Aivotutkijat ovat päätyneet suunnilleen samaan, kuin entisajan kansankynttilät. Lukuharrastus suojaa lukemisen ongelmilta ja jopa korjaa niitä.

 Kirjoitin kisa, kun piti kirjoittaa kissa. Tavutkin saattoivat vaihtaa paikkaa: sakis.

Rakastin ainekirjoitusta, mutta sain usein huonon arvosanan ja tylyn huomautuksen: huolimattomuusvirheitä. Rakastin silti. Kirjoitin päiväkirjoja. Luin ahmimalla.
Aikuisena lukihäiriötä ei enää suurestikaan ole näkynyt. Joskus sanat vinksahtavat. Joskus lapsuusmuistot kirpaisevat. Mutta itsestäänkö vaiva hävisi?

Jyväskylän yliopiston kehitysneuropsykologian professori Heikki Lyytinen vahvistaa oletukseni. Niin voi käydä. Joskus aivot saattavat omia aikojaan korjata tilanteen.

Lukeminen on oivallus äänteiden yhdistymisestä kirjainten järjestyksessä. Lukutaidon oppiminen on vaikeampaa, jos äänteiden haku mielen sanakirjasta on mutkikasta, mutta aivot rekisteröivät sitkeän harjoituksen.

Vaikka lukihäiriön ja oppimishäiriöiden syistä on olemassa lähes tolkuton kirjo tietoa, punaisena lankana on ja pysyy sama yksinkertainen totuus: lukihäiriöön auttaa lukeminen.

Lukemisen imuun

Yksinkertaista? Periaatteessa kyllä, mutta polkuja ja esteitä poluille tulee laaja kirjo heti, kun mennään hieman syvemmälle ja aletaan puhua motiiveista. Niinpä innostusta lukemiseen, jopa mekaanisen lukemisen harjoitteluun, pitäisi Lyytisen mielestä varjella kaikin keinoin.

– Toinen kaikesta tutkimustiedosta käteen jäänyt punainen lanka onkin mahdollisten oppimishäiriöiden ja etenkin lukihäiriön varhainen toteaminen. Mitä varhemmin häiriöt todetaan, sitä helpompi niihin on puuttua.

Tai toisin päin: mitä myöhemmin ongelma huomataan, sen ohdakkeisemmaksi oppijan tie käy. Pahimmillaan oppimisvaikeudet aiheuttavat opiskelun välttämistä, häiriköimistä, itsetunnon alenemista ja lopulta syrjäytymiskierteen.

Jos lukeminen on jäänyt hyvin takkuiseksi, opiskeluintoa on Lyytisen mukaan aikuisena enää hankala löytää.

– Lukivaikeuden korjaaminen voi vaatia todella kovia ponnisteluja. Kun harjoittelu pitää aloittaa pohjalta, se saattaa olla kuin paluuta painajaisuneen lapsuuden koulunpenkistä.

Sykkyrä oppimishäiriöitä

Oppimishäiriöistä tunnetuin on lukihäiriö eli dysleksia. Se johtuu aivotoiminnan häiriöistä, ja se on tunnetuin erityisoppimishäiriöistä. Mutta muitakin on luokiteltu: Esimerkiksi lapsen kielelliset vaikeudet, joita nimitetään dysfasiaksi, saattavat näkyä sanavaraston normaalia hitaampana kasvuna ja puutteellisina lauseina. Matematiikan oppimisen vaikeus, dyskalkylia, taas saattaa ilmetä vaikeutena ymmärtää numerojärjestelmiä ja peruslaskutaidon automatisoitumisen hitautena. Tarkkaavaisuushäiriö ADHD taas vaikeuttaa keskittymistä opiskeluun.

Mutta mikä aiheuttaa mitäkin? Johtaako toinen toiseen? Voiko tarkkaavaisuushäiriö aiheuttaa lukihäiriötä ja päinvastoin?

Häiriöiden erottelu on Heikki Lyytisen mukaan hankalaa ja haastavaa, koska syyt ovat moninaiset.

– Harvoin pystytään tekemään tiukkaa yhden oppimisvaikeuden diagnoosia tyyliin ”lapsella on nyt tämä tai tuo”.

Lyytinen korostaa, että häiriön tunnistaminen on hyödyllistä, jos se auttaa ymmärtämään lasta eikä esimerkiksi ”päärinväin”-kirjoittajaa sorruta moittimaan huolimattomuusvirheistä. Silti vielä hyödyllisempää on ylipäätään saada lapsi oppimisen ja ennen kaikkea lukemisen imuun. Pitää saada aikaa oppimisen myönteinen kierre.

Kirjainleikkejä eskarissa

Heikki Lyytisen mielestä lapselle on eduksi tutustua kirjaimiin jo hyvissä ajoin ennen kouluikää. Varsinaisesti lukemista ei tarvitse tuputtaa, muttei aikaisin lukemaan oppimista kannata estelläkään.
On laskettu, että nyt jo 30 prosenttia suomalaislapsista osaa lukea esikouluikäisenä ja että määrä saattaa vielä kasvaa 40 prosenttiin.

Hän muistuttaa, että toisten lasten varhainen lukemaan oppiminen saattaa olla omiaan vahvistamaan negatiivista kierrettä niillä lapsilla, joille lukeminen on normaalia vaikeampaa, etenkin jos lapsen ympäristö ei kannusta lukemaan. Kierre saa lisävauhtia, jos opettajakaan ei huomaa, että lapsen häsläämisen syynä onkin aivoista johtuva oppimishäiriö.

– Lapsi, jonka ympäristö on suhtautunut myönteisesti lukemiseen ja jolle luetaan paljon, suuntautuu ikään kuin itsestään lukemiseen ja lähestyy koko ajan spontaanistikin sitä hetkeä, jolloin oivaltaa lukemisen periaatteen: tuo koukero on tuollainen äänne, tämä tällainen. Näistä seuraa oivalluksista suurin, jonka useimmat ihmiset muistavat koko elämänsä halki: hetki, jona lukemisen ihme avautui.

Lukihäiriöinen priimus

Vaikka esimerkiksi lukihäiriö on myös perinnöllistä, ympäristö on Lyytisen mukaan aina läsnä lukemisen oppimisessa. Kyse ei koskaan ole pelkästään geeneistä.

”Olin huono koulussa” -lause voi siis kätkeä taakseen miltei mitä tahansa: perinnöllisistä tai muista syistä johtuvia aivotoiminnan häiriöitä, emotionaalisia häiriöitä, ympäristön ymmärtämättömyyttä, latistamista, välinpitämättömyyttä?

– Voi. Toisaalta ei ole lainkaan mahdotonta että lapsi, jolla on lukihäiriö onkin niin sanottu hyvä oppilas. Kyse voi olla myös määrittelijästä. Jos esimerkiksi lukihäiriötä sorrutaan pitämään lapsen olennaisimpana piirteenä, se voi rajusti heikentää hänen intoaan oppimiseen.

Liian hidas lukija

Heikki Lyytisen mielestä vanhempien tai opettajien ja myös päivähoidon ammattilaisten pitää reagoida, ja parempi on huomata ongelmat liian varhain kuin liian myöhään. On havaittu esimerkiksi, että päivähoidon ammattilaisten arviot lasten kehitystasosta ovat usein ennakoineet suoriutumista läpi kouluajan.
Hän arvelee, että oppimishäiriöihin suhtaudutaan liian huolettomasti kuin huolekkaasti.

– Tapana on ajatella, että kyllä tämä tästä korjaantuu, että kaikkihan lukemaan oppivat. Niin onkin, että lähes kaikki suomalaislapset oppivat käytännön arjessa riittävän tarkoiksi lukijoiksi, mutta ongelmat saattavat ilmetä myöhemmässä elämässä esimerkiksi siten, että lukeminen jää toivottua paljon hitaammaksi

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen 23-vuotias hoikka nainen, joka kärsii jatkuvista vatsavaivoista ja valtavan voimakasäänistä vatsan murinasta. Laktoosi-intoleranssi on todettu lapsena. Kaikkia mahdollisia ruokavalioita on kokeiltu, ja nytkin on laktoositon ja gluteeniton ruokavalio. Ylä- ja alavatsa on tähystetty, mutta mitään poikkeavaa ei ole löytynyt. Murina on niin voimakasta, että kuuluu kymmenien metrien päähän. Vaivat rajoittavat pahasti elämää, kun ei kehtaa kotoa enää lähteä juuri mihinkään. Mitään syytä vaivaan ei löydy. Miksei?

Vatsavaivat, joiden taustalta ei asianmukaisista tutkimuksista huolimatta löydy sairautta luokitellaan toiminnallisiksi vaivoiksi. Se tarkoittaa, että suolen toiminta on jollain lailla poikkeavaa mutta syytä ei voida osoittaa. Kyseessä ei ole sairaus, vaan ominaisuus. Osa ihmisistä on luonnostaan herkkävatsaisia.

Heidän elimistönsä reagoi stressiin tai muihin poikkeustiloihin suolisto-oireilla. Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on tavallisin toiminnallinen vatsavaiva. Siihen liittyy tyypillisesti vatsan turvottelua, paikkaa vaihtavia vatsakipuja ja vaihtelevaa suolen toimintaa.

Toiminnallisten vatsavaivojen hoidossa tärkeintä on noudattaa terveellisiä elintapoja eli minimoida stressi, pyrkiä säännölliseen vuorokausirytmiin, huolehtia riittävästä unesta, harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Tiettyjen imeytymättömien ns. FODMAP-hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliossa auttaa hillitsemään suolikaasun muodostumista, ja moni saa tästä avun. Ummetusta, ripulia, suolikaasujen ylimääräistä muodostusta ja vatsakipuja voidaan tarvittaessa hoitaa lääkkeillä, mutta toiminnallisissa vatsavaivoissa näiden käyttö tulisi rajoittaa tilapäiseksi.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Vatsan murina hävettää

Prosessoitu suomalainen maito, viljat, sokerit, stressi, keinomakeutusaineet, prosessoidut kasviöljyt (rypsiöljy, margariinit, levitteet, kasvirasvakermat jne...) ja lisäaineet. Ne kun jättää pois, rauhoittuu elimistö aika monella. Viljojen ja/tai maidon sekä rypsiöljyn karsiminen ei tietenkään ratkaise kaikkien ihmisten kaikkia mahdollisia terveysongelmia, mutta todella monella erittäin nopea ja yksinkertainen tie parempaan hyvinvointiin, joka ei maksa mitään. Viljaton ja/tai maidoton...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Liian korkean verenpaineen kanssa eläminen on hengenvaarallista. Onneksi paineiden tasaamiseen on keinoja.

1. Milloin korkea verenpaine muuttuu verenpainetaudiksi?

Verenpainetaudista puhutaan, kun verenpaine on toistuvissa mittauksissa noin 140/90 elohopeamillimetriä tai tämän yli. Kotimittauksissa tämä vastaa arvoa 135/85. Jos selkeää tulosta ei saada, tutkittava voi pitää vuorokauden ajan verenpainetta rekisteröivää laitetta.

2. Mistä verenpainetauti johtuu?

Kohonnen verenpaineen taustalla voivat vaikuttaa perinnöllisten seikkojen lisäksi elämäntapatekijät, kuten stressi, runsas suolan käyttö, ylipaino, tupakointi, reipas alkoholin juominen tai liikunnan vähäisyys. Myös tulehduskipulääkkeiden runsas napsiminen ja joillakin vähäinenkin lakritsin syöminen

voi nostaa verenpainetta. Iän myötä verisuonet menettävät kimmoisuuttaan ja ylä- ja alapaineen välinen ero, niin sanottu pulssipaine, kasvaa. Joskus verenpainetta kohottavat sairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta.

3. Kuinka nopeasti verenpainetauti vaurioittaa?

Korkea verenpaine voi aiheuttaa välittömänkin hengenvaaran, mutta yleensä vaikutukset tulevat vuosien saatossa. Joskus sairauden ensimmäinen oire saattaa olla sydäninfarkti tai aivoverenkiertohäiriö, kuten aivoverisuonitukos tai aivoverenvuoto, mutta useimmiten tauti on oireeton. Jotkut valittavat päänsärkyä tai huimausta. Kun verenpainetauti saadaan hoidettua, monet kokevat olonsa paremmaksi.

Nykyään verenpainelääkitys pyritään lisävaurioiden välttämiseksi aloittamaan mahdollisimman vikkelästi.

4. Mitkä elimet ovat vaarassa verenpainetaudissa?

Aivot, sydän, munuaiset ja silmät. Silmänpohjan kovettuneet verisuonet saattavat ratkeilla ja tihkuttaa verta, jolloin näkökyky voi heikentyä pysyvästikin. Aivojen pieniin verisuoniin tulee hauraita kohtia ja pullistumia, jotka saattavat repeytyä. Syntyy vuotoja ja tukoksia. Myös verenvirtaus aivojen valkeassa

aineessa heikkenee, mikä kasvattaa Alzheimerin taudin riskin kymmenkertaiseksi. Munuaisten verisuonten vaurioituminen voi johtaa pahimmillaan munuaisten vajaatoimintaan ja keinomunuaishoitoon, dialyysiin. Verenpaineen murjoma sydänlihas saattaa jäädä vajaatoimintaiseksi, jolloin se ei enää jaksa pumpata verta kunnolla eteenpäin, myös rytmihäiriöt yleistyvät.

5. Korjaantuvatko elimistön vauriot, kun paine saadaan alas?

Syntyneitä vaurioita ei voida enää korjata, mutta uusien vaurioiden, kuten aivoverenkiertohäiriöiden syntyminen estyy.

6. Kuinka verenpainetautia hoidetaan?

Ruokavaliossa kannattaa suosia pehmeitä rasvoja, kuitupitoisia marjoja, kasviksia ja hedelmiä sekä hillitä suolan käyttöä tai siirtyä mineraalisuolaan. Myös liikunta, hyvä uni ja rentoutuminen on tärkeää. Aina elämäntapojen korjaaminen ei yksin riitä laskemaan verenpainetta ja silloin tarvitaan myös lääkitystä. Lääkitys aloitetaan, jos verenpaine on yli 140/90 elohopeamillimetriä 4–6 kuukauden elämäntaparemontin jälkeen tai joskus aiemminkin. Lääkityksen teho paranee selvästi, jos tekee samaan aikaan elämäntapamuutoksia. Verenpaine saadaan putoamaan eri keinoja ja lääkkeitä yhdistelemällä.

Asiantuntijat: Risto O. Roine, neurologian professori, Aivoliiton ylilääkäri. Päivi Korhonen, yleislääketieteen professori, Suomen Verenpaineyhdistyksen puheenjohtaja. Marja Ruuti, laillistettu ravitsemusterapeutti.

Vierailija

Keittääkö painekattila? Näin tasaat paineita

Korkea verenpaine ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire niinkuin on esimerkiksi kuume. Molemmissa tapauksissa olisi hyvä selvittää oireen aiheuttaja. Aikuisista suomalaisista noin kahdella miljoonalla on kohonnut verenpaine ja verenpainelääkkeitä käyttää noin miljoona suomalaista. Liika natrium (yksi syy tusinasta, joka voi nostaa verenpainetta) ei kerry elimistöön vaan poistuu virtsan mukana. Siis normaalisti, kun elimistö on tasapainossa. Näin ei käy jos noudattaa virallisterveellistä (liikaa...
Lue kommentti