Muistan elävästi... Tapahtumamuisti arkistoi kokemuksemme mutta ei aina eikä välttämättä oikein. Tästä syystä sisarukset saattavat muistaa lapsuutensa tapahtumat aivan erilaisina.

Säädän uutta digiboksia niin hartaasti ja käyttöohjeeseen paneutuen, että päätä alkaa särkeä. Haen vettä ottaakseni särkylääkkeen. Selviydyttyäni tehtävästä huomaan puoliksi juodun vesimukin pöydälläni. Mutta en muista, otinko sen lääkkeen vai en. Miksi näin kävi, neuropsykologi Taina Nybo?

– Ilmeisesti se oli vain hajamielisyyttä, jos ennenkin on käynyt samansuuntaisesti eikä muistin toiminta ole muuten muuttunut, Nybo rauhoittaa.

Tämänkertaisen hajamielisyyteni hän uskoo johtuneen siitä, että ajatukseni olivat aivan muualla. Keskittymisen kohde toimi niin sanottuna tarkkaavaisuuskaapparina ja sitoi huomioni. Senhetkiset epäolennaiset asiat eivät siksi rekisteröityneet tapahtumamuistiini.

Viekö masennus muistin?

Tapahtumamuistiin tallentuvat aikaan ja paikkaan liittyvät henkilökohtaiset kokemukset. Se liittyy ihmiseen itseensä toisin kuin rinnakkainen ja osin päällekkäinenkin muistijärjestelmä, semanttinen eli tietomuisti.

Tietomuistin toiminnan voi pukea sanoiksi ”tiedän että vuorokaudessa on 24 tuntia”. Tapahtumamuistia käytetään silloin, kun sanotaan esimerkiksi ”muistan, kun sain elämäni ensimmäisen polkupyörän”.

– Mutta jos jatkaa, että se oli silloin, kun Kennedy murhattiin, huomaa, että nämä kaksi muistijärjestelmää pelaavat myös yhteen, Nybo sanoo.

Muisti ei asu aivoissa vain yhdessä paikassa, ja lisäksi erilaiset muistitoiminnot limittyvät toisiinsa. Tutkijat olettavat, että tapahtumamuistilla on tunne-elämän alueelle vahvat yhteydet.

– Esimerkiksi masentuneet ihmiset väittävät usein, että eivät muista juuri mitään elämästään. Kuitenkin heillä on hämmästyttävänkin tarkkoja, negatiivisesti värittyneitä muistikuvia. Se, miten uutta tietoainesta syväprosessoidaan ja mihin se liitetään vanhassa tietojärjestelmässä, liittyy todennäköisesti mielialaan. Jos on alavireinen, uusi muistiaines kiinnittyy todennäköisimmin ikäviin muistoihin ja negatiivisiin asioihin.

Mieliala voi vaikuttaa myös oppimiseen, joten esimerkiksi tunnuslukuja ja salasanoja ei kannata opetella väsyneenä ja kärttyisenä.

Surussa kuin sumussa

Joskus aivan normaalimuistisenkin ihmisen tapahtumamuisti voi kieltäytyä ottamasta vastaan mitään. Näin dramaattisesti saattaa käydä, kun todella voimakkaat tunteet sitovat kaiken psyykkisen energian. Tällainen on mahdollista esimerkiksi rakkaan ihmisen hautajaisissa. Jälkeen päin koko tilaisuus tuntuu olevan kuin usvan takana, eikä yksityiskohtia pysty tavoittamaan.

Tarkkaavaisuuskaappaus suojaa siis myös liian voimakkailta kokemuksilta. Esimerkkinä tästä on vaikkapa kipu. Se tuntuu vähemmän tai ehkä unohtuu kokonaan, kun kivun piinatessa kiinnittää huomionsa johonkin mieluisaan puuhaan.

Mutta voi tarkkaavaisuutta kaapata ja käyttää hyväksi hupimielessäkin: taikurien temput perustuvat usein siihen, että katsojien huomio käännetään pois illuusion perimmäisestä olemuksesta.

Kumpi muistaa oikein?

Koska ihminen luontaisesti pyrkii muodostamaan asioista ja tapahtumista loogisia kokonaisuuksia, tapahtumamuisti palvelee myös tätä tarvetta. Se paikkaa muistikuvien aukkoja ja luo jopa vääriä, täydentäviä muistoja. Tämä tapahtuu tiedostamattomasti ja joskus on lähes mahdotonta päätellä ja selvittää, mitkä muistot ovat todellisia, oikeasti tapahtuneita asioita.

Kokonaisuuksien muodostamisesta on kysymys muun muassa silloin, kun sisarukset muistavat saman lapsuuden asian aivan eri tavoin.

– Kumpikin yrittää muistaa, ja mielestään muistaakin oikein. Kummankin muistikuva kuitenkin syntyy mielessä jo olemassa olevalle kokemuspohjalle, ja käsitys menneestä värittyy sen mukaan.

Myös ennakko-oletus voi vaikuttaa: toinen sisaruksista voi muistaa, että se oli isä, joka vuosia sitten kerran heitti maitolasin seinään, toinen, että se oli äiti.

– Tässä tapauksessa muistikuva riippuu esimerkiksi siitä, miten vanhempiin suhtautuu. Lasinheittäjäksi muistetaan vanhemmista todennäköisesti se, joka on etäisempi tai pelottavampi. Tapahtunut yhdistetään siihen, mitä mielessä jo on valmiina.

Monenlaiset reunaehdot siis vaikuttavat muistin toimintaan. Taina Nybo painottaa, että tämä täytyy pitää mielessä varsinkin, kun tutkitaan menneisyyden traumaattisia tapahtumia.

Turha tieto tarttuu huonosti

Mielenvire vaikuttaa keskeisesti siihen, miten maailmaa havainnoidaan ja mitä havaitusta tallentuu muistiin. Mutta toisaalta kukaan ei pysty ottamaan vastaan kaikkia tarjolla olevia havaintoja.

– Kaikkea ei tarvitsekaan muistaa. Esimerkiksi epäolennainen sirpaletieto kuormittaa nykyihmisen muistia aivan turhaan. Armeliasta ja järkevää on myös se, että mieli suojaa muistamasta liian järkyttäviä asioita.

Mutta muistiin tallentuu sellaistakin, mitä emme tiedosta sinne painuvan. Tätä ei-tahdonalaista, tahatonta mieleenpainumista tutkitaan neuropsykologisesti esimerkiksi niin, että tutkittavaa pyydetään mekaanisesti kopioimaan tietty teksti tai kuvio.

Kopioinnin jälkeen kysytään, mitä hän muistaa asiasisällöstä. Usein käy ilmi, että paljonkin, vaikka tutkittava ei ole tietoisesti painanut muistiinsa mitään. Tämä alkukantaisin muistijärjestelmä käynnistyy etenkin, kun on kyse elämän kannalta olennaisimmista asioista.

– Kopioitaessa vaikkapa jonkin sairauden hoitoa käsittelevää tekstiä siitä jää todennäköisesti tiedostamatta mieleen enemmän kuin jonkin laitteen monimutkaisesta käyttöohjeesta, Taina Nybo havainnollistaa.

Liika tieto vie muistin

Kuten muutkin muistamisen muodot myös tapahtumamuisti vaihtelee paljon ihmisten välillä.

Neuropsykologisessa tutkimuksessa Taina Nybo kysyy tutkittavaltaan, onko tämä havainnut huolestuttavia muutoksia muistinsa toiminnassa.

– Vastaus on joskus, että mistä sen voi tietää, kun ei tiedä, miten ikätoverien muisti on muuttunut. Tämä toteamus havainnollistaa hyvin muistamisen yksilöllisyyttä.

Suuri osa ihmisten muistihäiriöistä johtuu siitä, että tauotta toimiva yhteiskunta kuormittaa muistin äärimmilleen. Taina Nybon kokemuksen mukaan muistiongelmien hoidoksi riittää usein se, että perusterveydenhuollossa kartoitetaan tausta- ja stressitekijät, minkä jälkeen voidaan keskustella ja antaa tietoa näiden vaikutuksesta muistiin. Tällainen mini-interventio saattaa olla riittävä apu.

Jos nämä keinot eivät riitä, avuksi voidaan tarvita neuropsykologia.

Apukeinot sallittuja

– Yleisesti käytetty tapahtumamuistin tutkimismenetelmä on, että neuropsykologi lukee tutkittavalle sanomalehtiuutismaisen kertomuksen.

Tutkittavan tehtävänä on lukemisen jälkeen toistaa tekstin sisältö mahdollisimman tarkasti. Neuropsykologi seuraa, miten tarkkaavaisuus ja loogisen asiakokonaisuuden hallinta on toiminut, muistaako tutkittava tekstin alun, muistaako lopun, täydentääkö muistiaukkoja, sekoittuvatko yksityiskohdat ja vääristyykö kokonaisuus.

Nämä laadulliset tiedot kertovat tutkijalle, mihin jatkotutkimusta on syytä suunnata.

Jos kohennettavaa on, paljonkin on tehtävissä. Tapahtumamuistia voi nimittäin parantaa kuten muitakin muistin osa-alueita. Tärkeintä on, että tavalla tai toisella ensin katkaistaan esimerkiksi stressin aiheuttama huonomuistisuuden kierre.

Apua on silloin kalenterin ja muistilappujen lisäksi mielikuvien liittämisestä muistettaviin asioihin: jos sinulle esittäytyy herra Pääskynen, ajattele pääsky istumaan hänen olkapäälleen. Muistettavat asiat kannattaa myös järjestää loogisiksi kokonaisuuksiksi: ruokakaupasta kaikki tarpeellinen tulee todennäköisimmin mukaan, kun etukäteen hahmotat, missä järjestyksessä ostettavat tavarat ovat kulkureittisi varrella. Lisäksi on tärkeää opetella tunnistamaan muistinsa heikkoudet ja varsinkin vahvuudet.

– Vahvuuksien varaan rakentamisesta on aina enemmän hyötyä kuin ongelmiin tuijottamisesta, Taina Nybo sanoo.

Tapahtumamuisti

  • voi kieltäytyä ottamasta vastaan mitään, kun voimakkaat tunteet sitovat psyykkisen energian.
  • paikkaa tiedostamattomasti muistikuvien aukkoja ja luo jopa vääriä, täydentäviä muistoja.
  • säilyttää huonosti epäolennaisia asioita ja sirpaletietoa.
  • voi parantua, kun stressi vähenee.
  • keskittyy myönteisiin asioihin, jos mieliala on hyvä, ja ikäviin asioihin, jos mieliala on alavireinen.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti