Yksi laulaa unissaan paremmin kuin valveilla, toinen narskuttaa hampaansa sileiksi – ja lähes kaikki kuorsaavat, ainakin joskus. Jos unihäiriö alkaa viedä voimia päivästä, siihen kannattaa hakea apua. Lue asiantuntijoiden vinkit parempaan uneen.

Kohta se taas alkaa. Ensin kuulostaa siltä, kuin ääni jäisi vaimeaksi rohinaksi nielurisojen sekaan. Sitten kumppani huokaisee syvään, ja pian pimeyttä sahaa tuttu rintalastaa tärisyttävä kuorsaus. Voi, kun en taaskaan ehtinyt nukahtaa ennen häntä!

– Kuorsaus tosiaan häiritsee vieressä nukkujaa eniten silloin, kun tämä on juuri nukahtamaisillaan. Syvän unen läpi kuorsausta ei välttämättä edes kuule, neurologian dosentti ja unitutkija Markku Partinen toteaa.

Kuorsaus on unihäiriöistä tavallisin, sillä jokainen kuorsaa joskus. Muita yleisiä unen häiriköitä ovat painajaiset, unissapuhuminen ja -kävely, hampaiden narskutus ja toistuva virtsaamisen tarve kesken yön. Ne kaikki voivat olla aivan harmittomia ja mahtua hyvän unen raameihin.

– Etenkin lapsilla ja nuorilla unihäiriöt kuuluvat kasvamiseen. Ne katoavat aikanaan, eikä lääkityksiä yleensä tarvita. Häiriöt muodostuvat ongelmiksi, jos niitä esiintyy hyvin usein ja jos ne saavat aikaan voimakasta aamu- tai päiväväsymystä. Silloin niihin kannattaa puuttua, Partinen sanoo.

Rintaliivit nurinpäin

Jos kuorsaa harvemmin kuin neljänä yönä viikossa tai vain tietyssä asennossa nukkuessaan, se tuskin kertoo terveysongelmasta. Omaa kuorsaamistaan ei välttämättä huomaa muusta kuin kurkun karheudesta aamulla: kuorsatessa suu on auki ja ilmavirta kuivattaa kielen ja nielun.

– Kaikki kuorsaavat eniten selällään, koska kieli valuu silloin tukkimaan nielua. Toiset taas kuorsaavat vain joko oikealla tai vasemmalla kyljellä nukkuessaan. Silloin auttaa, jos kääntyy jo ennen nukahtamista vastakkaiselle kyljelle tai jos pariskunta vaihtaa sängyssä puolia, Markku Partinen neuvoo.

Sopivan kiinteä ja muotoutuva tyyny saattaa vähentää kuorsausta. Kun nukkujan kaula asettuu hiukan takakenoon, ylähengitystiet aukeavat paremmin. Selällään kuorsaava voi myös kokeilla yöasuksi T-paitaa, jonka selkämykseen on ommeltu pari tennispalloa.

– Yksi asiakkaistani käytti tarkoitukseen vaimonsa rintaliivejä. Hän puki ne yöksi itselleen niin, että kuppiosat jäivät selän taakse ja kuppeihin sullottu täyte esti kääntymästä. Todella kätevää! Vaimoa vain pelotti, että mies unohtaisi riisua liivit aamulla töihin lähtiessään.

Risoja ja rasvakudosta

Lapsilla ja monesti aikuisillakin kuorsaaminen johtuu suurista kita- ja nielurisoista tai allergisesta nuhasta, joka pakottaa nukkumaan suu auki. Hoitona on silloin kita- ja nielurisaleikkaus tai allergialääkitys.

– Lapsen kuorsaaminen on niin hiljaista, että se voi jäädä huomaamatta. Sen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, jos lapsi nukkuu aina suu auki. Se on merkki ahtaista ylähengitysteistä, Markku Partinen kertoo.

Aikuisilla kuorsausta aiheuttaa myös ylipaino, etenkin leuan alle ja vyötärölle kertynyt rasvakudos.

– Tämä sisäelinten ympärillä oleva rasva vaarantaa terveyttä, joten se kannattaa laihduttaa pois. On olemassa selvää näyttöä siitä, että rasvan mukana vähenee myös kuorsaus.

Lääkärin puoleen on syytä kääntyä, jos kuorsaukseen liittyy korahtavia ääniä ja hengityskatkoksia. Kyse voi silloin olla hoitoa vaativasta uniapneasta, joka vaivaa noin kolmasosaa kuorsaajista.

Jatkuvasti vessaan

Nokturia eli tiheä virtsaamisen tarve yöllä on yleinen vaiva, iäkkäillä hyvinkin tavallinen. Se voi johtua esimerkiksi virtsarakon pienestä koosta tai eturauhasen ongelmista.

– Tavallisia nokturian syitä ovat jokaöinen kuorsaus ja uniapnea. Jos aikuinen joutuu käymään joka yö vessassa 3–4 kertaa, uniapnean mahdollisuus pitää ehdottomasti tutkia, Markku Partinen tähdentää.

Uniapneassa ja jokaöisessä kuorsauksessa rintakehän sisäinen paine nousee. Se kasvattaa laskimopainetta ja venyttää erityisesti sydämen eteisiä, mikä puolestaan lisää virtsaneritykseen vaikuttavan hormonin määrää. Uniapneaan auttaa maskin kautta annettava ylipainehengityshoito.

Vessassakäynnit harvenevat hiukan, jos ei juo kovin paljon ennen nukkumaanmenoa. Saatavissa on myös lääkehoitoa.

– On aivan normaalia, että keski-ikäinen mies tai nainen käy vessassa pari kertaa yössä, kunhan hän nukahtaa sen jälkeen nopeasti uudelleen. Jos se ei onnistu, seurauksena on jatkuva univaje. Se alkaa tuntua terveydessä.

Tapaturman vaara on puolestaan lähellä, jos unilääkkeen avulla nukahtanut joutuu lähtemään yöllä vessaan. Hän kaatuu tavallista helpommin, koska lääke laskee verenpainetta.

Pimeää puhetta

Unissapuhumisesta ei ole mitään haittaa, mutta kiusallista se voi olla. Puhuja on hyvin kevyessä unessa ja saattaa jopa vastailla kysymyksiin. Kun hän kuitenkin näkee koko ajan unta, tarinat ovat todennäköisimmin puutaheinää.

– Puheesta voi erottaa sanoja ja virkkeitä, tai se on vain epämääräistä muminaa. Muminan äärimuoto on unenaikainen korina ja vaikerrus eli katatrenia. Siinä ääni tulee uloshengityksen mukana päinvastoin kuin kuorsauksessa, joka syntyy sisäänhengityksen aikana, Markku Partinen selittää.

Oma lukunsa ovat yölliset carusot, joille tulee kesken kevyen unen pakonomainen tarve laulaa.

– Huvittavaa kyllä, tiedän ihmisiä, jotka laulavat unissaan paremmin kuin valveilla, Partinen virnistää.

Unissapuhumista aiheuttaa etenkin runsas kahvinjuonti sekä jotkin lääkkeet ja uniapnea. Jos puhuu lähes joka yö, taustalla on usein uniapnea tai narkolepsia. Pelkkään puhumisen estämiseen ei kannata käyttää lääkkeitä. Jutustelu loppuu, kun sen syyt korjataan.

Kävelijän vaaran paikat

Unissakävely on jo harvinaisempi unihäiriö. Jos lapsi kävelee unissaan, yleensä isä tai äiti on tehnyt pienenä samaa. Aikuisista unissakävelijöistä lähes kaikki ovat harrastaneet sitä jo lapsena.

– Kiinnostavaa kyllä, jos nostaa kenet tahansa 5–6-vuotiaan lapsen varovasti vuoteesta pari tuntia nukahtamisen jälkeen ja pukkaa häntä hiukan, hän lähtee kävelemään, Markku Partinen huomauttaa.

Kävelijöiden reviiri vaihtelee. Joku kohottautuu hetkeksi vuoteen viereen hypistelemään esineitä, toinen suuntaa ulos ovesta, voipa pyrkiä auton rattiinkin. Kuljeskelu kestää tavallisesti alle 15 minuuttia, ja lopuksi kävelijä saattaa palata vuoteeseen.

Unissakulkija on vaarassa joutua onnettomuuksiin, vaikka hän osaakin väistellä esteitä. Hän voi erehtyä pitämään ikkunaa ovena tai lukitsemaan itsensä kodin ulkopuolelle. Siksi kävelijän kotona kannattaa pitää ulko-ovi takalukossa ja ikkunat turvasalvattuina.

– Lapsi voi myös käydä pissaamassa unissaan lattialle tai kaappiin. Kyse ei ole uhmasta eikä huolimattomuudesta, sillä hän ei ole tietoinen tekemisistään. Parasta on auttaa hänet ensin vessaan ja sitten takaisin omaan sänkyynsä, Partinen neuvoo.

Kävely käynnistyy yleensä, kun nukkuja nousee hetkeksi syvästä unesta pinnallisempaan. Siksi häiriötä voidaan joissakin tapauksissa hillitä lääkkeellä, joka vähentää syvän unen määrää.

– Jos kävelee unissaan hyvin usein, kannattaa tutkia, olisiko kyseessä yöllinen epilepsia. Se oireilee samalla tavalla.

Hampaat rikki puremalla

Yöllisiä purentahäiriöitä eli bruksismia on kahta lajia, molemmat yhtä harmillisia.

Kirskuttaja puree hampaita vastakkain niin kovaa, että niistä lähtee kirskahteleva ääni, kuin jäärailosta. Paine on niin ankara, että hampaiden kiilteeseen voi syntyä halkeamia. Kirskuttelu saa aikaan myös kasvo- ja pääkipua, ja sen tunnistaa jännittyneistä puremalihaksista.

Narskuttaja puolestaan hankaa hampaita yhteen sivusuunnassa ja saa aikaan hyvin epämiellyttävän äänen. Narskutus kuluttaa vähitellen hampaiden purupintoja.

– Kirskuttajilla ja narskuttajilla on usein myös levottomien jalkojen oireita, eli bruksismi liittyy mahdollisesti häiriöön keskushermoston välittäjäainejärjestelmässä. Siksi levottomien jalkojen hoitoon tarkoitetut dopamiiniagonistit toimivat joskus tässäkin, Markku Partinen sanoo.

Stressi lisää purentahäiriöitä, joten terapia ja ahdistusta helpottava lääkehoito saattavat auttaa.

– Öisin käytettävä muovinen purentakisko suojaa hampaita, muttei paranna itse vaivaa. Bruksismi voi valitettavasti jatkua läpi elämän. Leuassa on myös niin valtava voima, että vaikeasta bruksismista kärsivä saattaa purra kiskon puhki kolmessa kuukaudessa.

APUA UNIONGELMIIN:

  • terveyskeskus- tai työterveyslääkärin lähetteellä jatkotutkimuksiin
  • suurimmissa sairaaloissa hoidetaan ainakin uniapneaa ja levottomia jalkoja
  • yksityiset uniklinikat (Espoo, Helsinki, Tampere, Turku, Oulu)

Lue lisää unettomuudesta .

NORMAALI YÖUNI:

  • kestää 6–9 tuntia
  • sen aikana voi heräillä muutaman kerran, mutta nukahtaa nopeasti uudelleen
  • nukkuja nousee aamulla suhteellisen virkeänä
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia, D-vitamiinia, magnesiumia sekä K2-vitamiinia. Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa.
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.