Jokainen voi tehdä elinsiirtotestamentin äkkikuolemansa varalta ja tallettaa kupongin lompakkoonsa. Testamentilla voi pelastaa jopa kuuden ihmisen hengen.

Siirtoelimistä on jatkuva pula ja useita elinsiirtoa odottavia potilaita menehtyy jonoihin tai siihen, että sopivaa siirtoelintä ei vain löydy. Munuaissiirtojonoissa on tällä hetkellä runsaat 300 potilasta, ja sopivaa maksaa etsitään parhaillaan 2-10 potilaalle. Keuhkonsiirtojonoa ei juurikaan ole.

Elinsiirtoon ryhdytään, kun korvaavaa hoitoa ei ole tiedossa ja ilman siirtoelintä potilas pian menehtyisi. Elinsiirtoa joudutaan kuitenkin harkitsemaan tarkkaan jo senkin takia, että potilaan iällä ja yleiskunnolla on väliä: korkea ikä ja elinikäinen hyljinnänestolääkitys nostavat kuolemanriskiä siirtoelimestä huolimatta.

Siirtoelimet saadaan aivokuolleilta, äkkikuoleman kohdanneilta vainajilta - tavallisimmin aivoverenvuoto-, liikennetapaturma- sekä kaatumistapaturmien uhreilta. Lähtökohta on, että luovuttaja on ollut perusterve. Pahanlaatuiset kasvaimet tai infektiot ovat este elinten luovutukselle. Sen sijaan iäkkäämmänkin elimiä voidaan siirtää: vanhimmat luovuttajat ovat olleet yli 70-vuotiaita.

Ei irroteta ilman lupaa

Kun potilas on menehtynyt ja lääkäri arvioi, että hänen elimiään voitaisiin käyttää elinsiirtoihin, potilaan omaisilta kysytään, onko heillä tietoa siitä, miten vainaja olisi siirtoelinten irrottamiseen suhtautunut. Entä vastustavatko omaiset sitä, että vainajan elimiä siirrettäisiin niitä tarvitseville potilaille?

Helpommaksi asian tekee vainajalta löytynyt elinsiirtotestamentti. Kyse on valmiiksi painetusta kortista, jollaisen kuka tahansa voi hankkia ilmaiseksi vaikkapa apteekista. Siinä kortinhaltija ilmaisee allekirjoituksellaan tahtonsa luovuttaa elimiään kuolemansa jälkeen.

Paperi on hyvä tallettaa esimerkiksi lompakkoon. Kannattaa kuitenkin keskustella läheisten kanssa testamentin olemassaolosta ennakkoon.

Elinsiirroissa on kyse yleensä tunneista. Elinten irrotuksesta ja siirrosta aina verenkierron palautukseen ei pitäisi kulua muutamaa tuntia kauempaa, kun on kyse sydämen, maksan tai keuhkojen siirrosta. Munuaissiirroissa tähdätään korkeintaan 36 tuntiin.

Yhdeltä luovuttajalta voidaan yleensä irrottaa useita elimiä, siispä liikenneonnettomuuden uhri voi pelastaa jopa kuusi elinsiirtoa odottavaa potilasta.

Elimistä on pula

Suomessa siirtoelimille olisi suurempikin tarve. Elimiä otetaan talteen vain noin sadalta vainajalta vuosittain, vaikka mahdollisia luovuttajia olisi kaksinkertaisesti.

Osasyy vajeelle on terveydenhuoltohenkilökunnan tietopuute siirtoelinten tarpeesta. Aina ei tehohoitoyksiköissä myöskään ole tilaa aivokuolleille potilaille. Elinsiirron varalta täytyy potilaan hengitystä ja verenkiertoa pitää yllä.

Joskus sopivien siirtoelinten irrotus tyssää vainajan omaisten vastustukseen. Elimiä ei irroteta kysymättä omaisten mielipidettä - ei automaattisesti edes silloin, kun vainajalta löytyy elinsiirtotestamentti.

Eturistiriitojen välttämiseksi elinsiirtokirurgit eivät saa olla hoitamassa mahdollisia elintenluovuttajia. Elinsiirtotestamentin tehnyt voi siten luottaa siihen, että ensiksi tehdään kaikki voitava hänen auttamisekseen.

