Jyrisee, suhisee, vinkuu. Räkättää, haukkuu ja kailottaa. Korvamme ovat kovilla joka päivä. Eivätkä vain korvat. Niin aivot kuin sydänkin resonoi ympäristön meluhyökkäykseen jälkeen.

Tiesitkö, että kun haavanlehti syksyllä irtoaa puusta, sen voi kuulla. Lehden kannasta kuuluu pieni, lähes aavistuksenomainen naksahdus, kun se heittää hyvästit puulle ja leijailee alas.

Äänten harrastajalle maailma avautuu hieman samalla tavalla kuin makujen maailma ruoanharrastajalle. Siinä missä herkuttelija poimii aterioista erilaisia mausteita ja nyansseja, äänien nautiskelija poimii ympäristöstään ritinöitä, solinoita ja kaikuja. Ja siinä missä kulinaristille kauhistus on täyteen rasvaa ja suolaa tupattu eines, ääni-ihmiselle sitä on melu.

Melua on vaaran merkki

Ympäristömme todellakin on muuttunut meluisaksi. Sen pahin ilmenemismuoto ovat jyrisevät rekat, jylisevät lentokoneet, kolisevat junat ja suhahtelevat autot. Melua aiheuttavat myös seinää poraava naapuri, ruohonleikkurit, pärinäpojat ja kaikkien vihaamat lehtipuhaltimet. Etenkin kaupunkiympäristö on paljon meluisampi paikka kuin se oli sata vuotta sitten.

Monet tutkijat pitävät melua vakavana ympäristöhaittana, sillä melussa olemisen tiedetään vahingoittavan terveyttä. Monissa paikoissa liikennemelu ylittää lähes jatkuvasti 55 desibeliä, mikä on määritelty melun terveysvaikutusten riskirajaksi.

– Ongelma on mittava, sillä näillä alueilla asuu lähes 900 000 suomalaista, sanoo ympäristömelua tutkinut lääkäri ja tutkija Marja Heinonen-Guzejev.

Tutkijat uskovat, että kova ääni toimii eräänlaisena vaarasignaalina, joka kytkee elimistön stressireaktion päälle. Kun elimme vielä savannilla, kovat äänet merkitsivät usein vaaraa ja pelastauduimme niiltä kuulomme avulla. Siksi kuuloaivokuorelta on edelleen suora yhteys aivojen niihin osiin, jotka säätelevät pelkoreaktioitamme ja valmistavat meidät pakenemaan tai taistelemaan.

Nykykäsityksen mukaan melun aiheuttamat terveysvaikutukset liittyvät päasiassa tähän stressireaktioon. Kun kuulemme kovaa melua, stressihormonien määrä veressä kasvaa, verenpaineemme nousee ja elimistömme menee hälytystilaan. Terveytemme kannalta on olennaista, kuinka kauan tuo hälytystila kestää.

Sydän kärsii melusta

Paras todiste siitä, että tuo ikiaikainen mekanismi toimii meissä on se, että melun keskellä elävät ihmiset ovat selvästi stressaantuneita. Kun eri puolilla maailmaa on tutkittu ihmisiä, jotka elävät lento- tai liikennemelualueilla, on todettu, että melualueilla elävien ihmisten stressihormonitasot ja verenpaine ovat yleensä korkeammat kuin hiljaisemmilla alueilla elävillä ihmisillä.

Tutkijat uskovat, että nämä oireet ovat merkki elimistön pitkittyneestä hälytystilasta. Toisin sanoen normaalitilanteessa stressireaktio tulee ja menee, eikä se silloin aiheuta ongelmia, mutta meluisilla alueilla jatkuva altistus pitää reaktiota yllä. Tämä hiljaisella liekillä elävä stressireaktio alkaa kalvaa terveyttä.

Suurin terveysriski pitkään melulle altistuville ovat sydän- ja verisuonisairaudet: kohonnnut verenpaine ja etenkin sepelvaltimotauti. Saksalaisissa tutkimuksissa on laskettu, että pelkkä tieliikennemelu aiheuttaisi vuosittain noin kolme prosenttia kaikista sydäninfarkteista.

– Meillä tuo prosenttiosuus on pienempi, koska Suomessa tieliikennemelua on Saksaa vähemmän, sanoo Heinonen-Guzejev.

Kova meteli merkitsee aivoillemme vaaraa. Vaikka keskushermostomme tietoinen osa kertoo meille, että kyseessä on vain rekka, aivojemme primitiiviset osat voivat tulkita jylyn uhkana. Koska tiedämme, ettei rekka ole vaarallinen, emme juokse pakoon mutta emme voi myöskään estää sisällämme nousevaa primitiivistä aggressiota.

Herkät vaaravyöhykkeessä

Kun ihmiset avaavat suunsa ja valittavat melusta, vastauksena on usein närkästynyt umpimielisyys: Mitä siinä valitatte? Ei melu minua häiritse. Nykyään tutkijat jakavatkin ihmiset meluherkkiin ja ei-meluherkkiin.  

– Ihmiset poikkeavat suuresti siinä, miten he kokevat melun ja reagoivat siihen, sanoo Heinonen-Guzejev

– Toiset sietävät melua hyvin, kun taas  toisia häiritsee jo vähäinenkin ääni.
Se, mitten meluherkkä ihminen on, vaikuttaa suuresti siihen, millaiset mahdollisuudet hänellä on tottua meluun. Lääkäri pitää selvänä, että hyvin meluherkkä ihminen ei totu meluun, vaikka asuisi moottoritien varrella kolmekymmentä vuotta.

Entä sitten melunsietäjät? Mielenkiintoisesti heidän stressireaktionsa paljastaa, ettei heidänkään elimistönsä totu meluun, vaikka he muuta väittävät. Kun nimittäin näiden ihmisten stressihormonieritystä ja verenpainetta seurataan läpi yön, heidän elimistönsä reagoi meluun selvästi, vaikka he olisivat itse sikeässä unessa.  

Marja Heinonen-Guzejev on tutkinut meluherkkyyttä ja pitää meluherkkiä melualtistuksen kannalta suurimpana riskiryhmänä.

– On loogista, että jos ihmiset kärsivät melusta, myös sen vaikutukset terveyteen ovat vakavammat.

Tämä on käynyt ilmi Heinonen-Guzejevin tutkimasta suomalaisaineistosta. Siinä havaittiin, että meluherkillä naisilla oli huomattavasti suurempi riski kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin kuin verrokeilla, jotka eivät olleet meluherkkiä.

Hälinä väsyttää

Melulla on myös toiset kasvot. Siinä desibelit eivät välttämättä nouse korkealle, mutta ympäristössä vallitsee jatkuva kakofonia. Puhelimet soivat, faksit ujeltavat, työkaverit puhuvat kännyköihinsä ja joku nauraa rätkättää kovaäänisesti naapuriloosissa.

Tällainen tilanne käy hyvin nopeasti sietämättömäksi keskushermostolle. Hälyn vaikutuksella henkisiin toimintoihimme on neurofysiologinen pohja. Koska keskushermosto joutuu käyttämään aikaa ja energiaa turhien hälyäänien käsittelyyn, sillä riittää vähemmän energiaa muihin tehtäviin. Tämä näkyy esimerkiksi avotoimistoissa keskittymiskyvyn puutteena ja se voi oireilla myös käsittämättömänä väsymyksenä ja unihäiriöinä.

Tutkijat ovat erityisen huolestuneita siitä, mitä häly tekee päiväkoti- ja koululapsille. Siinä missä häly syö aikuisilla suorituskykyä, lasten kohdalla on osoitettu lukuisin tutkimuksin, että melu syö heidän oppimis- ja keskittymiskykyään ja heikentää heidän muistiaan. Ongelma ei koske vain päiväkoti- ja kouluympäristöä; tulos on sama, jos lasten koti sijaitsee moottoritien tai lentokentän tuntumassa.

Koska lasten aivot ovat vasta kehittymässä, melun pelätään aiheuttavan pysyviä haittoja lasten kognitiivisiin taitoihin.

Pelastus hiljaisuudessa

Marja Heinonen-Guzejevin mukaan vastuu meluntorjunnasta on viranomaisilla, kaavoittajilla ja suunnittelijoilla, ei yksityisillä kansalaisilla.

– Jos asuu moottoritien varrella ja kärsii melusta, voi toki muuttaa pois tai siirtää makuuhuoneen talon hiljaisemmalle puolelle, hän sanoo.

Melun sijasta ihmiset voivat kuitenkin vaikuttaa sen aiheuttamaan stressireaktioon. Melun vastakohdalla, hiljaisuudella, nimittäin on päinvastainen vaikutus stressiin. Tutkimusten mukaan jo muutaman minuutin oleskelu luonnon rauhassa alentaa verenpainetta ja lievittää stressiä muutenkin. Lisäksi on havaittu, että kävelyretki luonnossa tai puistossa alentaa sykettä ja verenpainetta nopeammin kuin kävelyretki kaupungin keskustassa. Puistossa ei tarvitse koko ajan tarkkailla ympäristöä, jolloin elimistön valmiustila kytkeytyy pois ja tilalle astuu ihana rauha.

Monet melualueilla asuvat ihmiset näyttävät tietävän tämän ilman tutkimuksiakin. He nimittäin käyvät puistoissa ja viheralueilla useammin kuin rauhallisemmilla alueilla elävät ihmiset.

Asiantuntija työterveyshuollon erikoislääkäri ja tutkija Marja Heinonen-Guzejev, Helsinki

Lue lisää:
Korva kaipaa hiljaisuutta
Tinnitus - miten estän korvien soimisen?

Melu

  • heikentää kuuloa ja aiheuttaa kuulovaurioita
  • virittää elimistön hälytystilaan, jolla vaikutuksia mm. verenkiertoelimistöön ja stressihormoneihin
  • nostaa verenpainetta
  • aiheuttaa unihäiriöitä
  • heikentää oppimista, tarkkaavaisuutta, muistia ja keskittymiskykyä sekä lapsilla että aikuisilla
  • aiheuttaa hermostuneisuutta, aggressiivisuutta ja levottomuutta
  • lisää sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin riskiä.

Millainen melu vahingoittaa?

  • Aiheuttaa kipua 110–130 dB, esim. ukkonen, painepora, haulikon laukaus.
  • Vuosien altistus aiheuttaa kuulovamman 75–85 dB, esim. rekan jyrinä, auton sisätila, kaupunkiliikenne.
  • Jatkuva altistus vahingoittaa terveyttä 55 dB, esim. luokkahuone, normaali keskustelu.

Ohje-arvoja, joita ei saa ylittää

  • Asutusalue korkeintaan 55 dB (yöllä 50 dB; uusilla asuinalueilla 45 dB), vastaa hiljaista kaupunkiliikennettä.
  • Virkistysalueilla 45 dB; yöllä 40 dB, vastaa kuiskausta kirjastossa.
  • Liike- ja toimistohuoneet 45 dB, vastaa hiljaista puhetta.
  • Asuinhuoneissa 35 dB; yöllä 30 dB, vastaa metsää.
  • Opetustilat 30 Db, vastaa puiden suhinaa.
Vierailija

Melu uhkaa terveyttä

Te jotka pyydätte lapsia lomille mukaan, ottakaa koko katras jos harrastuksena mekkalan pito (joukkuepeli), mökissä, pihalla jos naapureita ei lähellä, isovanhemmat puhumaan kovaäänisesti, potkimaan palloa, huutamaan, tätä muutama vuosi aamusta iltaan, 8-23. En usko, että sen jälkeen meillä on niin paljon vanhempia, jotka ylpeilevät lastensa äänellä. Toisten melun kuuleminen uuvuttaa ja sairastuttaa. Kaikille oikeus meteliin. Sukupuolierot tuotetaan. Toisten metelin kuuntelu uu uttaa, saa...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.