Millä konsteilla yltää ysikymppiseksi, jopa sataan vuoteen? Mikä on pitkän iän salaisuus? Sanoisitko, että hyvillä geeneillä ja siivoilla elintavoilla? Ne eivät ole koko totuus.

Vielä muutama vuosi sitten kuvittelimme tietävämme ikääntymisestä paljonkin, mutta sitten tuli Brooke Greenberg. Hän on 17-vuotias tyttö, joka asuu Marylandissa Yhdysvalloissa.
Jos näkisit hänet, et uskoisi silmiäsi. Brooke on yksivuotiaan tasolla ja hän myös näyttää yksivuotiaalta. Hän ei osaa puhua eikä kävellä ja vaikka hän on riittävän vanha ajamaan autoa, hän matkustaa lasten turvaistuimessa.
Brooke on tiettävästi ensimmäinen ihminen, joka ei vanhene. Tai hän vanhenee mutta hyvin eri tavalla kuin muut ihmiset. Hänen aivonsa eivät ole kehittyneet käytännössä lainkaan syntymän jälkeen, hänen luidensa tiheys ja rakenne ovat kymmenvuotiaan tasolla, ja hänellä on maitohampaat.
Brooke ikääntyy mosaiikkimaisesti: hänen kudoksensa vanhenevat erilaisessa tahdissa.

Tiedetoimittaja Jani Kaaro kertoo kirjassaan tästä suuresta lääketieteellisestä mysteeristä. Tyttö, joka ei vanhene, on herättänyt ajatuksen siitä, että olisi olemassa jonkinlainen suursäätelygeeni, joka ohjaisi kehitystämme alkiosta kuolemaan. Jos geeni, joka tekee meidät vanhemmaksi, ei toimi, miten voisimme vanhentua?
Mahdollisesti samalla tavalla kuin Brooke – epätahtisesti. Brookesta ei kuitenkaan ole löydetty mitään geneettistä vikaa, joka selittäisi miksi hän ei vanhene.

Pitkä ikä on omissa käsissä

Ihmisen lihasvoima ja -koordinaatio ovat huipussaan noin kahdenkymmenen vuoden iässä, niinpä suuri osa maailman pikajuoksuennätyksistä on kaksikymppisten nimissä. Sitä vastoin kestävyys on huipussaan noin kolmenkymmenen vuoden iässä, ja tämän vuoksi maratoonarit ovat vanhempia kuin pikajuoksijat.
Noin kolmenkymmenen vuoden iässä kaikissa kudoksissamme alkaa tapahtua muutoksia, jotka heikentävät kehomme toimintaa. Näin käy kaikille – paitsi siis Brookelle.

Vanheneminen ei johdu siitä, että olemme saavuttaneet jonkin maagisen iän, vaan se on seurausta siitä, missä tahdissa ja missä järjestyksessä nämä pienet muutokset soluissamme tapahtuvat. Niinpä kalenteri-ikämme, joka mittaa, kuinka monta vuotta syntymästämme on kulunut, on kokonaan eri asia kuin biologinen ikämme, joka viittaa solujemme vanhenemiseen. Ihmisen kalenteri-ikä voi olla 65, mutta hänen biologinen ikänsä viisikymmentä – tai toisinpäin.

Terveydelle vain biologisella iällä on merkitystä. Jos vanhempasi ja isovanhempasi ovat yltäneet korkeaan ikään tai kuolema on niittänyt satoa jo keski-iän paremmalla puolella, ajattelet ehkä, että niin minullekin käy – geenit mitkä geenit, niitä vastaan on turha pyristellä.
– Herätys hoi! Olipa perimäsi mitä sorttia tahansa, pitkän elämän valttikortit ovat sinun käsissäsi. Hyvillä elintavoilla voit peitota sydänsairauksia tai Alzheimerin tautia enteilevät geenisi, mutta huonoilla pilata pitkän iän ennusteesi, sanoo Oulun yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg.

Jos tutkimme vähän tarkemmin pitkäikäisten elämää, huomaamme, etteivät he suinkaan ole ehtineet korkeaan ikään pelkästään poikkeuksellisen perimän tai rikkumattomien elintapojen vuoksi.
– Erästä johtajajoukkoa on seurattu jo lähes 50 vuotta: moni johtajista tupakoi nelikymppisenä jopa askin päivässä.
Toki heistä moni oli haudassa aiemmin kuin tupakoimattomat verrokkinsa, mutta miten kävi niiden, jotka lopettivat
keski-iässä kessuttelun? He elivät keskimäärin lähes yhtä pitkään kuin koskaan tupakoimattomat johtajat, Timo Strandberg kertoo.