Sydän

  • Sydänsiirtoja tehtiin Suomessa toissa vuonna 17 potilaalle. Siirrot tehdään Helsingissä, Meilahden sairaalassa.
  • Siirtosydämiä voivat saada potilaat, joilla on sydäntauti, jota muuten ei voida korjata. Sellainen on esimerkiksi dilatoiva kardiomyopatia, jossa sydän laajenee ja sen pumppausvoima heikkenee. Usein sydänsiirron aiheena on sepelvaltimotauti tai jotkin harvinaisemmat sairaudet.
  • 5 vuoden kuluttua sydänsiirrosta on elossa noin 75 prosenttia potilaista. 5-vuotiseloonjäämisennuste on jatkuvasti parantunut siitä, kun sydänsiirrot aloitettiin Suomessa 90-luvun alussa. Siirron onnistumisessa on monia ratkaisevia kysymyksiä: yksi on se, onnistutaanko alkuvaiheessa pitämään elimistön hyljintäreaktio vierasta elintä kohtaan aisoissa. Hyljinnänestoon käytetään vahvaa lääkitystä.

Keuhkot

  • Keuhkonsiirtoja tehtiin toissa vuonna 14 potilaalle ja sydän-keuhkosiirtoja yhdelle potilaalle. Siirrot tehdään Helsingissä.
  • Siirtokeuhkoja tarvitaan useissa aineenvaihduntapohjaisissa keuhkosairauksissa kuten kystisessä fibroosissa. Keuhkot saattavat vaurioitua myös erilaisten sydänvikojen seurauksena, jolloin saatetaan päätyä samanaikaiseen sydän-keuhkosiirtoon.
  • 5-vuotiseloonjäämisennuste keuhkosiirrossa on ollut noin 60 prosenttia. Potilas voi elää elinsiirrännäisten kanssa periaatteessa kymmeniä vuosia.

Munuaiset

  • Toissa vuosi oli munuaissiirtojen ennätysvuosi: 210 munuaissiirtoa. Siirrot tehdään Helsigissä, Kirurgisessa sairaalassa.
  • Munuaissiirtoja tarvitaan eniten ykköstyypin diabetespotilailla, joskus myös aikuis- eli kakkostyypin diabetestapauksissa. Kaksi muuta isoa siirtomunuaisen saajaryhmää ovat munuaiskerästulehdus- sekä rakkulamunuaistautipotilaat.
  • Yli 90 prosenttia siirtomunuaisen saajista on elossa vielä 5 vuoden kuluttua elinsiirrosta. Ennuste kertoo, että reilun 20 vuoden kuluttua nykyisistä yhden vuoden toimineista siirtomunuaisista toimii vielä puolet. Suomen vanhin toiminnassa oleva siirtomunuainen on jo yli 40-vuotias.

Maksa

  • Vuonna 2006 tehtiin maksansiirtoja 53 potilaalle Helsingissä.
  • Syitä maksansiirtoon ovat monet maksatuhoja aiheuttavat sairaudet, kuten vakavat myrkytystilat, maksan arpikudostauti, krooninen sappitietulehdus tai jotkut aineenvaihduntasairaudet. Joskus maksansiirrolla voidaan hoitaa myös sellaisia alkoholikirroosipotilaita, jotka pystyvät osoittamaan lopettaneensa juomisen.
  • Maksansiirron 5-vuotiseloonjäämisennuste on 80 prosentin luokkaa.

Haima

  • Maailmalla on tehty haimansiirtoja jo kauan, Suomessa on tehty haiman saarekesiirtoja pohjoismaisena yhteistyönä.
  • Saarekesiirto on vielä kokeiluvaiheessa. Siirtoja tehdään niille diabetespotilaille, joilla tauti on vaikeahoitoinen. Suomessa saarekesiirrot on tehty sellaisille potilaille, joille on aiemmin siirretty munuainen tai samanaikaisesti munuaissiirron kanssa.
  • Haimansiirrosta ei tule yleistä diabeteksen hoitoa, sillä sopivia luovuttajia on vähän, ehkä vain 50 vuosittain.

Suoli

  • Maailmalla tehty suolensiirtoja esimerkiksi silloin, kun suolta on joidenkin tautien vuoksi jouduttu poistamaan pitkän matkaa. Suomessa ei vielä ole tehty suolensiirtoja.

Kudossiirrot

  • Elinten lisäksi siirretään kudoksia, kuten silmän sarveiskalvoja ja ihoa.
  • Sarveiskalvosiirteitä tarvitsevat ihmiset, joilla on jokin sarveiskalvovaurio. Siirtoja tehdään useissa yliopistoklinikoissa.
  • Ihosiirteitä tarvitaan, jos potilaalta ei voida ottaa omaa ihoa ja siirtää sitä tarvittuun kohtaan. Ihosiirteitä käytetään runsaasti esimerkiksi leikkausten yhteydessä ja palovammojen hoidossa.

Asiantuntijana dosentti, kirurgian erikoislääkäri Lauri Kyllönen HYKSin munuaissiirto-osastolta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun verensokeri on pysyvästi koholla, olet sairastunut tyypin 2 diabetekseen. Mikä siihen johtaa, miten sitä voi välttää?

Millaisia ovat alkavan tyypin 2 diabeteksen oireet?

Erityisesti syömisen jälkeen saattaa vähän väsyttää ja raukaista. Suu tuntuu kuivalta ja janottaa, voi ilmetä keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta, näön sumentumista sekä jalkojen puutumista ja pistelyä.

Kun verenkierrossa on paljon ylimääräistä glukoosia, sitä alkaa erittyä myös virtsaan, jolloin virtsaamistarve voimistuu.

Aiemmin puhuttiin vanhuustyypin diabeteksesta, mutta termi on vanhentunut, sillä osa sairastuneista on nuoria. Yhdysvalloissa ja Englannissa sairastuneiden joukossa on myös lapsia ja teiniikäisiä.

Onko löytynyt uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen?

Diabeteksen puhkeamisessa on vielä paljon tuntematonta, mutta ylipainon, vähäisen liikkumisen ja perintötekijöiden lisäksi yksi vähemmän tunnettu riskitekijä on pitkään jatkunut univaje. Jo yksi huonosti nukuttu yö voi pistää verensokeritasot hetkeksi hyrskyn myrskyn. Unen puute kääntää hormonitoiminnan sellaiseksi, että ruokahalu voimistuu, kylläisyyden tunne vähenee ja insuliinin toimintaa heikkenee.

Myös ympäristömyrkyt, kuten raskasmetallit ja torjunta-aineet muuttavat hormonien ja geenien toimintaa. Ympäristömyrkkyjä on esimerkiksi elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, hygieniatuotteissa, muoveissa ja kaloissa.

Voiko sairastaa tietämättään?

Voi, jopa vuosia tai vuosikymmeniä, sillä tyypin 2 diabetes on usein petollisen vähäoireinen tai oireeton.

Ei ole lainkaan tavatonta, että silmälääkäri huomaa taudin ensimmäisenä. Liika sokeri verenkierrossa saa silmänpohjan pienet verisuonet ratkeilemaan ja vuotamaan.

Joskus äkillisen sydäninfarktin takaa paljastuu tyypin 2 diabetes.

Miksi huomaamaton tautikin on vaarallinen?

Pitkään jatkuessaan korkea verensokeri vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa.

Silmänpohjan verisuonten vaurioituminen voi jopa sokeuttaa. Jos munuaisten verisuonet vaurioituvat, ihminen voi joutua keinomunuaishoitoon tai elinsiirtoon.

Hermovauriot taas aiheuttavat erimuotoisia tuntohäiriöitä, kuten puutumista, pistelyä ja lämpötunnon vaihtelua raajoissa. Hermojen vaurioituminen voi tehdä myös sen, että ihminen ei tunne esimerkiksi kengässään hiertävää kiveä, jolloin jalat voivat haavautua.

Diabeetikoita myös ientulehdukset piinaavat terveitä enemmän.

Jopa 60–70 prosenttia aikuisiän diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonitauteihin.

Voiko diabeteksesta parantua?

Tyypin 2 diabetesta pidetään elämänmittaisena sairautena, mutta sen voi hoitaa erinomaiseen tasapainoon syömällä terveellisesti, nukkumalla hyvin ja liikkumalla tarpeeksi.

Osa pääsee lihavuusleikkauksen jälkeen eroon diabeteslääkkeistä. Leikkaus parantaa insuliinin toimintaa ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Voidaan ajatella, että jos verensokeri on pysynyt vuoden normaalina ilman lääkitystä, on parantunut.


Mikä on tehokkainta tyypin 2 diabetesta hoitoa?

Tärkeintä on painonpudotus. Tutkimusten mukaan tyypin 2 diabeetikoilla laihduttaminen on kuitenkin terveitä vaikeampaa. Silloin, kun laihtumisesta olisi eniten hyötyä, elimistö pistää kaikin keinoin hanttiin.

Taivaita ei kuitenkaan tarvitse tavoitella, sillä jo pieni, noin viiden prosentin painonpudotus voi saada ihmeitä aikaan.

Lääkehoidossa pyritään valitsemaan valmisteita, jotka eivät lihota tai altista hypoglykemioille ja jotka jopa auttavat laihtumaan. SGLT2-estäjäryhmän lääkkeet poistavat myös glukoosia virtsaan, ja osa diabeetikoista saattaa keventyä sen vaikutuksesta jopa parikymmentä kiloa.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Lue lisää tyypin 2 diabeteksesta Käypä hoito -suosituksesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti