Mittaamalla seerumin bilirubiinipitoisuus voidaan selvittää maksan ja sappiteiden sairauksia. Samalla saadaan tietoa punasolujen hajoamisesta.

Kun punasolut kuolevat, niiden rautaa sitova osa muuttuu bilirubiiniksi, keltaiseksi sappiväriaineeksi. Bilirubiini on rasvaliukoinen ja hakeutuu mielellään muun muassa aivoihin, joita se voi vaurioittaa, jos sitä joutuu sinne paljon. Maksassa bilirubiini muuttuu vesiliukoisiksi johdannaisiksi eli konjugoituneeksi bilirubiiniksi.

Bilirubiinikonjugaatit erittyvät sapen mukana suoleen, josta osa imeytyy takaisin verenkiertoon ja osa menee hiukan muuttuneena ulosteisiin. Bilirubiinin aineenvaihduntatuotteet aiheuttavat ulosteen ruskean värin.

Pitoisuus suurin aamulla

Tavallisimmin mitataan bilirubiinin kokonaispitoisuus seerumissa, mutta tarvittaessa voidaan mitata erikseen konjugoitunut bilirubiini. Vapaa bilirubiini on näiden erotus. Mittaus tehdään verinäytteestä, jonka ottamiseen ei tarvita erityisiä esivalmisteluja, esimerkiksi paastoa.

Terveillä aikuisilla bilirubiinin kokonaispitoisuus on 2–20 mikromoolia litrassa (µmol/l) ja konjugoidun bilirubiinin alle 5 µmol/l.

Pitoisuus on aamulla suurempi kuin iltapäivällä. Silmänvalkuaiset alkavat kellertää, kun kokonaisbilirubiini ylittää 50 µmol/l.

Syynä sappivaivat

Punasolujen kiihtynyt hajoaminen eli hemolyysi nopeuttaa bilirubiinin syntyä ja suurentaa sen pitoisuutta veressä. Jo suuren mustelman häviäminen voi aiheuttaa merkittävän bilirubiinituotannon lisän. Hemolyysin aikana lisääntyy erityisesti vapaa bilirubiini konjugoituneen osuuden pysyessä suurin piirtein normaalina.

Sappiteiden virtauseste, joka voi johtua esimerkiksi sappikivistä, häiritsee bilirubiinin poistumista maksasta. Tällöin bilirubiini ei pääse suoleen, ja konjugoituneen bilirubiinin pitoisuus veressä lisääntyy. Konjugaatit erittyvät virtsaan ja tummentavat sen värin. Jos sappitukos on täydellinen, ulosteet voivat muuttua savenharmaiksi.

Vaikeissa maksavaurioissa, kuten maksatulehduksessa tai maksakuoliossa, molempien bilirubiinien määrä lisääntyy.

Maksan kyky poistaa bilirubiinia voi olla huonontunut perinnöllisistä syistä. Näistä tiloista yleisin on Gilbertin oireyhtymä, jota arvellaan olevan jopa noin seitsemällä prosentilla väestöstä. Gilbertin oireyhtymässä vapaan bilirubiinin pitoisuus veressä suurenee, mutta useimmiten korkeintaan 50 µmol/l:n tienoille. Taudista ei ole haittaa, eikä sitä tarvitse hoitaa. Se löytyykin usein sattumalta, kun joku huomaa valkuaistensa vähän kellertävän tai kun bilirubiini tulee jostakin muusta syystä mitatuksi.

Vauvoille sinivalohoitoa

Sikiöaikaisen hemoglobiinin nopea hajoaminen ja maksan kehittymätön kyky poistaa bilirubiinia nostavat vastasyntyneen veren bilirubiinipitoisuuden jopa yli kymmenkertaiseksi aikuiseen verrattuna. Tilannetta pahentaa, jos vauvalla on punasolujen hajoamista edistävä sairaus.

Ennen pysyviäkin aivovaurioita aiheuttanut vastasyntyneen liika bilirubiini osataan nykyään hoitaa. Vauvan pitäminen sinisessä valossa edistää bilirubiinin poistumista elimistöstä, ja vaikeassa tilanteessa voidaan tehdä verenvaihto. Mikä hoito milloinkin valitaan, riippuu bilirubiinipitoisuuden lisäksi muun muassa vauvan iästä ja painosta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.