 Elä vanhaksi sairauksista huolimatta

Täydellistä elämää ei tarvitse tavoitella. Riittää, että huolehtii painostaan, liikunnasta ja hyvästä ruokavaliosta. Isoimmat paheet kannattaa karsia ajoissa. Valtimoiden hyvä kunto ja sydän- ja verisuonisairauksien
välttäminen lupaa useimmalle meistä lisää elinvuosia. Valtimoista kannattaa siis pitää huolta liikkumalla ja hoitamalla kolesteroli ja verenpaine normaaleiksi – tarvittaessa lääkkein.
– Lääkitys ja hyvä hoito on suojannut myös valtaosaa tervaskannoista, jotka ovat yltäneet sadan vuoden ikään. Neljä viidestä tutkitusta satavuotiaista on sellaisia, joilla on ollut jokin vakava sairaus, mutta jotka ovat toipuneet tai pärjäävät lääkityksen, leikkausten tai kuntoutuksen tuella. Tutkimukset osoittavat, että 60 ikävuoteen asti elämän pituuteen vaikuttavat elintavat, geenien vaikutus alkaa tuntua vasta 60 ikävuoden jälkeen. Mitä tämä periaatteessa tarkoittaa, riippuu siitä, onko sinulla pitkän iän geenejä vai ei. Jos sinulla on pitkän iän geenit, pitkä elämä voi tulla pingottamatta, koska geenit suojelevat sinua esimerkiksi tupakan karsinogeeneiltä. Jos sinulla taas ei ole pitkän iän geenejä, sinun on kuudenkympin jälkeen kiinnitettävä enemmän huomiota elintapoihisi, koska geenit eivät enää suojele sinua ravinnon, istumatyön tai ympäristön haitallisilta terveysvaikutuksilta.

Liikunta pitää nuorena

 Kun adrenaliinin ja kortikoidihormonien määrä vähenee, terveydentila pysyy vakaampana, eikä jatkuva henkinen kuormitus pääse kuluttamaan voimavaroja. Hengitysharjoitukset, jooga tai vaikkapa rentouttavien elokuvien katseleminen kohentaa vointia.
Niillä, jotka rentoutumisen taidon osaavat, näyttää olevan veressään enemmänniin sanottuja tappajasoluja, jotka nujertavat elimistölle haitallisia pöpöjä. Miksi, sitä ei varmasti tiedetä.
Liikunta lisää myös tasapainoa, jonka horjuminen on ikäihmiselle suureksi vaaraksi.
Näin siksi, että kaatumiset ja luunmurtumat vievät vanhuksen sairaalapetiin usein moneksi kuukaudeksi.

Liikkumattomuus altistaa esimerkiksi tappavalle keuhkoveritulpalle ja pahoille keuhkokuumeille. Yksinkertaisinta taspainoharjoitusta on kävely epätasaisessa maastossa.

Lemmikin kanssa elää pitkään

 Unenlahjoilla ja pitkällä iällä on tekemistä keskenään. Vanhusten unitutkimuksessa havaittiin, että hyvin nukkuvien määrä korostui 90-vuotiaiden joukossa. Unen puute lisää stressiä ja altistaa keskivartalolihavuudelle, metaboliselle oireyhtymälle ja tyypin 2 diabetekselle. Unen puute saattaa myös lisätä vanhusten muisti- ja keskittymisongelmia
sekä tapaturmia.

Lemmikkieläinten omistajat elävät tutkitusti jonkin verran pidempään kuin lemmikittömät.
Syytä ei tiedetä, mutta kun hellit karvaturria, verenpaineesi laskeeja sydämesi lyöntitiheys hidastuu.
Elimistön hormonaalinen stressireaktio vaimenee.
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan sydänkohtauksen kokeneista potilaista koiranomistajat
olivat kuusi kertaa todennäköisemmin elossa kuin koirattomat kuntoutujat.
– Alzheimerin taudin riskiä lisää apoE4-niminen genotyyppi. Silti on havaittu, että läheskään kaikki sen kantaista eivät sairastu tähän dementoivaan sairauteen. Miksi eivät?
Vastaus piilee jälleen kerran elintavoissa: normaalissa painossa, verenpaineessa ja kolesteroleissa, hyvää tekevissä harrastuksissa, ystävyyssuhteissa ja esimerkiksi hyvässä itsetunnossa, Timo Strandberg sanoo.

Pieni ryhtiliike riittää

 Yllättävää kyllä, mutta geenit määräävät vain parisenkymmentä prosenttia elinikäsi pituudesta. Jopa 70 prosenttia
riippuu muun muassa siitä, miten syöt ja liikut, kuinka vireänä pidät itsesi ja miten tyytyväisenä ja onnellisena onnistut elämään. Loput on sattuman kauppaa.

Mistä niitä ylimääräisiä vuosia sitten oikein saa?
– Jos tupakoit, lopeta. Jos juot, vähennä. Jos olet ylipainoinen, laihduta hitaasti mutta pysyvästi, tiivistää sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki.
Mustajoen teeseihin sisältyy liikunta sekä kasviksia, marjoja ja hedelmiä pursuava ruokavalio.
– Puoli tuntia melko kuormittavaa liikuntaa, esimerkiksi reipasta kävelyä, 5–7 kertaa viikossa, tai kuormittavaa,
kuten hölkkää, 20–60 minuuttia kolmasti viikossa. Päivittäisen liikunnan voi koota paloista, vaikkapa kolmesta 10 minuutin pyrähdyksestä. Suurin terveyshyöty siis saavutetaan varsin kohtuullisella liikkumisella.
Ruoan olisi hyvä olla monipuolista. Kasvisten lisäksi kannatta suosia kasviöljyjä ja kalaa, vaaleaa lihaa, kananmunia ja hiilihydraateista hyvin nälkää pitäviä, kuten täysjyväleipää ja tummaa pastaa, sekä rasvattomia
maitotuotteita.
– Keveämpi elämä tietää pidempää elämää, Pertti Mustajoki kannustaa.

 Nälkäkuurilla yli 120 vuoden?

Mutta onko pitkä elämä lopultakaan tavoittelemisen arvoista? Timo Strandbergin mielestä on.
– Oma isäni kuoli viime keväänä 85-vuotiaana sydänsairauteen podettuaan sitä kymmenen vuotta. Vasta viimeisinä kuukausina hän menetti elämänhalunsa, mutta sen kymmenen vuotta hän halusi elää vakavasti sairaanakin.
– Luulen, että nuorena ja terveenä on helppo sanoa, että sairaan iäkkään olisi hyvä päästä pois, mutta kun itse olemme tuossa tilanteessa, elämänhalu onkin voimissaan.
Strandberg kertoo tutkimuksesta, jossa koe-eläimet pantiin dieetille ja ne saivat neljäsosan vähemmän energiaa ruoastaan kuin tarvitsivat. Eläimille kehittyi elimistön säästötila, ja ne elivät tavallista pitempään. Jos ihminen pantaisiin tällaiselle nälkäkuurille, eläisikö hän 150-vuotiaaksi?
– Niinhän ei tietenkään voi tehdä, eikä anoreksia ole terveellistä. Ihmisen kattoikää 120 vuotta ei mikään konsti
pidennä – vielä, Timo Strandberg summaa.

Lue lisää 13. syyskuuta ilmestyvästä lehdestä, 10 keinoa pysyä nuorena, Hyvä terveys 11/2013

Lue lisää: Duodecim Hippocratessarjan teokset 100 kysymystä ravinnosta, Laihdu pysyvästi sekä Voimaa Eustressistä.

Huttunen ja Mustajoki (toim.): Elämä pelissä. Duodecim, Yle ja KTL.

Jani Kaaro: Terveenä 100-vuotiaaksi. Avain 2010.
Macnair: 100 konstia pitkään ikään. WSOY.

Mustajoki: Painonhallinta. Duodecim.

Testaa!
Miten pitkään elät?
www.terveyskirjasto.fi ja
kirjoita hakukenttään sanat ”elämä pelissä”.

Asiantuntijoina geriatrian professori Timo Strandberg, Oulun yliopisto, sisätautilääkäri Pertti Mustajoki, Duodecim ja tutkijatohtori Virpi Kemi, Helsingin yliopisto.

Näin elät pitkään

  1. Syö hyvin ja suojaa elimistöä

  •  Syö riittävästi kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyvää.
  •  Elimistö tarvitsee pehmeää rasvaa
  •  Vitamiineja, kuten folaattia ja B-ryhmän vitamiineja tarvitaan solujen korjautumisprosessissa. 

2. Pysy kuosissa ja liiku

  • Vahvista sydäntäsi.
  • Liikunta lisää tasapainoa ja estää ikääntyvää kaatumasta.
  • Pysy sopivassa painossa. 
  • Rauhallinen uni auttaa välttämään stressiä.

   3. Harrasta, pähkäile ja kosketa

  • Aivojumppaa: kun muisti pannaan töihin, aivon pysyvät virkeinä.
  • Parisuhteessa elävät elävät pidempään kuin sinkut.
  • Lemmikkieläin hoitaa.
  • Musiikki rauhoittaa.
  • Ilo elättelee: positiivinen elää pidempään kuin mutrusuu.
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.