Viisikymppisiksi naiset ovat melko hyvin suojassa sydän- ja verisuonitaudeilta, kiitos estrogeenituotannon. Vaihdevuosien jälkeen tilanne muuttuu. Myös luusto vaatii erityistä vaalimista. Mikä muu muuttuu hormonitoiminnan lisäksi?

Vaihdevuodet ohittaneita naisia yhdistää yksi asia: keltarauhas- ja estrogeenituotannon melkein kokonaan loputtua myös kuukautiset ovat loppuneet ja hedelmällisyys mennyt.

– Mitään muuta oleellista, kaikille yhteistä vaihdevuosista johtuvaa muutosta ei tapahdu, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Ritva Hurskainen Hyvinkään sairaalasta.

Hän muistuttaa, että on kuitenkin jotain, mistä jokaisen naisen pitäisi huolehtia jo vaihdevuosi-iässä.

– Pitää saada kylliksi kalkkia, joko ravinnon mukana tai tabletteina. Syy on se, että vaihdevuosien aikana  parin vuoden ajan luumassaa saattaa hävitä jopa 5 prosenttia vuodessa. Tämä johtuu estrogeenituotannon vähenemisestä. Keskimääräinen häviämisprosentti on kaksi vuodessa.

Osteoporoosiriski alkaa siis lisääntyä estrogeenituotannon loppumisen seurauksena. Osteopeniassa, joka on luukadon esiaste, estrogeenikorvaushoito on ainoa keino, jolla voidaan estää sen etenemistä osteoporoosiksi.

Luuntiheys kannattaa vaihdevuosi-iässä mittauttaa, jos ei käytä hormonkorvaushoitoa ja kuuluu riskiryhmään: on hyvin hento, äidillä on ollut melko vähäisestä syystä tullut, ns. vähäenerginen luunmurtuma, tupakoi, käyttää kortisonilääkitystä tai sairastaa suoliston imeytymishäiriötä, kuten keliakiaa tai  Chronin tautia.

Kun estrogeenihoito loppuu, riskiryhmiin kuuluville naisille tehdään uusi luuntiheysmittaus.

Vaihdevuosiin asti naiset ovat melko hyvin suojassa sydän- ja verisuonitaudeilta, kiitos estrogeenituotannon. Vaihdevuosien jälkeen tilanne muuttuu, ja sydänsairauksista tulee naisten todennäköisin kuolinsyy.

– Kyllin varhain aloitettu hormonikorvaushoito todennäköisesti vähentää sydänsairauksien todennäköisyyttä. Mutta jos sairaus on jo alkanut, hormonihoito ei hidasta sen etenemistä, Hurskainen sanoo.

Vaihdevuosien jälkeen limakalvot alkavat kuivua estrogeenin puutteen seurauksena. Emättimen limakalvoja voi hoitaa paikallisesti käytettävillä estrogeenivalmisteilla.

Joillakin kuivuvat myös suun limakalvot ja silmät. Niihin on omat, hormonittomat paikallishoitonsa. Hormonikorvaus tabletteina, geelinä tai laastarista tosin voi helpottaa kaikissa näissä kuivumisongelmissa.

Kun ikää tulee, iho kuivuu kollageenin menettäessä vähin erin joustavuutensa. Estrogeenin puute saattaa jonkin verran nopeuttaa tätä tapahtumaa ja estrogeenikorvaushoito hidastaa sitä. Tosin hyvin rajallisesti siksikin, että myös perintötekijät vaikuttavat kollageenin laatuun.

– Estrogeenikorvaus ei auta enempää kuin ihovoiteet ja terveet elämäntavat. Ikääntyvä nainen huolehtii ihostaan parhaiten, kun ulkoilee ja nukkuu tarpeeksi ja syö terveellisesti sisällyttäen ruokavalioon marjoja, vihanneksia ja E-vitamiinia. Auringon ottoa pitäisi välttää ja ehdottomasti suojata iho aurinkovoiteilla. Tupakointi on yksi pahimmista rypistäjistä, Hurskainen vinkkaa.

Hän oikaisee vieläkin melko yleisen väärinkäsityksen.

– Hormonikorvaushoidolla ei voi estää ikääntymisen merkkejä näkymästä. Toisaalta vanheneminen ei nopeudu, jos hormonikorvaushoitoa ei käytä.

Hormonikorvauksella ei myöskään voi muokata vartaloa.

– Vanhemmiten lihasten kimmoisuus vähenee ja rasvan jakautuminen naisen kehossa alkaa muuttua. Toisin kuin ennen, se pyrkii kertymään vyötärön ja pallean seutuun. Korvaushoito näyttäisi jonkin verran vaikuttavan niin, että rasvan jakautuminen pysyy kauemmin tasaisena.  Vaihdevuosien jälkeiset muutokset eivät niinkään johdu hormonitoiminnan loppumisesta vaan siitä, että ikää tulee lisää, Hurskainen summaa.

Näiden muutosten pehmentämiseksi ja myöhentämiseksi elämäntapoja pitäisi korjata terveellisempään suuntaan viimeistään noin 55-vuotiaana, ellei ole sitä aiemmin tehnyt.

Ainoa varsinainen keino sutjakkuuden tavoittelussa on kuitenkin liikunta ja painon pitäminen normaalina.

– Liikunta on jonkinlainen yleislääke, siitä on paljon tutkimusnäyttöä. Se on painonhallinnan apukeino, mutta auttaa myös särkyihin, masentuneisuuteen ja vaihdevuosivaivoihin. Lisäksi se on diabeetikoille tärkeä tapa hidastaa sairauden etenemistä ja pitää hoitotasapaino hyvänä. Itse asiassa meidän gynekologien pitäisi kirjoittaa naisille liikuntareseptejä, Ritva Hurskainen keksii.

Syöpään sairastumisen todennäköisyys  lisääntyy kaikilla, niin miehillä kuin naisillakin, 60 ikävuoden jälkeen. Se johtuu iän lisääntymisestä.

– Hormonitoiminnan loppumisen tai hormonikorvaushoidon seurauksena naisten kokonaissyöpäriski ei kuitenkaan nouse, Ritva Hurskainen sanoo.

Rintasyöpäriskikään ei oleellisesti kohoa viiden ensimmäisen hormonikorvausvuoden aikana, mutta sen jälkeen riski pitää ottaa huomioon.

Hurskainen muistuttaa, että  hormonikorvaushoidon takia rintasyöpää ei kannata kohtuuttomasti pelätä. Aina ei muisteta sitä, että ylipaino, tupakointi ja liikkumattomuus lisäävät riskiä lähes yhtä paljon. Jos kohtu on poistettu, ja hormonikorvauksena on pelkkä estrogeeni, joka ei nykytiedon mukaan lisää rintasyöpäriskiä.

Paksunsuolensyöpäriskiä hormonikorvaushoito näyttäisi hieman vähentävän, ei kuitenkaan niin, että sitä siihen tarkoitukseen määrättäisiin.

On yksilöllistä, mihin ikäkauteen hormonitoiminnan hiipuminen osuu. Keskimäärin se tapahtuu 45-55 ikävuoden välillä, mutta joillakin aikaisemmin tai jopa myöhemmin. Aikaiset vaihdevuodet ovat usein perinnöllinen ominaisuus.

Myös vaihdevuosien kesto on hyvin yksilöllistä.  Joillakin oireet, kuten hikoilupuuskat, menevät ohi muutamassa kuukaudessa, joillakin ne kestävät yli 70 vuotiaaksi. Hormonikorvaushoidon aloituksella ei todennäköisesti ole vaikutusta tähän perusmekanismiin. Tosin se saattaa hieman siirtää oireita. Jos on vaihdevuosissa aloittanut hormonikorvaushoidon kuumien aaltojen takia, niitä tulee taas korvaushoidon lopettamisen jälkeen jonkin aikaa.

Ritva Hurskainen luettelee yleisiä, yksilöllisesti paljon vaihtelevia vaihdevuosien jälkeisiä ilmiöitä, joita kaikki naiset eivät koe lainkaan.

Estrogeenihormoni antaa jonkin verran energiaa, joten kun sen tuotanto loppuu, joillakin naisilla väsymisen tunteet lisääntyvät, joillekin taas tulee unihäiriöitä. Suuri osa naisista kokee vaihdevuosien aikana myös hikoilupuuskia.

Vaikka estrogeenin ja keltarauhashormonin eritys loppuvat vaihdevuosien jälkeen, munasarjojen ydinkerros erittää vielä jonkin verran mieshormoni testosteronia. Sillä voi olla jonkinlainen vaikutus naisen hyvinvointiin, vaikka tieteellinen näyttö puuttuukin.

Testosteronin on arveltu lisäävän jonkin verran myös naisten seksuaalista halukkuutta.
Hormonien vaikutukset ovat kuitenkin mutkikkaita ja aina eri osatekijöiden summia, joten varmasti ei voida sanoa, mikä mistäkin johtuu ja mitä mistäkin seuraa.

Hurskainen kertoo esimerkkinä kahdesta eurooppalaisesta testosteronitutkimuksesta.
Toisessa niistä verrattiin naisia, joilta oli poistettu vain kohtu ja naisia, joilta oli poistettu myös munasarjat. Vaikka miessukupuolihormonin pitoisuuksissa todettiin pieni ero,  selviä ryhmienvälisiä eroja seksihalujen määrässä ei saatu selville.

Toisessa tutkimuksessa yritettiin selvittää, korjaako tablettimuodossa annettu testosteroni seksuaalista haluttomuutta. Jonkinlaista viitettä saatiin siitä, että näin voi tapahtua, jos tabletti otettiin noin tuntia ennen yhdyntää.

– Testosteronia voidaan periaatteessa käyttää seksuaalisen haluttomuuden hoitoon. Naisen seksuaalisuus on kuitenkin niin monitasoista, että pelkällä lääkehoidolla siihen ei paljonkaan voida vaikuttaa. Sitä paitsi naiset eivät ole tästä haluttomuuden hoitotavasta erityisesti innostuneet, koska sillä saattaa olla sivuvaikutuksia: ääni madaltuu ja karvankasvu lisääntyy, Hurskainen huomauttaa.

Suomessa ei ole markkinoilla saatavilla naisille sopivaa testosteronivalmistetta haluttomuuteen.  Lupaavimmalta näyttää vaihdevuosien ja munasarjojen poiston jälkeiseen seksuaaliseen haluttomuuteen tarkoitettu testosteronilaastari, josta erittyy  hormonia 300 µg vuorokaudessa. Rinta- tai kohtusyövän sairastanut ei kuitenkaan saa käyttää testosteronihoitoa.

Vaihdevuosien tavallisimmat mielialavaikutukset ovat hormonitasapainon muuttumisesta johtuvat ailahtelevuus ja masentuneisuus.

Näihin auttaa usein hormonikorvaushoito. Jos masentuneisuus kuitenkin on niin vakavaa, että se vie elämästä  ilon ja tuo tilalle epätoivon, hormonihoito ei tietenkään ole ratkaisu. Silloin tarvitaan asiantuntijan apua ja ehkä  lääkitystä mielialan hoitoon.

Vaihdevuosien alkaessa on melko tavallista, että kiinnostus seksiin vähenee, ei tosin välttämättä.

– Jos on vaikka uusi mies, seksielämä saattaa tietysti vilkastuakin. Suunnilleen oman ikäisen, "vanhan" puolison kanssa voi olla vaikeampaa. Alkaahan miestenkin into ja kiinnostus vähetä ja esimerkiksi potenssiongelmat lisääntyä. Näistä miehet eivät kuitenkaan yleensä halua puhua. Joskus käy niinkin, että mies syyttää naista haluttomuudesta, kun todellinen syy on se, että hänellä on potenssiongelma.

Ritva Hurskaisen mielestä vanhenevien ihmisten suhtautuminen seksiin on joskus melko kaavamaista.

– Pidetään nolona sitä, ettei seksi kuusikymppisenä innosta kuten kolmikymppisenä. Mutta onhan se luonnollista, että suhde seksuaalisuuteen iän myötä muuttuu, kuten moneen muuhunkin asiaan elämässä.

Jos pariskunnan kumpaakaan osapuolta ei enää ihmeemmin huvita, ei siitä Hurskaisen mielestä kannata tehdä ongelmaa.

Vaikea tilanne on tietysti silloin, jos toista kiinnostaa ja toista ei. Silloin pitää miettiä kompromissejä.

– Jos pariskunta tulee yhdessä minun vastaanotolleni, neuvon lukemaan alaan liittyvään kirjallisuutta ja vaikka katselemaan yhdessä eroottisia filmejä. Ongelmasta kannattaa tietysti keskustella kahden kesken, ehkä myös asiantuntijan kanssa. Miehen voi olla hyvä puhua myös oman lääkärinsä kanssa.

Lue lisää vaihdevuosista.

Vierailija

Vaihdevuodet muuttavat kehoa

Vierailija 06.09.2014 klo 12:49 Olen 44- vuotias ja syönyt estrogeeniä yli kymmenen vuotta, koska munasarjat ja kohtu on poistettu. Nyt tyhmä kysymys... Voiko lievähköjä vaihdevuosioireita silti tulla? Tarkoitan esim. unettomuutta, mielialan vaihteluita, itkuisuutta? Eli onko vika päässä vai hormoneissa :-) Kyllä voi tulla vaihtarioireita, vaikka käyttäisi estrogeenia jossain muodossa. Välillä jos liikun kovasti tai on stressiä, niin joudun käyttämään enemmän estrogeeliä, kun ei vain riitä se...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.