Hyvinvoiva lapsi ei halua aiheuttaa toisillekaan pahaa mieltä, Katri Ollikainen sanoo. Kuva: Satu Kemppainen
Hyvinvoiva lapsi ei halua aiheuttaa toisillekaan pahaa mieltä, Katri Ollikainen sanoo. Kuva: Satu Kemppainen

Ellei lapsi osaa tunnistaa ja nimetä tunteitaan, hänen on vaikea asettua mielikuvissa toisen ihmisen asemaan, kertoo kouluttajapsykoterapeutti Katri Ollikainen

”Kiusaaminen on oireilua, johon pitää puuttua välittömästi. Hyvinvoiva lapsi ei halua aiheuttaa toiselle toistuvasti pahaa mieltä.

Kiusaaminen vahingoittaa kaikkia osapuolia. Se haavoittaa kiusatun itsetuntoa, ja sivustaseuraajille tulee tilanteesta syyllinen ja paha olo. Pahan tekeminen vaikuttaa kielteisesti myös kiusaajan minäkuvaan. Ellei häntä saada lopettamaan, hän oppii, että voi tehdä mitä tahansa joutumatta siitä vastuuseen.

Paras tapa ehkäistä kiusaamista on opettaa kaikille lapsille tunnetaitoja. Ellei lapsi osaa tunnistaa ja nimetä tunteitaan, hänen on vaikea asettua mielikuvissa toisen ihmisen asemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun saa itse paljon ystävällistä ja lempeää huomiota, antaa sitä herkästi myös muille.

Empatiakykyyn vaikuttaa pitkälti se, millaista kohtelua on itse saanut. Kun saa paljon ystävällistä ja lempeää huomiota, antaa sitä herkästi myös muille. Aikuisen tehtävä on opettaa lasta selviämään ikävistä tunteista. Pienen lapsen paha mieli lievenee sylissä, ja lapsi oppii, että kurjat tunteet menevät ohi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oman lapsen paljastuminen kiusaajaksi voi herättää vanhemmassa syyllisyyttä, häpeää ja kiukkua, ja kiukku purkautuu helposti lapseen. Vanhemman on syytä rauhoittua, tai muuten hän ei pysty keskustelemaan asiasta niin, että keskustelusta on lapselle apua.

Lapselle pitää kertoa, että kiusaamisesta voi puhua ja vanhempi haluaa kuulla, mikä sai lapsen pahoittamaan toisen mielen. Tapahtuiko leikissä jotain epäreilua? Tuntuuko, että luokkakaveri vei opettajan kaiken ajan?

Kiusaamisen takana on inhimillisiä tunteita, kuten paha mieli, kateus, mustasukkaisuus ja ärtymys.

Kiusaamisen takana on inhimillisiä tunteita, kuten paha mieli, kateus, mustasukkaisuus ja ärtymys. Niiden aiheuttaja voi löytyä kiusaamiseen johtaneesta tilanteesta tai lasten suhteista. Pientä lasta voi harmittaa, kun toinen ottaa leikkiinsä aina parhaat lelut. Isompi saattaa kadehtia opettajalta erityistä huomiota saavaa lasta. Lapsi voi olla yksinäinen ja kokea, että hänet on unohdettu.

Leikki-ikäinen ei välttämättä miellä tekemistään kiusaamiseksi. Yksi on voitu sulkea porukasta, koska lapset eivät ole löytäneet hyviä tapoja yhteiseen leikkiin.

Aina lapsella ei ole selitystä toiminnalleen. Tällöin voi kysyä, harmittaako häntä jokin muu asia. Hankalat tunteet voivat olla peräisin myös kodin tapahtumista, esimerkiksi vanhempien riidasta.

Kun itsellä on kurja olo, kynnys aiheuttaa toisellekin pahaa mieltä laskee. Näin käy aikuisellekin: kun töissä on hankalaa, tulee tiuskittua kotona puolisolle. Aikuinen ehkä huomaa tämän syy-seuraussuhteen, lapsi yleensä ei.

Kiusaajan tulee hyvittää tekonsa ja pyrkiä korjaamaan tapahtunutta.

Kiusaaminen on aina väärin. Mitä vanhempi lapsi, sitä tärkeämpää on, että kiusaamisella on seuraamuksensa. Hyvä seuraamus antaa lapselle ajattelemisen aihetta ja pyrkii jollakin tavalla korjaamaan tapahtunutta. Kiusaajan tulee hyvittää tekonsa: hankkia omilla viikkorahoilla rikotun repun tilalle uusi tai vaikka kuoria kuukauden ajan kouluruokalassa kiusatun perunat.”

Psykologiliiton kouluttajapsykoterapeutti Katri Ollikainen tekee työkseen päiväkotihenkilöstön työnohjausta ja konsultointia.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla