Se, kuinka terve olet, näkyy silmistäsi. Moni sairaus löytyy ensimmäisenä silmän verkkokalvolta. Jos näkö heikkenee yllättäen, on jo kiire hoitoon.

Milloin viimeksi kävit silmälääkärissä? Jos et muista, mene jo. Vaikka näkösi olisi hyvä, silmänpohjasta ja verkkokalvolta voi löytyä merkkejä monesta piilevästä sairaudesta, kuten diabeteksesta, verenpainetaudista tai melanoomasta. Muutokset kehittyvät vaivihkaa ja ovat alkuun oireettomia, joten et huomaa niitä itse.

— Silmä on ainut paikka, josta voi suoraan nähdä valtimoiden ja laskimoiden kunnon ilman kirurgiaa tai kameroita, vahvistaa silmätautien erikoislääkäri Kati Ranta Mikkelin keskussairaalasta.

Pelkkä optikolla käynti ei riitä, sillä vain silmälääkäri tekee perusteellisen silmänpohjan tutkimuksen: tutkii mustuaisen, silmän etuosat ja verkkokalvon verisuoniston, jossa mahdolliset muutokset usein näkyvät.

— Seulonnoissa löytyy paljon muutoksia oireettomilta ja heidät saadaan ajoissa hoitoon. Silmälääkärillä tulisi käydä kuten gynekologilla tai hammashuollossa, vähintään parin vuoden välein, Ranta sanoo.

HETI LÄÄKÄRIIN, JOS...

Mikäli näkö heikkenee äkillisesti toisesta silmästä tai tulee kaksoiskuvia, kannattaa lähteä lääkäriin.

Silmien kunto pitää tarkistuttaa myös, jos näkökentässä suorat viivat alkavat näyttää vääristyneiltä tai näkökenttään tulee sokeita pisteitä.

Samanaikaisesti molempiin silmiin tulevat oireet johtuvat harvoin silmistä. Silloin on useimmiten kyse yleistilaan liittyvästä reaktiosta: esimerkiksi jos matalan verenpaineen takia nousee nopeasti ylös, silmissä sumenee.

Mutta jos vain toinen silmä alkaa oirehtia esimerkiksi niin, ettei ykskaks näekään enää lukea tai silmä alkaa kipuilla, syy on tutkittava.

— Lääkäriin on hyvä mennä, vaikka oire olisi ohimenevä. Näön sumeneminen voi olla merkki siitä, että silmässä on verenkiertohäiriö, Kati Ranta sanoo.

Äkillinen näön menetys, joka toistuu säännöllisesti ja menee itsellään ohi, pitää myös tutkituttaa. Sekin voi kieliä silmän verenkiertohäiriöstä, joka puolestaan voi johtaa aivoverenkiertohäiriöön.

Lue lisää
Aurinkolasit päähän näön vuoksi
Kilpirauhanen kuntoon

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.