Triglyseridit ovat kolesterolin ohella veren tärkeimmät rasvat. Niiden lisääntyminen suurentaa sepelvaltimotaudin vaaraa mutta ei kuitenkaan yhtä selvästi kuin liian suuri kolesterolipitoisuus.

Triglyseridien rakenteen runkona on glyseroli, johon on liittynyt kolme rasvahappoa. Rasvahapot vaihtelevat, joten on olemassa useita erilaisia triglyseridejä. Tästä syystä myös laboratorionimike – triglyseridit – on monikkomuotoinen.

Triglyseridit ovat rasvoja, eivätkä ne siis liukene veteen. Ne esiintyvätkin veressä yhdessä valkuaisten kanssa niin sanottuina lipoproteiineina pääosin kahdessa muodossa, joko suolen seinämässä muodostuneissa pienissä pallosissa eli kylomikroneissa tai maksassa syntyneissä hyvin matalatiheyksisissä lipoproteiineissa (very-low-density lipoprotein = VLDL).

Triglyseridimittauksen saa miltei kaikista terveydenhuollon laboratorioista. Näytteeksi otetaan yleensä muutama millilitra verta.

Terveillä aikuisilla triglyseridipitoisuus on 0,45–2,6 millimoolia litrassa. Triglyseridiarvo voi nousta useisiin kymmeniin, ja seerumi alkaa näyttää kermamaiselta, kun arvo on yli 10 mmol/l.

Pieni paasto ennen koetta

Ateria vaikuttaa veren triglyseridien määrään. Niiden pitoisuus suurenee aterian jälkeen kylomikronien määrän lisääntyessä. Kylomikronit häviävät noin kahdentoista tunnin kuluessa, jonka jälkeen veressä on jäljellä pääasiassa VLDL:ssa olevia triglyseridejä. Koska tavallisesti halutaan tietää elimistön triglyseridien perustaso, ennen näytteenottoa on paastottava ainakin puoli vuorokautta.

Myös alkoholi vaikuttaa. Yksi runsas alkoholin käyttökerta voi nimittäin suurentaa triglyseridipitoisuutta jopa useaksi päiväksi.

Tavallisimmin triglyseridimääritys – useimmiten yhdessä kolesterolimäärityksen – kanssa tehdään, kun halutaan selvittää elimistön rasvatilanne joko ennaltaehkäisevässä mielessä tai jonkin liioista rasvoista mahdollisesti aiheutuneen taudin jo puhjettua.

Liian suuri triglyseridipitoisuus edistää valtimoiden rasvakovetustaudin eli ateroskleroosin syntyä. Suurentunut kolesterolipitoisuus on tässä suhteessa kuitenkin vaarallisempi.

Moni sairaus nostaa triglyseridiarvoja

Triglyseridipitoisuus voi lisääntyä kahdesta erityyppisestä syystä

  • varsinaisesta rasva-aineenvaihdunnan häiriöstä johtuen tai
  • jonkin muun taudin lisävaivana

Lievästi kohonneita triglyseridipitoisuuksia esiintyy perinnöllisten rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden lisäksi lukuisten tautien yhteydessä. Tällaisia ovat esimerkiksi

  • diabetes
  • metabolinen oireyhtymä
  • munuaisten tai kilpirauhasen toiminnanvajaus
  • haimatulehdus
  • eräät maksasairaudet

Triglyseridipitoisuutta voivat suurentaa myös

  • alkoholinkäyttö
  • ylipaino
  • e-pillerit
  • beetasalpaajat
  • eräät virtsaneritystä lisäävät lääkkeet

Yli 5 mmol/l kipuava triglyseridipitoisuus johtuu useimmiten synnynnäisestä rasva-aineenvaihdunnan häiriöstä.

Pienentyneitä triglyseridipitoisuuksia esiintyy

  • rasvojen imeytymishäiriötä sairastavilla
  • kilpirauhasen liikatoiminnassa
  • erittäin vaikeiden maksasairauksien yhteydessä