Triglyseridit ovat kolesterolin ohella veren tärkeimmät rasvat. Niiden lisääntyminen suurentaa sepelvaltimotaudin vaaraa mutta ei kuitenkaan yhtä selvästi kuin liian suuri kolesterolipitoisuus.

Triglyseridien rakenteen runkona on glyseroli, johon on liittynyt kolme rasvahappoa. Rasvahapot vaihtelevat, joten on olemassa useita erilaisia triglyseridejä. Tästä syystä myös laboratorionimike – triglyseridit – on monikkomuotoinen.

Triglyseridit ovat rasvoja, eivätkä ne siis liukene veteen. Ne esiintyvätkin veressä yhdessä valkuaisten kanssa niin sanottuina lipoproteiineina pääosin kahdessa muodossa, joko suolen seinämässä muodostuneissa pienissä pallosissa eli kylomikroneissa tai maksassa syntyneissä hyvin matalatiheyksisissä lipoproteiineissa (very-low-density lipoprotein = VLDL).

Triglyseridimittauksen saa miltei kaikista terveydenhuollon laboratorioista. Näytteeksi otetaan yleensä muutama millilitra verta.

Terveillä aikuisilla triglyseridipitoisuus on 0,45–2,6 millimoolia litrassa. Triglyseridiarvo voi nousta useisiin kymmeniin, ja seerumi alkaa näyttää kermamaiselta, kun arvo on yli 10 mmol/l.

Pieni paasto ennen koetta

Ateria vaikuttaa veren triglyseridien määrään. Niiden pitoisuus suurenee aterian jälkeen kylomikronien määrän lisääntyessä. Kylomikronit häviävät noin kahdentoista tunnin kuluessa, jonka jälkeen veressä on jäljellä pääasiassa VLDL:ssa olevia triglyseridejä. Koska tavallisesti halutaan tietää elimistön triglyseridien perustaso, ennen näytteenottoa on paastottava ainakin puoli vuorokautta.

Myös alkoholi vaikuttaa. Yksi runsas alkoholin käyttökerta voi nimittäin suurentaa triglyseridipitoisuutta jopa useaksi päiväksi.

Tavallisimmin triglyseridimääritys – useimmiten yhdessä kolesterolimäärityksen – kanssa tehdään, kun halutaan selvittää elimistön rasvatilanne joko ennaltaehkäisevässä mielessä tai jonkin liioista rasvoista mahdollisesti aiheutuneen taudin jo puhjettua.

Liian suuri triglyseridipitoisuus edistää valtimoiden rasvakovetustaudin eli ateroskleroosin syntyä. Suurentunut kolesterolipitoisuus on tässä suhteessa kuitenkin vaarallisempi.

Moni sairaus nostaa triglyseridiarvoja

Triglyseridipitoisuus voi lisääntyä kahdesta erityyppisestä syystä

  • varsinaisesta rasva-aineenvaihdunnan häiriöstä johtuen tai
  • jonkin muun taudin lisävaivana

Lievästi kohonneita triglyseridipitoisuuksia esiintyy perinnöllisten rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden lisäksi lukuisten tautien yhteydessä. Tällaisia ovat esimerkiksi

  • diabetes
  • metabolinen oireyhtymä
  • munuaisten tai kilpirauhasen toiminnanvajaus
  • haimatulehdus
  • eräät maksasairaudet

Triglyseridipitoisuutta voivat suurentaa myös

  • alkoholinkäyttö
  • ylipaino
  • e-pillerit
  • beetasalpaajat
  • eräät virtsaneritystä lisäävät lääkkeet

Yli 5 mmol/l kipuava triglyseridipitoisuus johtuu useimmiten synnynnäisestä rasva-aineenvaihdunnan häiriöstä.

Pienentyneitä triglyseridipitoisuuksia esiintyy

  • rasvojen imeytymishäiriötä sairastavilla
  • kilpirauhasen liikatoiminnassa
  • erittäin vaikeiden maksasairauksien yhteydessä
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.