Puutiaisaivokuume lisääntyy kovaa vauhtia Baltiassa ja muualla Euroopassa. Suomessakin sairautta kantavien punkkien reviiri laajenee rannikolta kohti sisämaata. Miten suomalaisten pitää varautua tähän?

Millainen on puutiaisaivokuume eli Kumlingen tauti, erikoistutkija Rose-Marie Ölander Kansanterveyslaitoksen rokoteosastolta?

Se on TBE-viruksen aiheuttama, yleensä kaksivaiheinen tauti. Ensimmäisessä vaiheessa noin viikon kuluttua tartunnasta tulee lievä kuume, joka paranee yleensä viikossa. Varsinainen aivokuumevaihe alkaa muutamaa viikkoa myöhemmin. Sen oireita ovat korkea kuume, niskajäykkyys ja päänsärky sekä joskus tajunnanhäiriöt tai halvaukset.

Toipuminen voi kestää useita kuukausia. Vaikka tauti aiheuttaa harvoin vakavia jälkiseurauksia, huomattava osa sairastuneista kärsii pysyvästi lievistä aivotoiminnan häiriöistä. Yli puolella infektio on kuitenkin oireeton. Kerran sairastettu, oireellinen tai oireeton Kumlingen tauti jättää elinikäisen vastustuskyvyn.

Missä Kumlingen taudin voi saada?

Etenkin Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. TBE-virusta kantavia punkkeja on tavattu jonkin verran myös Isosaaressa Helsingin edustalla, Kaakkois-Suomessa ja Kokkolan ympäristössä. Parhaiten punkit viihtyvät kosteassa heinikossa.

Virossa, Latviassa ja Liettuassa Kumlingen tautia on niin paljon, että nämä maat kuuluvat Euroopan riskimaiden joukkoon. Viime vuonna esimerkiksi Virossa rekisteröitiin 164 puutiaisaivokuumetapausta, Suomessa vain 16, useimmat Ahvenanmaalla. Meilläkin tapaukset ovat 2000-luvulla lisääntyneet.

Miten taudilta voi suojautua?

Rokotuksella. Apteekista saa reseptillä rokotetta. Nyrkkisääntönä on, että kaksi ensimmäistä rokoteannosta on hyvä ottaa talvella ja varhain keväällä 1–3 kuukauden välein ennen puutiaiskautta, joka alkaa Ahvenanmaalla toukokuussa. Tehosterokotus tulisi ottaa kolmen vuoden kuluttua ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Rokotus on tehokas ja turvallinen.

Onko mitään tehtävissä, jos huomaa rokottamistarpeen vasta loman lähestyessä?

Rokotussuoja voidaan antaa myös nopeutetulla aikataululla, jolloin rokotusaikataulu on toisen valmistajan mukaan 0, 7 ja 21 vuorokautta. Neljäs rokotus annetaan noin vuoden kuluttua. Toinen valmistaja ilmoittaa, että kaksi ensimmäistä piikkiä voidaan ottaa kahden viikon välein, kolmas mielellään jo puolen vuoden kuluttua.

Kenen pitäisi ottaa rokotus?

Kansanterveyslaitos suosittelee sitä Viron, Latvian tai Liettuan luonnossa liikkuville ja myös Keski-Eurooppaan matkustaville vaeltajille ja suunnistajille. Tautia on myös Venäjällä, ja Siperiassa jyllää taudin vaarallisempi, itäinen muoto.

Suomen saaristossa lomailevien kannattaa ottaa rokotus ainakin, jos punkinpuremia tulee useita joka kesä, ja myös, jos oleskelee saarella, jossa tautiin on sairastuttu.

Tekeekö rokotus punkkisyynistä tarpeettoman?

Ei, sillä punkista voi saada myös toisen, yleisemmän taudin, borrelioosin. Jos punkkeja löytyy iholta, ne täytyy heti irrottaa vaikka punkkipinseteillä tai punkinpoistajalla, joka ensin jäädyttää punkin ja vasta sitten poistaa sen, jolloin punkki irtoaa kokonaisena. Puremakohtaa tulee tarkkailla. Lääkäriin pitää mennä, jos siihen kehittyy 1–4 viikon kuluessa laajeneva punoittava ihottumarengas. Se voi olla merkki borrelioosista, jonka hoitoon tarvitaan antibioottia.

Lue lisää:

rokotteista
Eläinten kantamista taudeista

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.