninfarkti tai aivoverenkiertohäiriö, kuten aivoverisuonitukos tai aivoverenvuoto, mutta useimmiten tauti on oireeton. Jotkut valittavat päänsärkyä tai huimausta. Kun verenpainetauti saadaan hoidettua, monet kokevat olonsa paremmaksi.

Nykyään verenpainelääkitys pyritään lisävaurioiden välttämiseksi aloittamaan mahdollisimman vikkelästi.

4. Mitkä elimet ovat vaarassa verenpainetaudissa?

Aivot, sydän, munuaiset ja silmät. Silmänpohjan kovettuneet verisuonet saattavat ratkeilla ja tihkuttaa verta, jolloin näkökyky voi heikentyä pysyvästikin. Aivojen pieniin verisuoniin tulee hauraita kohtia ja pullistumia, jotka saattavat repeytyä. Syntyy vuotoja ja tukoksia. Myös verenvirtaus aivojen valkeassa

aineessa heikkenee, mikä kasvattaa Alzheimerin taudin riskin kymmenkertaiseksi. Munuaisten verisuonten vaurioituminen voi johtaa pahimmillaan munuaisten vajaatoimintaan ja keinomunuaishoitoon, dialyysiin. Verenpaineen murjoma sydänlihas saattaa jäädä vajaatoimintaiseksi, jolloin se ei enää jaksa pumpata verta kunnolla eteenpäin, myös rytmihäiriöt yleistyvät.

5. Korjaantuvatko elimistön vauriot, kun paine saadaan alas?

Syntyneitä vaurioita ei voida enää korjata, mutta uusien vaurioiden, kuten aivoverenkiertohäiriöiden syntyminen estyy.

6. Kuinka verenpainetautia hoidetaan?

Ruokavaliossa kannattaa suosia pehmeitä rasvoja, kuitupitoisia marjoja, kasviksia ja hedelmiä sekä hillitä suolan käyttöä tai siirtyä mineraalisuolaan. Myös liikunta, hyvä uni ja rentoutuminen on tärkeää. Aina elämäntapojen korjaaminen ei yksin riitä laskemaan verenpainetta ja silloin tarvitaan myös lääkitystä. Lääkitys aloitetaan, jos verenpaine on yli 140/90 elohopeamillimetriä 4–6 kuukauden elämäntaparemontin jälkeen tai joskus aiemminkin. Lääkityksen teho paranee selvästi, jos tekee samaan aikaan elämäntapamuutoksia. Verenpaine saadaan putoamaan eri keinoja ja lääkkeitä yhdistelemällä.

Asiantuntijat: Risto O. Roine, neurologian professori, Aivoliiton ylilääkäri. Päivi Korhonen, yleislääketieteen professori, Suomen Verenpaineyhdistyksen puheenjohtaja. Marja Ruuti, laillistettu ravitsemusterapeutti.

Vierailija

Keittääkö painekattila? Näin tasaat paineita

Korkea verenpaine ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire niinkuin on esimerkiksi kuume. Molemmissa tapauksissa olisi hyvä selvittää oireen aiheuttaja. Aikuisista suomalaisista noin kahdella miljoonalla on kohonnut verenpaine ja verenpainelääkkeitä käyttää noin miljoona suomalaista. Liika natrium (yksi syy tusinasta, joka voi nostaa verenpainetta) ei kerry elimistöön vaan poistuu virtsan mukana. Siis normaalisti, kun elimistö on tasapainossa. Näin ei käy jos noudattaa virallisterveellistä (liikaa...
Lue kommentti