Elinsiirto - lahja tuntemattomalle

Siirtoelimistä on jatkuva pula ja useita elinsiirtoa odottavia potilaita menehtyy jonoihin tai siihen, että sopivaa siirtoelintä ei vain löydy. Munuaissiirtojonoissa on tällä hetkellä runsaat 300 potilasta, ja sopivaa maksaa etsitään parhaillaan 2-10 potilaalle. Keuhkonsiirtojonoa ei juurikaan ole.

Elinsiirtoon ryhdytään, kun korvaavaa hoitoa ei ole tiedossa ja ilman siirtoelintä potilas pian menehtyisi. Elinsiirtoa joudutaan kuitenkin harkitsemaan tarkkaan jo senkin takia, että potilaan iällä ja yleiskunnolla on väliä: korkea ikä ja elinikäinen hyljinnänestolääkitys nostavat kuolemanriskiä siirtoelimestä huolimatta.

Siirtoelimet saadaan aivokuolleilta, äkkikuoleman kohdanneilta vainajilta - tavallisimmin aivoverenvuoto-, liikennetapaturma- sekä kaatumistapaturmien uhreilta. Lähtökohta on, että luovuttaja on ollut perusterve. Pahanlaatuiset kasvaimet tai infektiot ovat este elinten luovutukselle. Sen sijaan iäkkäämmänkin elimiä voidaan siirtää: vanhimmat luovuttajat ovat olleet yli 70-vuotiaita.

Ei irroteta ilman lupaa

Kun potilas on menehtynyt ja lääkäri arvioi, että hänen elimiään voitaisiin käyttää elinsiirtoihin, potilaan omaisilta kysytään, onko heillä tietoa siitä, miten vainaja olisi siirtoelinten irrottamiseen suhtautunut. Entä vastustavatko omaiset sitä, että vainajan elimiä siirrettäisiin niitä tarvitseville potilaille?

Helpommaksi asian tekee vainajalta löytynyt elinsiirtotestamentti. Kyse on valmiiksi painetusta kortista, jollaisen kuka tahansa voi hankkia ilmaiseksi vaikkapa apteekista. Siinä kortinhaltija ilmaisee allekirjoituksellaan tahtonsa luovuttaa elimiään kuolemansa jälkeen.

Paperi on hyvä tallettaa esimerkiksi lompakkoon. Kannattaa kuitenkin keskustella läheisten kanssa testamentin olemassaolosta ennakkoon.

Elinsiirroissa on kyse yleensä tunneista. Elinten irrotuksesta ja siirrosta aina verenkierron palautukseen ei pitäisi kulua muutamaa tuntia kauempaa, kun on kyse sydämen, maksan tai keuhkojen siirrosta. Munuaissiirroissa tähdätään korkeintaan 36 tuntiin.

Yhdeltä luovuttajalta voidaan yleensä irrottaa useita elimiä, siispä liikenneonnettomuuden uhri voi pelastaa jopa kuusi elinsiirtoa odottavaa potilasta.

Elimistä on pula

Suomessa siirtoelimille olisi suurempikin tarve. Elimiä otetaan talteen vain noin sadalta vainajalta vuosittain, vaikka mahdollisia luovuttajia olisi kaksinkertaisesti.

Osasyy vajeelle on terveydenhuoltohenkilökunnan tietopuute siirtoelinten tarpeesta. Aina ei tehohoitoyksiköissä myöskään ole tilaa aivokuolleille potilaille. Elinsiirron varalta täytyy potilaan hengitystä ja verenkiertoa pitää yllä.

Joskus sopivien siirtoelinten irrotus tyssää vainajan omaisten vastustukseen. Elimiä ei irroteta kysymättä omaisten mielipidettä - ei automaattisesti edes silloin, kun vainajalta löytyy elinsiirtotestamentti.

Eturistiriitojen välttämiseksi elinsiirtokirurgit eivät saa olla hoitamassa mahdollisia elintenluovuttajia. Elinsiirtotestamentin tehnyt voi siten luottaa siihen, että ensiksi tehdään kaikki voitava hänen auttamisekseen.

Sydän

• Sydänsiirtoja tehtiin Suomessa toissa vuonna 17 potilaalle. Siirrot tehdään Helsingissä, Meilahden sairaalassa.
• Siirtosydämiä voivat saada potilaat, joilla on sydäntauti, jota muuten ei voida korjata. Sellainen on esimerkiksi dilatoiva kardiomyopatia, jossa sydän laajenee ja sen pumppausvoima heikkenee. Usein sydänsiirron aiheena on sepelvaltimotauti tai jotkin harvinaisemmat sairaudet.
• 5 vuoden kuluttua sydänsiirrosta on elossa noin 75 prosenttia potilaista. 5-vuotiseloonjäämisennuste on jatkuvasti parantunut siitä, kun sydänsiirrot aloitettiin Suomessa 90-luvun alussa. Siirron onnistumisessa on monia ratkaisevia kysymyksiä: yksi on se, onnistutaanko alkuvaiheessa pitämään elimistön hyljintäreaktio vierasta elintä kohtaan aisoissa. Hyljinnänestoon käytetään vahvaa lääkitystä.

Keuhkot

• Keuhkonsiirtoja tehtiin toissa vuonna 14 potilaalle ja sydän-keuhkosiirtoja yhdelle potilaalle. Siirrot tehdään Helsingissä.
• Siirtokeuhkoja tarvitaan useissa aineenvaihduntapohjaisissa keuhkosairauksissa kuten kystisessä fibroosissa. Keuhkot saattavat vaurioitua myös erilaisten sydänvikojen seurauksena, jolloin saatetaan päätyä samanaikaiseen sydän-keuhkosiirtoon.
• 5-vuotiseloonjäämisennuste keuhkosiirrossa on ollut noin 60 prosenttia. Potilas voi elää elinsiirrännäisten kanssa periaatteessa kymmeniä vuosia.

Munuaiset

• Toissa vuosi oli munuaissiirtojen ennätysvuosi: 210 munuaissiirtoa. Siirrot tehdään Helsigissä, Kirurgisessa sairaalassa.
• Munuaissiirtoja tarvitaan eniten ykköstyypin diabetespotilailla, joskus myös aikuis- eli kakkostyypin diabetestapauksissa. Kaksi muuta isoa siirtomunuaisen saajaryhmää ovat munuaiskerästulehdus- sekä rakkulamunuaistautipotilaat.
• Yli 90 prosenttia siirtomunuaisen saajista on elossa vielä 5 vuoden kuluttua elinsiirrosta. Ennuste kertoo, että reilun 20 vuoden kuluttua nykyisistä yhden vuoden toimineista siirtomunuaisista toimii vielä puolet. Suomen vanhin toiminnassa oleva siirtomunuainen on jo yli 40-vuotias.

Maksa

• Vuonna 2006 tehtiin maksansiirtoja 53 potilaalle Helsingissä.
• Syitä maksansiirtoon ovat monet maksatuhoja aiheuttavat sairaudet, kuten vakavat myrkytystilat, maksan arpikudostauti, krooninen sappitietulehdus tai jotkut aineenvaihduntasairaudet. Joskus maksansiirrolla voidaan hoitaa myös sellaisia alkoholikirroosipotilaita, jotka pystyvät osoittamaan lopettaneensa juomisen.
• Maksansiirron 5-vuotiseloonjäämisennuste on 80 prosentin luokkaa.

Haima

• Maailmalla on tehty haimansiirtoja jo kauan, Suomessa on tehty haiman saarekesiirtoja pohjoismaisena yhteistyönä.
• Saarekesiirto on vielä kokeiluvaiheessa. Siirtoja tehdään niille diabetespotilaille, joilla tauti on vaikeahoitoinen. Suomessa saarekesiirrot on tehty sellaisille potilaille, joille on aiemmin siirretty munuainen tai samanaikaisesti munuaissiirron kanssa.
• Haimansiirrosta ei tule yleistä diabeteksen hoitoa, sillä sopivia luovuttajia on vähän, ehkä vain 50 vuosittain.

Suoli

• Maailmalla tehty suolensiirtoja esimerkiksi silloin, kun suolta on joidenkin tautien vuoksi jouduttu poistamaan pitkän matkaa. Suomessa ei vielä ole tehty suolensiirtoja.

Kudossiirrot

• Elinten lisäksi siirretään kudoksia, kuten silmän sarveiskalvoja ja ihoa.
• Sarveiskalvosiirteitä tarvitsevat ihmiset, joilla on jokin sarveiskalvovaurio. Siirtoja tehdään useissa yliopistoklinikoissa.
• Ihosiirteitä tarvitaan, jos potilaalta ei voida ottaa omaa ihoa ja siirtää sitä tarvittuun kohtaan. Ihosiirteitä käytetään runsaasti esimerkiksi leikkausten yhteydessä ja palovammojen hoidossa.

Asiantuntijana dosentti, kirurgian erikoislääkäri Lauri Kyllönen HYKSin munuaissiirto-osastolta.