Urheilija ei tervettä päivää näe, sanotaan. Toisaalta tiedetään, että liikunta lisää vastustuskykyä ja että liikkumattomilla on enemmän sairauspoissaoloja. Liikut sopivasti, kun pysyt terveenä. Jos sairastut, anna elimistön toipua rauhassa.

1. Miten liikunta vaikuttaa vastustuskykyyn?

Liikunnan vaikutukset vastustuskykyyn ovat ristiriitaisia. Tunnetun sanonnan mukaan ”urheilija ei tervettä päivää näe”. Toisaalta kuitenkin tiedetään, että liikunta lisää vastustuskykyä ja että liikkumattomilla on enemmän sairauspoissaoloja.

Asia on juuri näin: maltillinen liikunta parantaa vastustuskykyä, mutta liian raju liikunta lisää infektioita, samoin tekee liikkumattomuus.

Liikunnan vaikutus vastustuskykyyn muodostaa loivan U-kirjaimen muotoisen käyrän. U:n vasemman sakaran kohdalla ihminen ei harrasta liikuntaa ja infektioiden, kuten flunssien, määrä on suuri. Oikealle mentäessä liikunnan määrä lisääntyy ja infektioiden määrä vähenee.

Kun liikuntaa lisätään huomattavan paljon, infektioiden määrä kasvaa jälleen.
Eli säännöllisesti, useita kertoja viikossa, mutta kohtuullisella kuormituksella liikkuvilla on vähemmän sairauspäiviä.

2. Mikä on liikunnan merkitys muihin terveyttä suojaaviin tekijöihin verrattuna?

Liikunta on hieman omassa lokerossaan. Se ei voi korvata monipuolista ravintoa eikä käsihygieniaa, mutta se tukee hyvinvointia. Usein paljon liikkuva myös syö monipuolisesti. Kun ihminen voi paremmin, vastustuskyky kohenee.

3. Mitä kehossa tapahtuu liikunnan vaikutuksesta?

Tarkalleen sitä ei tiedetä. Mutta samalla kun liikunta lisää lihasmassaa ja parantaa verenkiertoa, se aktivoi myös vastustuskyvyn kannalta olennaisten T- ja B-solujen toimintaa. Myös vasta-ainetuotanto aktivoituu.

Liian raskas harjoittelu vähentää lymfosyyttien määrää ja aiheuttaa niiden toimintahäiriön, pienentää T-solujen suhdetta ja vähentää syljen immunoglobuliini A:n määrää. Tämä kaikki vähentää elimistön kykyä suojautua virusinfektioilta, kuten flunssilta.

4. Millainen liikunta on vastustuskyvyn kannalta parasta?

Sillä ei juuri ole merkitystä harrastaako sisä- vai ulkoliikuntaa, lihaskuntoa vai kestävyyslajeja, kunhan syke nousee. Tärkeintä on liikunnan säännöllisyys.

5. Lyhentääkö hyvä kunto flunssan kestoa?

Hyväkuntoinen selviää viruksista vähemmällä: flunssan oireet tuntuvat lievemmiltä ja kestävät lyhyemmän aikaa. Toisaalta tämä voi aiheuttaa myös vääränlaista huolettomuutta. Kun mennään kurkkukipuisena, pikkuflunssassa lenkille, eikä olo pahenekaan vaan päin vastoin paranee, niin ruvetaan varomattomiksi.

Pitää muistaa, että jos oireet ovat kaulasta alaspäin eli kuumetta, ahdistava yskä ja lihassärkyä, kyseessä on koko kehon yleisinfektio eikä silloin saa missään nimessä urheilla. Rasituksesta voi tällöin seurata jopa vaarallinen sydänlihastulehdus.

Päivän kuumeesta toipuminen vie kolme päivää, kolmen päivän kuumeesta toipuminen kestää 12 päivää. Ennen tätä ei saisi palata vanhaan liikuntarytmiin. Sairauspäiviä ei saa kurottua takaisin aloittamalla kovan treenaamisen puolikuntoisena.

Kuumeettomassa pikkuflunssassakaan, kuten kurkkukivussa ja lievässä nuhassa, ei suositella urheilemista, mutta kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä, voi harrastaa. Silloinkin kannattaa kuitenkin olla varovainen ja seurailla tuntemuksiaan.

Asiantuntijana liikuntalääketieteen erikoislääkäri Heikki Tikkanen Urheilulääketieteen säätiöstä.
 

Lue lisää vastustuskyvystä.

Kolme sääntöä kuumeiselle

  1. Sairauspäivät: Täysi lepo. Älä harrasta mitään liikuntaa niin kauan kuin sinulla on kuumetta tai kuumeinen olo.
     
  2. Toipilaspäivät: Pidä yhtä monta toipilaspäivää kuin kuumepäiviä oli. Voit hieman kävellä ja ulkoilla, mutta älä vielä harjoittele. Jos kuumetta on ollut kolme päivää, toipilasaika kestää niin ikään kolme päivää.
     
  3. Lempeästi liikkeelle: Ota rauhallisesti kaksi kertaa kuumepäivien lukumäärä. Voit aloittaa kevennetyn harjoittelun, mutta älä siirry suoraan rasittavaan liikuntaan. Jos kuumetta on ollut kolme päivää, harrasta kevennettyä liikuntaa kuusi päivää.
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.