veren valkosolut, tulehdus, verisyöpä, leukemia
Kuva Shutterstock

Valkosolut suojaavat elimistöä. Ne lisääntyvät tulehduksen aikana. Tutkimalla, mitkä valkosolut ovat lisääntyneet, saadaan vihje tulehduksen aiheuttajasta. Poikkeava valkosolumäärä voi myös olla merkki verisyövästä.
 

Valkosolut (leukosyytit) ovat osa järjestelmää, jolla elimistö puolustautuu ulkopuolelta tulevia hyökkäyksiä, esimerkiksi viruksia ja bakteereita vastaan. Vajaa viisi prosenttia valkosoluista kiertää veressä. Pääosa niistä on kudoksissa. Veren valkosolut tutkimalla saadaan kuitenkin hyvä kuva koko elimistön leukosyyttitilanteesta.
 

Erilaisia soluja

Veren valkosoluja on kolmea päätyyppiä, jotka jakaantuvat edelleen useisiin alaryhmiin.

Runsas puolet veren valkosoluista on jyvässoluja (granulosyyttejä), jotka voidaan mikroskoopissa tunnistaa liuskoittuneen tuman ja solulimassa olevien tyypillisellä tavalla värjäytyvien jyvästen avulla. Jyvässolut syntyvät luuytimessä ja niiden elinikä on lyhyt; ihmisellä tuhoutuu ja muodostuu reilut miljoona jyvässolua sekunnissa. Jyvässolujen tärkein tehtävä on ottaa sisäänsä ja tuhota tauteja aiheuttavia mikro-organismeja. Jyvässolut pystyvät muuttamaan muotoaan ja siirtymään helposti tulehdusalueelle.

Vajaat kymmenen prosenttia valkosoluista on syöjäsoluja (monosyyttejä), jotka nekin muodostuvat luuytimessä samasta kantasolusta kuin jyvässolut, mutta poikkeavat niistä rakenteeltaan. Myös ne pystyvät ottamaan sisäänsä ja tuhoamaan mikro-organismeja ja elimistön omia kuolleita rakenneosia. Syöjäsolutkin ovat muuntautumiskykyisiä ja ne siirtyvät usein verestä kiinteisiin kudoksiin.

Noin kolmannes valkosoluista on imusoluja (lymfosyyttejä) . Nimensä mukaisesti ne syntyvät imukudoksessa ja osallistuvat hyvin monimutkaisin mekanismein kehon immuunipuolustuksen rakentamiseen.
 

Liikaa valkosoluja
 

Valkosolujen kokonaismäärä lasketaan nykyään automaattilaskurilla. Terveellä aikuisella on 3,4–8,2 miljardia valkosolua litrassa verta.

Eri valkosolutyyppien suhteellisen osuuden tutkimista kutsutaan erittelylaskennaksi. Se voidaan tehdä automaattilaskurilla tai tarkastelemalla mikroskoopilla lasille levitettyä värjättyä veritippaa. Käytännön syistä verta otetaan yleensä näytteeksi muutama millilitra, vaikka sekä valkosolujen kokonaismäärä että erittely voitaisiin tehdä vajaasta millilitrasta.

Valkosolut lisääntyvät monessa sairaudessa. Tavallisimpia ovat tilanteet, joissa elimistö puolustautuu mikro-organismeja vastaan. Pahoissa märkäisissä tulehduksissa valkosolulukema voi jopa kymmenkertaistua. Tällöin lisääntyvät lähinnä jyvässolut, samoin kuin muun muassa reumakuumeen, tulirokon ja kurkkumädän yhteydessä.

Yhden jyvässolutyypin, happamilla väriaineilla värjäytyvien eosinofiilien määrä suurenee erityisesti allergiasairauksissa, esimerkiksi astmassa ja heinänuhassa sekä loistaudeissa, kuten suolinkaisesta tai trikiinistä kärsivillä. Imusolut puolestaan lisääntyvät muun muassa tavallisen nuhakuumeen, oikean influenssan ja erilaisten rokkojen aikana. Valkosolulukema voi suurentua myös verenvuotojen, kudostuhon aiheuttavien onnettomuuksien ja sydäninfarktin yhteydessä.
 

Liian vähän valkosoluja

Valkosolujen määrän väheneminen altistaa tulehduksille, mutta hiukan alentunut lukema löytyy usein terveiltäkin.

Valkosolumäärä voi pienentyä kahdesta syystä: näiden solujen suuren kulutuksen seurauksena esimerkiksi märkäpesäkkeessä tai jos luuytimen solutuotanto vähenee vaikkapa laajojen syövän etäpesäkkeiden, säteilyvaurion tai lääkkeiden aiheuttamana.

Sekä huomattavan suuren että pienen valkosolumäärän syynä voi olla verisyöpä (leukemia). Tällöin verenkiertoon ilmaantuu valkosolujen esiasteita, jotka näkyvät erittelylaskennassa.

Jos verisyöpää epäillään tai poikkeavan valkosolumäärän syytä ei saada muuten selville, tehdään luuydintutkimus. Tällöin rintalastan ytimeen työnnetään pintaluun läpi neula, jolla imetään luuydinkudosta. Kun tällainen näyte tutkitaan mikroskoopilla, saadaan selville, onko kyseessä pahanlaatuinen valkosolumuutos.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Minulta poistettiin eturauhanen 2010. Sen jälkeen ei erektiota ole ollut. Voinko näin pitkän tauon jälkeen ottaa potenssilääkettä?

Erektiohäiriö on tavallinen ongelma eturauhasen poistoleikkauksen jälkeen, sillä erektion kannalta tärkeät hermot kulkevat aivan eturauhasen vieressä.

Erektiohäiriön hoitoon on suun kautta otettavia lääkkeitä (fosfodiesteraasin estäjiä), jotka laajentavat verisuonia ja tehostavat veren virtausta siittimeen silloin, kun mies kiihottuu.

Mitä vaikeampi erektiohäiriö on, sitä harvempi saa tableteista riittävän avun. Kaikkiaan kuitenkin yli puolet niistä, joiden erektiohäiriö johtuu eturauhasleikkauksesta, on tutkimuksissa hyötynyt lääkityksestä, joten pitkänkin tauon jälkeen lääkehoitoa kannattaa kokeilla, jollei siihen ole esteitä. Nämä lääkkeet eivät esimerkiksi sovi nitrovalmisteiden kanssa.

Jos erektiotabletit eivät auta, voidaan kokeilla pistoksena siittimen paisuvaiskudokseen tai virtsaputkeen annosteltavia lääkkeitä, jotka tehoavat useammille miehille. Joskus kysymykseen tulee myös penisproteesi. Hoidosta voi keskustella oman terveyskeskuslääkärin kanssa tai hakeutua urologin vastaanotolle.
 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Onko runsaalla kahvinjuonnilla vaikutusta rytmihäiriöihin? Juon noin seitsemän kuppia vuorokaudessa, ja minusta tuntuu, että rytmihäiriöt ovat lisääntyneet kahvikuppien myötä.

Kahvissa oleva kofeiini stimuloi ihmisen sisäistä hermostoa: vireystila nousee ja samalla syke ja verenpaine. Kahvikupillisen koko ja sen sisältämä kofeiinimäärä voivat vaihdella huomattavasti, joten kuppien lukumäärästä ei suoraan voi päätellä saadun kofeiinin määrää. Nykyiset kupit ja mukit ovat melko kookkaita verrattuna vaikka vielä 1970-luvun kahvikuppeihin.

Myös kahvin ja muidenkin stimulanttien vaste ihmisissä vaihtelee. Osa ihmisistä on hyvin herkkiä kofeiinille ja kokee sen aiheuttaman stimulaation niin häiritsevänä, että välttävät kahvia kokonaan tai juovat vain kofeiinitonta kahvia.

Seitsemän kuppia kahvia päivässä on kupin koosta ja keitoksen vahvuudesta riippumatta joka tapauksessa melko suuri määrä. Pitkän päälle moni pyrkii vähentämään kahvin määrään muun muassa vatsavaivojen, rytmihäiriöiden, levottoman olon ja univaikeuksien takia.

Rytmihäiriöongelma syntyy harvoin pelkästään kahvia juomalla. Runsas kofeiinin saanti lisää kuitenkin helposti rytmihäiriöitä niillä, jotka niistä muutenkin kärsivät. Kannattaa kokeilla, onko vointi parempi, jos nauttii vain 2-3 kupillista kahvia päivässä. Silloin kahvihetkestä muodostuu helpommin päivän nautintohetki, varsinkin, jos kahvi on laadukasta.
 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.