Aivotutkijat ovat päätyneet suunnilleen samaan, kuin entisajan kansankynttilät. Lukuharrastus suojaa lukemisen ongelmilta ja jopa korjaa niitä.

 Kirjoitin kisa, kun piti kirjoittaa kissa. Tavutkin saattoivat vaihtaa paikkaa: sakis.

Rakastin ainekirjoitusta, mutta sain usein huonon arvosanan ja tylyn huomautuksen: huolimattomuusvirheitä. Rakastin silti. Kirjoitin päiväkirjoja. Luin ahmimalla.
Aikuisena lukihäiriötä ei enää suurestikaan ole näkynyt. Joskus sanat vinksahtavat. Joskus lapsuusmuistot kirpaisevat. Mutta itsestäänkö vaiva hävisi?

Jyväskylän yliopiston kehitysneuropsykologian professori Heikki Lyytinen vahvistaa oletukseni. Niin voi käydä. Joskus aivot saattavat omia aikojaan korjata tilanteen.

Lukeminen on oivallus äänteiden yhdistymisestä kirjainten järjestyksessä. Lukutaidon oppiminen on vaikeampaa, jos äänteiden haku mielen sanakirjasta on mutkikasta, mutta aivot rekisteröivät sitkeän harjoituksen.

Vaikka lukihäiriön ja oppimishäiriöiden syistä on olemassa lähes tolkuton kirjo tietoa, punaisena lankana on ja pysyy sama yksinkertainen totuus: lukihäiriöön auttaa lukeminen.

Lukemisen imuun

Yksinkertaista? Periaatteessa kyllä, mutta polkuja ja esteitä poluille tulee laaja kirjo heti, kun mennään hieman syvemmälle ja aletaan puhua motiiveista. Niinpä innostusta lukemiseen, jopa mekaanisen lukemisen harjoitteluun, pitäisi Lyytisen mielestä varjella kaikin keinoin.

– Toinen kaikesta tutkimustiedosta käteen jäänyt punainen lanka onkin mahdollisten oppimishäiriöiden ja etenkin lukihäiriön varhainen toteaminen. Mitä varhemmin häiriöt todetaan, sitä helpompi niihin on puuttua.

Tai toisin päin: mitä myöhemmin ongelma huomataan, sen ohdakkeisemmaksi oppijan tie käy. Pahimmillaan oppimisvaikeudet aiheuttavat opiskelun välttämistä, häiriköimistä, itsetunnon alenemista ja lopulta syrjäytymiskierteen.

Jos lukeminen on jäänyt hyvin takkuiseksi, opiskeluintoa on Lyytisen mukaan aikuisena enää hankala löytää.

– Lukivaikeuden korjaaminen voi vaatia todella kovia ponnisteluja. Kun harjoittelu pitää aloittaa pohjalta, se saattaa olla kuin paluuta painajaisuneen lapsuuden koulunpenkistä.

Sykkyrä oppimishäiriöitä

Oppimishäiriöistä tunnetuin on lukihäiriö eli dysleksia. Se johtuu aivotoiminnan häiriöistä, ja se on tunnetuin erityisoppimishäiriöistä. Mutta muitakin on luokiteltu: Esimerkiksi lapsen kielelliset vaikeudet, joita nimitetään dysfasiaksi, saattavat näkyä sanavaraston normaalia hitaampana kasvuna ja puutteellisina lauseina. Matematiikan oppimisen vaikeus, dyskalkylia, taas saattaa ilmetä vaikeutena ymmärtää numerojärjestelmiä ja peruslaskutaidon automatisoitumisen hitautena. Tarkkaavaisuushäiriö ADHD taas vaikeuttaa keskittymistä opiskeluun.

Mutta mikä aiheuttaa mitäkin? Johtaako toinen toiseen? Voiko tarkkaavaisuushäiriö aiheuttaa lukihäiriötä ja päinvastoin?

Häiriöiden erottelu on Heikki Lyytisen mukaan hankalaa ja haastavaa, koska syyt ovat moninaiset.

– Harvoin pystytään tekemään tiukkaa yhden oppimisvaikeuden diagnoosia tyyliin ”lapsella on nyt tämä tai tuo”.

Lyytinen korostaa, että häiriön tunnistaminen on hyödyllistä, jos se auttaa ymmärtämään lasta eikä esimerkiksi ”päärinväin”-kirjoittajaa sorruta moittimaan huolimattomuusvirheistä. Silti vielä hyödyllisempää on ylipäätään saada lapsi oppimisen ja ennen kaikkea lukemisen imuun. Pitää saada aikaa oppimisen myönteinen kierre.

Kirjainleikkejä eskarissa

Heikki Lyytisen mielestä lapselle on eduksi tutustua kirjaimiin jo hyvissä ajoin ennen kouluikää. Varsinaisesti lukemista ei tarvitse tuputtaa, muttei aikaisin lukemaan oppimista kannata estelläkään.
On laskettu, että nyt jo 30 prosenttia suomalaislapsista osaa lukea esikouluikäisenä ja että määrä saattaa vielä kasvaa 40 prosenttiin.

Hän muistuttaa, että toisten lasten varhainen lukemaan oppiminen saattaa olla omiaan vahvistamaan negatiivista kierrettä niillä lapsilla, joille lukeminen on normaalia vaikeampaa, etenkin jos lapsen ympäristö ei kannusta lukemaan. Kierre saa lisävauhtia, jos opettajakaan ei huomaa, että lapsen häsläämisen syynä onkin aivoista johtuva oppimishäiriö.

– Lapsi, jonka ympäristö on suhtautunut myönteisesti lukemiseen ja jolle luetaan paljon, suuntautuu ikään kuin itsestään lukemiseen ja lähestyy koko ajan spontaanistikin sitä hetkeä, jolloin oivaltaa lukemisen periaatteen: tuo koukero on tuollainen äänne, tämä tällainen. Näistä seuraa oivalluksista suurin, jonka useimmat ihmiset muistavat koko elämänsä halki: hetki, jona lukemisen ihme avautui.

Lukihäiriöinen priimus

Vaikka esimerkiksi lukihäiriö on myös perinnöllistä, ympäristö on Lyytisen mukaan aina läsnä lukemisen oppimisessa. Kyse ei koskaan ole pelkästään geeneistä.

”Olin huono koulussa” -lause voi siis kätkeä taakseen miltei mitä tahansa: perinnöllisistä tai muista syistä johtuvia aivotoiminnan häiriöitä, emotionaalisia häiriöitä, ympäristön ymmärtämättömyyttä, latistamista, välinpitämättömyyttä?

– Voi. Toisaalta ei ole lainkaan mahdotonta että lapsi, jolla on lukihäiriö onkin niin sanottu hyvä oppilas. Kyse voi olla myös määrittelijästä. Jos esimerkiksi lukihäiriötä sorrutaan pitämään lapsen olennaisimpana piirteenä, se voi rajusti heikentää hänen intoaan oppimiseen.

Liian hidas lukija

Heikki Lyytisen mielestä vanhempien tai opettajien ja myös päivähoidon ammattilaisten pitää reagoida, ja parempi on huomata ongelmat liian varhain kuin liian myöhään. On havaittu esimerkiksi, että päivähoidon ammattilaisten arviot lasten kehitystasosta ovat usein ennakoineet suoriutumista läpi kouluajan.
Hän arvelee, että oppimishäiriöihin suhtaudutaan liian huolettomasti kuin huolekkaasti.

– Tapana on ajatella, että kyllä tämä tästä korjaantuu, että kaikkihan lukemaan oppivat. Niin onkin, että lähes kaikki suomalaislapset oppivat käytännön arjessa riittävän tarkoiksi lukijoiksi, mutta ongelmat saattavat ilmetä myöhemmässä elämässä esimerkiksi siten, että lukeminen jää toivottua paljon hitaammaksi

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.