Kuva: <span class="photographer">Satu Kemppainen</span>
Kuva: Satu Kemppainen

Lasten täytyy saada viettää päivänsä sellaisten aikuisten kanssa, jotka eivät uuvu työnsä alle. 

Pätevistä varhaiskasvattajista on iso pula, uutisoi MTV perjantaina. Selvityksen mukaan pääkaupunkiseudulla on töissä 800 varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka eivät ole päteviä tehtävässään. Päiväkodin aikuisten määrä on jo valmiiksi vedetty äärimmäisen tiukalle, ja lastentarhanopettajan puute näkyy arjessa vahvasti.

– Osaaminen on parempaa silloin, kun ryhmässä on päteviä lastentarhanopettajia. Toiminta on monipuolisempaa. Toimintaa suunnitellaan paremmin, toteutetaan ja arvioidaan paremmin. Se osaaminen tuo lisää resursseja eli silloin pärjätään vaikka joku puuttuisi, koska meillä on osaamista lisää, kertoo  Martinlaakson varhaiskasvatusyksikön johtaja Ritva Salonen MTV uutisten jutussa.

Valtaosa päiväkodin aikuisista tittelistä riippumatta tekee työtään suurella sydämellä, lapsen parasta ajatellen. Tilanne ei ole heidän syytään. Perheiden arkea se kuitenkin kuormittaa. Kun työssäkäyvä vanhempi joutuu miettimään, onko lapsella hyvä olla päivisin, stressaava tilanne voi heijastua omaan työntekoon.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ja sitten ovat itse lapset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Ei ole ketään, joka kävisi vasukeskustelut vanhempien kanssa.”

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus, jolla on parhaassa tapauksessa mahtavat myönteiset seuraukset pitkälle elämään. Käytännössä päiväkodeissa on kuitenkin valtavia eroja, joten suomalaislapset elävät päivittäin hyvin erilaisissa todellisuuksissa. Ammattilaisten puute johtaa sijaisrumbaan ja monesti lasten ja perheiden kannalta hulluihin tilanteisiin. Pääkaupunkiseudulla asuvat vanhemmat kertovat sen näkyvän esimerkiksi näin:

Lapsen ryhmässä ei ole ollenkaan lastentarhanopettajaa. Siksi vasukeskusteluja ei ole käyty, vaikka ne pitäisi käydä lain mukaan syyskuun loppuun mennessä. Ei ole ketään, joka ne kävisi vanhempien kanssa.

Juuri alalle tullut lähihoitaja jätettiin yksin suunnittelemaan toimintaa ja hoitamaan lastentarhanopettajan velvollisuudet ilman palkanlisää tai kiitosta. Lapsen ryhmästä on lähtenyt kaksi vakituista hoitajaa, kun työmäärä ja tapa organisoida töitä on ollut kohtuuton. Lisäksi yksi hoitaja lähti koeajalla niin, että meille vanhemmille kerrottiin asiasta kaksi viikkoa myöhemmin. Siinä seliteltiin ikävöivälle lapselle, että sori, ei se ollutkaan lomalla.

”Lapsi sanoo: aina ne äiti jättää meidät.”

Vanhempana harmittaa myös se, ettei aiempia vakituisia sijaisia enää käytetä, vaan heidät korvattiin ostopalvelulla. He kaikki olivat lapselle tuttuja, turvallisia aikuisia, vaikkeivät tietysti olekaan oman ryhmän hoitajia. Kun he lähtivät ilman heippoja, on viesti kolmivuotiaalle aika kamala.

Kolmessa vuodessa lapsiamme on hoitanut yhteensä 25 aikuista. Kiintymyssuhteesta ja pysyvyydestä on turha puhua, tai voi, mutta kuten lapsi sanoo: aina ne äiti jättää meidät.

Päiväkodin aikuiset ovat silmin nähden väsyneitä: tuijottavat aamiaispöydässä tyhjyyteen, eivät jaksa hymyillä, tilanteet tuntuvat karkaavan käsistä.

Keinot tilanteen helpottamiseksi ovat jo tiedossa: lastentarhanopettajia saadaan lisää, kun palkat nousevat kohdilleen. Työntekijät jaksavat, kun heitä on paikalla riittävästi ja heitä johdetaan pätevällä tavalla. Lapset saavat viettää päivänsä aikuisten kanssa, jotka eivät uuvu työnsä alle. Kaikki voittavat: lapset, perheet ja yhteiskunta. 

Lain mukaan kaikille lapsille tulee antaa yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen. Vielä toistaiseksi laatu on kiinni tuurista.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla