Muistan elävästi... Tapahtumamuisti arkistoi kokemuksemme mutta ei aina eikä välttämättä oikein. Tästä syystä sisarukset saattavat muistaa lapsuutensa tapahtumat aivan erilaisina.

Säädän uutta digiboksia niin hartaasti ja käyttöohjeeseen paneutuen, että päätä alkaa särkeä. Haen vettä ottaakseni särkylääkkeen. Selviydyttyäni tehtävästä huomaan puoliksi juodun vesimukin pöydälläni. Mutta en muista, otinko sen lääkkeen vai en. Miksi näin kävi, neuropsykologi Taina Nybo?

– Ilmeisesti se oli vain hajamielisyyttä, jos ennenkin on käynyt samansuuntaisesti eikä muistin toiminta ole muuten muuttunut, Nybo rauhoittaa.

Tämänkertaisen hajamielisyyteni hän uskoo johtuneen siitä, että ajatukseni olivat aivan muualla. Keskittymisen kohde toimi niin sanottuna tarkkaavaisuuskaapparina ja sitoi huomioni. Senhetkiset epäolennaiset asiat eivät siksi rekisteröityneet tapahtumamuistiini.

Viekö masennus muistin?

Tapahtumamuistiin tallentuvat aikaan ja paikkaan liittyvät henkilökohtaiset kokemukset. Se liittyy ihmiseen itseensä toisin kuin rinnakkainen ja osin päällekkäinenkin muistijärjestelmä, semanttinen eli tietomuisti.

Tietomuistin toiminnan voi pukea sanoiksi ”tiedän että vuorokaudessa on 24 tuntia”. Tapahtumamuistia käytetään silloin, kun sanotaan esimerkiksi ”muistan, kun sain elämäni ensimmäisen polkupyörän”.

– Mutta jos jatkaa, että se oli silloin, kun Kennedy murhattiin, huomaa, että nämä kaksi muistijärjestelmää pelaavat myös yhteen, Nybo sanoo.

Muisti ei asu aivoissa vain yhdessä paikassa, ja lisäksi erilaiset muistitoiminnot limittyvät toisiinsa. Tutkijat olettavat, että tapahtumamuistilla on tunne-elämän alueelle vahvat yhteydet.

– Esimerkiksi masentuneet ihmiset väittävät usein, että eivät muista juuri mitään elämästään. Kuitenkin heillä on hämmästyttävänkin tarkkoja, negatiivisesti värittyneitä muistikuvia. Se, miten uutta tietoainesta syväprosessoidaan ja mihin se liitetään vanhassa tietojärjestelmässä, liittyy todennäköisesti mielialaan. Jos on alavireinen, uusi muistiaines kiinnittyy todennäköisimmin ikäviin muistoihin ja negatiivisiin asioihin.

Mieliala voi vaikuttaa myös oppimiseen, joten esimerkiksi tunnuslukuja ja salasanoja ei kannata opetella väsyneenä ja kärttyisenä.

Surussa kuin sumussa

Joskus aivan normaalimuistisenkin ihmisen tapahtumamuisti voi kieltäytyä ottamasta vastaan mitään. Näin dramaattisesti saattaa käydä, kun todella voimakkaat tunteet sitovat kaiken psyykkisen energian. Tällainen on mahdollista esimerkiksi rakkaan ihmisen hautajaisissa. Jälkeen päin koko tilaisuus tuntuu olevan kuin usvan takana, eikä yksityiskohtia pysty tavoittamaan.

Tarkkaavaisuuskaappaus suojaa siis myös liian voimakkailta kokemuksilta. Esimerkkinä tästä on vaikkapa kipu. Se tuntuu vähemmän tai ehkä unohtuu kokonaan, kun kivun piinatessa kiinnittää huomionsa johonkin mieluisaan puuhaan.

Mutta voi tarkkaavaisuutta kaapata ja käyttää hyväksi hupimielessäkin: taikurien temput perustuvat usein siihen, että katsojien huomio käännetään pois illuusion perimmäisestä olemuksesta.

Kumpi muistaa oikein?

Koska ihminen luontaisesti pyrkii muodostamaan asioista ja tapahtumista loogisia kokonaisuuksia, tapahtumamuisti palvelee myös tätä tarvetta. Se paikkaa muistikuvien aukkoja ja luo jopa vääriä, täydentäviä muistoja. Tämä tapahtuu tiedostamattomasti ja joskus on lähes mahdotonta päätellä ja selvittää, mitkä muistot ovat todellisia, oikeasti tapahtuneita asioita.

Kokonaisuuksien muodostamisesta on kysymys muun muassa silloin, kun sisarukset muistavat saman lapsuuden asian aivan eri tavoin.

– Kumpikin yrittää muistaa, ja mielestään muistaakin oikein. Kummankin muistikuva kuitenkin syntyy mielessä jo olemassa olevalle kokemuspohjalle, ja käsitys menneestä värittyy sen mukaan.

Myös ennakko-oletus voi vaikuttaa: toinen sisaruksista voi muistaa, että se oli isä, joka vuosia sitten kerran heitti maitolasin seinään, toinen, että se oli äiti.

– Tässä tapauksessa muistikuva riippuu esimerkiksi siitä, miten vanhempiin suhtautuu. Lasinheittäjäksi muistetaan vanhemmista todennäköisesti se, joka on etäisempi tai pelottavampi. Tapahtunut yhdistetään siihen, mitä mielessä jo on valmiina.

Monenlaiset reunaehdot siis vaikuttavat muistin toimintaan. Taina Nybo painottaa, että tämä täytyy pitää mielessä varsinkin, kun tutkitaan menneisyyden traumaattisia tapahtumia.

Turha tieto tarttuu huonosti

Mielenvire vaikuttaa keskeisesti siihen, miten maailmaa havainnoidaan ja mitä havaitusta tallentuu muistiin. Mutta toisaalta kukaan ei pysty ottamaan vastaan kaikkia tarjolla olevia havaintoja.

– Kaikkea ei tarvitsekaan muistaa. Esimerkiksi epäolennainen sirpaletieto kuormittaa nykyihmisen muistia aivan turhaan. Armeliasta ja järkevää on myös se, että mieli suojaa muistamasta liian järkyttäviä asioita.

Mutta muistiin tallentuu sellaistakin, mitä emme tiedosta sinne painuvan. Tätä ei-tahdonalaista, tahatonta mieleenpainumista tutkitaan neuropsykologisesti esimerkiksi niin, että tutkittavaa pyydetään mekaanisesti kopioimaan tietty teksti tai kuvio.

Kopioinnin jälkeen kysytään, mitä hän muistaa asiasisällöstä. Usein käy ilmi, että paljonkin, vaikka tutkittava ei ole tietoisesti painanut muistiinsa mitään. Tämä alkukantaisin muistijärjestelmä käynnistyy etenkin, kun on kyse elämän kannalta olennaisimmista asioista.

– Kopioitaessa vaikkapa jonkin sairauden hoitoa käsittelevää tekstiä siitä jää todennäköisesti tiedostamatta mieleen enemmän kuin jonkin laitteen monimutkaisesta käyttöohjeesta, Taina Nybo havainnollistaa.

Liika tieto vie muistin

Kuten muutkin muistamisen muodot myös tapahtumamuisti vaihtelee paljon ihmisten välillä.

Neuropsykologisessa tutkimuksessa Taina Nybo kysyy tutkittavaltaan, onko tämä havainnut huolestuttavia muutoksia muistinsa toiminnassa.

– Vastaus on joskus, että mistä sen voi tietää, kun ei tiedä, miten ikätoverien muisti on muuttunut. Tämä toteamus havainnollistaa hyvin muistamisen yksilöllisyyttä.

Suuri osa ihmisten muistihäiriöistä johtuu siitä, että tauotta toimiva yhteiskunta kuormittaa muistin äärimmilleen. Taina Nybon kokemuksen mukaan muistiongelmien hoidoksi riittää usein se, että perusterveydenhuollossa kartoitetaan tausta- ja stressitekijät, minkä jälkeen voidaan keskustella ja antaa tietoa näiden vaikutuksesta muistiin. Tällainen mini-interventio saattaa olla riittävä apu.

Jos nämä keinot eivät riitä, avuksi voidaan tarvita neuropsykologia.

Apukeinot sallittuja

– Yleisesti käytetty tapahtumamuistin tutkimismenetelmä on, että neuropsykologi lukee tutkittavalle sanomalehtiuutismaisen kertomuksen.

Tutkittavan tehtävänä on lukemisen jälkeen toistaa tekstin sisältö mahdollisimman tarkasti. Neuropsykologi seuraa, miten tarkkaavaisuus ja loogisen asiakokonaisuuden hallinta on toiminut, muistaako tutkittava tekstin alun, muistaako lopun, täydentääkö muistiaukkoja, sekoittuvatko yksityiskohdat ja vääristyykö kokonaisuus.

Nämä laadulliset tiedot kertovat tutkijalle, mihin jatkotutkimusta on syytä suunnata.

Jos kohennettavaa on, paljonkin on tehtävissä. Tapahtumamuistia voi nimittäin parantaa kuten muitakin muistin osa-alueita. Tärkeintä on, että tavalla tai toisella ensin katkaistaan esimerkiksi stressin aiheuttama huonomuistisuuden kierre.

Apua on silloin kalenterin ja muistilappujen lisäksi mielikuvien liittämisestä muistettaviin asioihin: jos sinulle esittäytyy herra Pääskynen, ajattele pääsky istumaan hänen olkapäälleen. Muistettavat asiat kannattaa myös järjestää loogisiksi kokonaisuuksiksi: ruokakaupasta kaikki tarpeellinen tulee todennäköisimmin mukaan, kun etukäteen hahmotat, missä järjestyksessä ostettavat tavarat ovat kulkureittisi varrella. Lisäksi on tärkeää opetella tunnistamaan muistinsa heikkoudet ja varsinkin vahvuudet.

– Vahvuuksien varaan rakentamisesta on aina enemmän hyötyä kuin ongelmiin tuijottamisesta, Taina Nybo sanoo.

Tapahtumamuisti

  • voi kieltäytyä ottamasta vastaan mitään, kun voimakkaat tunteet sitovat psyykkisen energian.
  • paikkaa tiedostamattomasti muistikuvien aukkoja ja luo jopa vääriä, täydentäviä muistoja.
  • säilyttää huonosti epäolennaisia asioita ja sirpaletietoa.
  • voi parantua, kun stressi vähenee.
  • keskittyy myönteisiin asioihin, jos mieliala on hyvä, ja ikäviin asioihin, jos mieliala on alavireinen.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.