Jokainen voi tehdä elinsiirtotestamentin äkkikuolemansa varalta ja tallettaa kupongin lompakkoonsa. Testamentilla voi pelastaa jopa kuuden ihmisen hengen.

Siirtoelimistä on jatkuva pula ja useita elinsiirtoa odottavia potilaita menehtyy jonoihin tai siihen, että sopivaa siirtoelintä ei vain löydy. Munuaissiirtojonoissa on tällä hetkellä runsaat 300 potilasta, ja sopivaa maksaa etsitään parhaillaan 2-10 potilaalle. Keuhkonsiirtojonoa ei juurikaan ole.

Elinsiirtoon ryhdytään, kun korvaavaa hoitoa ei ole tiedossa ja ilman siirtoelintä potilas pian menehtyisi. Elinsiirtoa joudutaan kuitenkin harkitsemaan tarkkaan jo senkin takia, että potilaan iällä ja yleiskunnolla on väliä: korkea ikä ja elinikäinen hyljinnänestolääkitys nostavat kuolemanriskiä siirtoelimestä huolimatta.

Siirtoelimet saadaan aivokuolleilta, äkkikuoleman kohdanneilta vainajilta - tavallisimmin aivoverenvuoto-, liikennetapaturma- sekä kaatumistapaturmien uhreilta. Lähtökohta on, että luovuttaja on ollut perusterve. Pahanlaatuiset kasvaimet tai infektiot ovat este elinten luovutukselle. Sen sijaan iäkkäämmänkin elimiä voidaan siirtää: vanhimmat luovuttajat ovat olleet yli 70-vuotiaita.

Ei irroteta ilman lupaa

Kun potilas on menehtynyt ja lääkäri arvioi, että hänen elimiään voitaisiin käyttää elinsiirtoihin, potilaan omaisilta kysytään, onko heillä tietoa siitä, miten vainaja olisi siirtoelinten irrottamiseen suhtautunut. Entä vastustavatko omaiset sitä, että vainajan elimiä siirrettäisiin niitä tarvitseville potilaille?

Helpommaksi asian tekee vainajalta löytynyt elinsiirtotestamentti. Kyse on valmiiksi painetusta kortista, jollaisen kuka tahansa voi hankkia ilmaiseksi vaikkapa apteekista. Siinä kortinhaltija ilmaisee allekirjoituksellaan tahtonsa luovuttaa elimiään kuolemansa jälkeen.

Paperi on hyvä tallettaa esimerkiksi lompakkoon. Kannattaa kuitenkin keskustella läheisten kanssa testamentin olemassaolosta ennakkoon.

Elinsiirroissa on kyse yleensä tunneista. Elinten irrotuksesta ja siirrosta aina verenkierron palautukseen ei pitäisi kulua muutamaa tuntia kauempaa, kun on kyse sydämen, maksan tai keuhkojen siirrosta. Munuaissiirroissa tähdätään korkeintaan 36 tuntiin.

Yhdeltä luovuttajalta voidaan yleensä irrottaa useita elimiä, siispä liikenneonnettomuuden uhri voi pelastaa jopa kuusi elinsiirtoa odottavaa potilasta.

Elimistä on pula

Suomessa siirtoelimille olisi suurempikin tarve. Elimiä otetaan talteen vain noin sadalta vainajalta vuosittain, vaikka mahdollisia luovuttajia olisi kaksinkertaisesti.

Osasyy vajeelle on terveydenhuoltohenkilökunnan tietopuute siirtoelinten tarpeesta. Aina ei tehohoitoyksiköissä myöskään ole tilaa aivokuolleille potilaille. Elinsiirron varalta täytyy potilaan hengitystä ja verenkiertoa pitää yllä.

Joskus sopivien siirtoelinten irrotus tyssää vainajan omaisten vastustukseen. Elimiä ei irroteta kysymättä omaisten mielipidettä - ei automaattisesti edes silloin, kun vainajalta löytyy elinsiirtotestamentti.

Eturistiriitojen välttämiseksi elinsiirtokirurgit eivät saa olla hoitamassa mahdollisia elintenluovuttajia. Elinsiirtotestamentin tehnyt voi siten luottaa siihen, että ensiksi tehdään kaikki voitava hänen auttamisekseen.

Sydän

  • Sydänsiirtoja tehtiin Suomessa toissa vuonna 17 potilaalle. Siirrot tehdään Helsingissä, Meilahden sairaalassa.
  • Siirtosydämiä voivat saada potilaat, joilla on sydäntauti, jota muuten ei voida korjata. Sellainen on esimerkiksi dilatoiva kardiomyopatia, jossa sydän laajenee ja sen pumppausvoima heikkenee. Usein sydänsiirron aiheena on sepelvaltimotauti tai jotkin harvinaisemmat sairaudet.
  • 5 vuoden kuluttua sydänsiirrosta on elossa noin 75 prosenttia potilaista. 5-vuotiseloonjäämisennuste on jatkuvasti parantunut siitä, kun sydänsiirrot aloitettiin Suomessa 90-luvun alussa. Siirron onnistumisessa on monia ratkaisevia kysymyksiä: yksi on se, onnistutaanko alkuvaiheessa pitämään elimistön hyljintäreaktio vierasta elintä kohtaan aisoissa. Hyljinnänestoon käytetään vahvaa lääkitystä.

Keuhkot

  • Keuhkonsiirtoja tehtiin toissa vuonna 14 potilaalle ja sydän-keuhkosiirtoja yhdelle potilaalle. Siirrot tehdään Helsingissä.
  • Siirtokeuhkoja tarvitaan useissa aineenvaihduntapohjaisissa keuhkosairauksissa kuten kystisessä fibroosissa. Keuhkot saattavat vaurioitua myös erilaisten sydänvikojen seurauksena, jolloin saatetaan päätyä samanaikaiseen sydän-keuhkosiirtoon.
  • 5-vuotiseloonjäämisennuste keuhkosiirrossa on ollut noin 60 prosenttia. Potilas voi elää elinsiirrännäisten kanssa periaatteessa kymmeniä vuosia.

Munuaiset

  • Toissa vuosi oli munuaissiirtojen ennätysvuosi: 210 munuaissiirtoa. Siirrot tehdään Helsigissä, Kirurgisessa sairaalassa.
  • Munuaissiirtoja tarvitaan eniten ykköstyypin diabetespotilailla, joskus myös aikuis- eli kakkostyypin diabetestapauksissa. Kaksi muuta isoa siirtomunuaisen saajaryhmää ovat munuaiskerästulehdus- sekä rakkulamunuaistautipotilaat.
  • Yli 90 prosenttia siirtomunuaisen saajista on elossa vielä 5 vuoden kuluttua elinsiirrosta. Ennuste kertoo, että reilun 20 vuoden kuluttua nykyisistä yhden vuoden toimineista siirtomunuaisista toimii vielä puolet. Suomen vanhin toiminnassa oleva siirtomunuainen on jo yli 40-vuotias.

Maksa

  • Vuonna 2006 tehtiin maksansiirtoja 53 potilaalle Helsingissä.
  • Syitä maksansiirtoon ovat monet maksatuhoja aiheuttavat sairaudet, kuten vakavat myrkytystilat, maksan arpikudostauti, krooninen sappitietulehdus tai jotkut aineenvaihduntasairaudet. Joskus maksansiirrolla voidaan hoitaa myös sellaisia alkoholikirroosipotilaita, jotka pystyvät osoittamaan lopettaneensa juomisen.
  • Maksansiirron 5-vuotiseloonjäämisennuste on 80 prosentin luokkaa.

Haima

  • Maailmalla on tehty haimansiirtoja jo kauan, Suomessa on tehty haiman saarekesiirtoja pohjoismaisena yhteistyönä.
  • Saarekesiirto on vielä kokeiluvaiheessa. Siirtoja tehdään niille diabetespotilaille, joilla tauti on vaikeahoitoinen. Suomessa saarekesiirrot on tehty sellaisille potilaille, joille on aiemmin siirretty munuainen tai samanaikaisesti munuaissiirron kanssa.
  • Haimansiirrosta ei tule yleistä diabeteksen hoitoa, sillä sopivia luovuttajia on vähän, ehkä vain 50 vuosittain.

Suoli

  • Maailmalla tehty suolensiirtoja esimerkiksi silloin, kun suolta on joidenkin tautien vuoksi jouduttu poistamaan pitkän matkaa. Suomessa ei vielä ole tehty suolensiirtoja.

Kudossiirrot

  • Elinten lisäksi siirretään kudoksia, kuten silmän sarveiskalvoja ja ihoa.
  • Sarveiskalvosiirteitä tarvitsevat ihmiset, joilla on jokin sarveiskalvovaurio. Siirtoja tehdään useissa yliopistoklinikoissa.
  • Ihosiirteitä tarvitaan, jos potilaalta ei voida ottaa omaa ihoa ja siirtää sitä tarvittuun kohtaan. Ihosiirteitä käytetään runsaasti esimerkiksi leikkausten yhteydessä ja palovammojen hoidossa.

Asiantuntijana dosentti, kirurgian erikoislääkäri Lauri Kyllönen HYKSin munuaissiirto-osastolta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.