Verenpaineen mittaus kotona antaa parhaimmillaan tarkkaa ja hyödyllistä tietoa. Tee-se-itse -mittaajalle on tarjolla luotettavia laitteita. Mittaaminen ei ole kovin vaikeaa, mutta tarkkuutta siinä vaaditaan.

 Kun potilas tuo mukanaan vastaanotolle nipun kotona mitattuja verenpainelukemia, Turun yliopistollisen keskussairaalan erikoislääkäri Ilkka Kantola ilahtuu. Kotimittauksen tulokset ovat lääkärille arvokasta tietoa.

– Ensinnäkin mittausarvoja on paljon, ja toiseksi niissä ei ole mukana valkotakkivaikutusta, Kantola toteaa.

Osalla ihmisistä lääkärin tai sairaanhoitajan mittaama verenpainelukema on aina kotimittausarvoja korkeampi, koska valkotakkisen tekemä mittaus saattaa jännittää potilasta.

Mittausarvojen määrästä on hyötyä, koska yksi lukema ei välttämättä kerro koko totuutta ihmisen verenpainetasosta. Paine vaihtelee eri päivinä ja vuorokaudenaikoina. Luotettavaa tietoa saa jo kahdeksalla kotimittausarvolla.

– Mittaa verenpaine kahdesti ja merkitse lukemat muistiin. Toista tämä yhteensä neljä kertaa eri päivinä, mutta tee kaikki mittaukset kahden kuukauden sisällä, Ilkka Kantola neuvoo.

Todellinen verenpaine lasketaan neljän tuplamittauksen keskiarvosta.

Ihanne alle 120/80

Aikuisen ihanteellinen verenpaine on iästä ja sukupuolesta riippumatta alle 120/80 mmHg. Usein tyydytään siihen, että paine jää alle lukeman 140/90, joka on kohonneen verenpaineen raja. Kotimittareilla lukeman pitäisi kuitenkin olla viitisen elohopeamilliä matalampi eli 135/85.

Verenpaine voi alkaa nousta jo kaksikymppisenä. Siksi kolmattakymmenettä käyvän olisi hyvä tarkistaa paine viiden vuoden välein.

Myöhemmin, ja varsinkin jos verenpaine näyttää hivuttautuvan ylöspäin, mittaus olisi hyvä tehdä 3–4 kertaa kuukaudessa. Tällöin moni harkitsee jo kotimittarin hankintaa aikansa ja vaivojensa säästämiseksi.

Verenpainetautia potevan ja lääkitykselle joutuvan on parasta mittailla painetta useammin. Hyvä tahti on mittaus pari kertaa viikossa siihen saakka, kunnes paine tasoittuu.

Testattu laite?

Verenpaineensa voi toki edelleen mittauttaa työterveyshuollossa tai julkisessa terveydenhuollossa. Jos kuitenkin päättää ryhtyä kotimittaajaksi, saatavilla on useita erimerkkisiä mittareita.

Varman päälle pelaava turvautuu asiantuntevan liikkeen tai esimerkiksi apteekin palveluihin.

Tarkkuudesta pitää varautua maksamaan.

– Verenpainemittareissa pätee se, ettei halvalla saa hyvää, Ilkka Kantolakin toteaa.

Tärkeää on, että mittarista löytyy hyväksymismerkintä. Se todistaa, että mittari on testattu jonkin kansainvälisen säännöstön mukaan. Luotettavina pidetään esimerkiksi brittiläisen verenpaineyhdistyksen BHS:n tai vastaavan eurooppalaisen järjestön ESH:n hyväksyntää. Myös amerikkalainen AAMI on pätevä.

Testit hyväksytysti läpäisseestä laitteesta löytyy usein merkintä kliinisesti testattu (clinically tested, clinically validated).

– Kysykää mittaria ostaessanne, onko laitteella hyväksyntää ja kuka sen on antanut, Ilkka Kantola neuvoo.

Hyväksyntää on Kantolan mukaan syytä penätä varsinkin rannemittareilta.

Helppoa mutta tarkkaa

Kun kotimittarin on kerran hankkinut, käyttöohjeet pitää lukea huolella. Kertaus on paikallaan, vaikka olisikin saanut opastuksen ostopaikassa. Mittaaminen ei ole kovin vaikeaa, mutta tarkkuutta siinä vaaditaan.

– Vaikka laite olisi luotettava, tulokset voivat vääristyä paljonkin, jos mittaaja ei noudata mittausohjeita tarkasti, Ilkka Kantola teroittaa.

Verenpainemittarin mansetin eli käsivarren ympärille kierrettävän osan pitää olla oikeaa kokoa. Liian suuri tai pieni mansetti antaa vääriä tuloksia. Kotimittarin myyjän pitäisi mitata ostajan käsivarren paksuus ja tarvittaessa vaihtaa mittariin oikean kokoinen mansetti.

NÄIN MITTAAT KOTONA

  • Mittaa aina samaan aikaan päivässä.
  • Mittaa ennen verenpainelääkkeen ottamista.
  • Älä rehki ennen mittausta.
  • Älä nauti kahvia, kolajuomaa, alkoholia tai tupakkaa juuri ennen mittausta.
  • Oikeakätinen mittaa vasemmasta ja vasenkätinen oikeasta olkavarresta.
  • Ennen mittausta istu viisi minuuttia rauhassa mansetti olkavarren ympärillä.
  • Istu aina mitatessasi.
  • Jos käytät rannemittaria, pidä se sydämen tasolla.
  • Mittaa paine kahdesti ja merkitse molemmat lukemat muistiin.
  • Mittaa paine joskus myös keskellä työpäivää.

Yksi lukema ei välttämättä kerro koko totuutta ihmisen verenpainetasosta. Paine vaihtelee eri päivinä ja vuorokaudenaikoina.

Tavoitellut arvot

  • ihannearvot aikuisella alle 120/80 mmHg
  • normaali verenpaine alle 130/85 mmHg
  • tyydyttävä verenpaine 130–139/85–89 mmHg
  • kotimittarilla tavoitteena alle 135/85
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.