Kuvat
PANU PÄLVIÄ
Pieni lapsi ei vielä osaa olla kiitollinen asioista, joille me vanhemmat annamme arvoa, Janna Rantala kertoo.
Pieni lapsi ei vielä osaa olla kiitollinen asioista, joille me vanhemmat annamme arvoa, Janna Rantala kertoo.

Lapsi ei näe tavaroissa samanlaista arvoa kuin aikuinen. Tuhovimmassa voi olla kyse esimerkiksi silkasta uteliaisuudesta, kertoo lastenpsykiatri Janna Rantala.

Kysymys
3-vuotias poikamme on aina rikkonut lelujaan. Oletimme aluksi sen johtuvan pienen lapsen ymmärtämättömyydestä, mutta nyt tätä tahallista, varsinkin uusien lelujen välitöntä rikkomista tapahtuu järjestelmällisesti. Olemme miettineet, mitä lapsi tällä hakee. Joskus hän piilottaa rikkinäisen tavaran, joten huomionhakuinen hän tuskin on. Utelias ehkä, kun tykkää ”purkaa” kaiken. Ikävintä on, ettei häntä hetkauta ollenkaan se, että rikkomisen jälkeen tavaraa ei voi käyttää. On kyseessä sitten mieluinen uusi traktori, kiikarit tai jumppamatto, niin jollain tavalla se on saatava hajalle. Aivan kuin hän nauttisi siitä. Onko syytä olla huolissaan?
Turhautunut äiti

Vastaus
Hyvä, että mietitte vaihtoehtoja! Jokin mieli hommassa varmasti on. Me vanhemmat joudumme näitä pähkäilemään, jos lapsi ei vielä osaa kertoa, mitä hän toiminnallaan hakee. Ymmärrän hyvin, miten ikävää on, kun kalliskin lahja on hetkessä rikki. Pienen lapsen mielenmaailmaa ihmetellessä helpottaa, kun muistaa, ettei hän hahmota vielä asioita – kuten rahan merkitystä – samoin kuin aikuiset. Siksi hän ei vielä osaa olla kiitollinen asioista, joille me vanhemmat annamme arvoa.

Lapsi ei vielä hahmota rahan merkitystä kuten aikuiset.

Aloitetaan siis ymmärryksen etsiminen. Mietitään ensin tunnetilaa: Mitä lapsi mahtaa tuntea tavaraa hajottaessaan? Onko toiminta tyyntä ja jäsentynyttä, vai tapahtuuko kaikki kuin hallitsemattomassa purkauksessa? Vaikuttaako hän rauhalliselta, innostuneelta ja uteliaalta tai kenties vihaiselta?

Entä kun lelu on rikki, mitä lapsi tekee sillä? Joskus piilottaa, mutta esitteleekö myös? Leikkiikö hän vielä lelulla jollakin tapaa sen hajottua? Vaikuttaako hän kaipaavan teiltä vanhemmilta positiivista reaktiota?

Lapsi saattaa yksinkertaisesti nauttia tavaroiden tutkimisesta tavalla, joka aikuisesta vaikuttaa rikkomiselta. Vaikka teko on tahallinen, sen tarkoitus ei ole tuhota vaan tutkia. Lelun, kirjan tai jumppamaton varsinainen käyttötarkoitus ei vain ole lapsesta tarpeeksi mielenkiintoinen. Vanhempi voi silloin valikoida tarkemmin, mitä leluja lapselle antaa ja tutkia jo ”purettuja” tavaroita kiinnostuneena yhdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jos rikkominen tapahtuu hallitsemattomasti, kyseessä saattaa olla vielä ikään kuuluva tai tavanomaista suurempi vaikeus hillitä omia mielijohteitaan. Lapsi saa idean, eikä ehdi estää itseään toteuttamasta sitä, vaikka tietäisikin, ettei saa rikkoa. Tällöin kieltäminen, rankaisu tai asiasta jankuttaminen ei auta: lapsi ei mahda itselleen mitään.

Kokeilkaa yhdessä juttuja, joissa saa rikkoa.

Voisitte kokeilla leikkiä yhdessä juttuja, joissa ”saa rikkoa”. Torni rakennetaan ja kaadetaan. Kananmunan kuoret räksäytetään leipomisen lomassa. Muovailuvahalla luodaan ja tuhotaan. Lumiukko kaadetaan. Hakataan kepillä kiveä niin, että silppu lentää!

Joskus rikkominen liittyy kehityksellisiin haasteisiin. Huolen on syytä herätä, jos lapsi ei ymmärrä tavanomaisten esineiden käyttötarkoitusta (esimerkiksi että lusikalla syödään, ei harjata hampaita), puheen tuottaminen tai ymmärtäminen on viivästynyt tai hän ei pyri vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa. Arviointiapua tilanteeseen voi alkuun hakea lapsen mahdollisesta päivähoitopaikasta ja neuvolasta.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla