Lähivanhemmaksi kannattaa valita se, jonka on helpompi mahdollistaa etävanhemman vanhemmuus, Lapsellinen ero -kirjan kirjoittanut ja etä-äitiydestä Vauva.fissä bloggaava Helka Belt sanoo.

Lähivanhemmalla on lain puitteissa lapseen enemmän oikeuksia kuin etävanhemmalla, vaikka lapsi asuisi kummankin vanhemman luona yhtä paljon. Eron jälkeen molemmat eivät voi olla lähivanhempia, vaikka haluaisivat.

– Monelle tämä tulee yllätyksenä, bloggaaja ja kirjailija Helka Belt sanoo.

Vaikka ero ei olisi alkujaan riitaisa, voi lähivanhemmuudesta päättäminen tuoda ristiriitaa vanhempien välille. Valmiiksi riitaisassa erossa lähivanhemmuuskorttia käytetään usein kostamaan tai satuttamaan toista, Belt kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lapsen etua on aina syytä ajatella, silloinkin, kun eroavalla parilla on huonot välit. Siksi lähivanhemmuudesta päätettäessä Beltin mielestä vanhempien pitää pystyä keskustelemaan asiasta. Päätöksen tekemistä auttaa, jos pystyy näkemään toisessa hyvän vanhemman, vaikka ero olisi ollut katkera.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Belt vinkkaa pohtimaan yhdessä seuraavia kysymyksiä:

Kumpi vanhemmista pystyy antamaan toiselle täysimääräisen vanhemmuuden?

Lähivanhemmaksi kannattaa valita vanhemmista se, joka pystyy huolehtimaan myös etävanhemman ja lapsen yhteydenpidosta. Lähivanhemman pitää jaksaa kertoa lapsen kuulumisista silloinkin, kun etävanhempi huolestuneena kyselee flunssaisen lapsen voinnista vaikka kolmatta kertaa päivänä aikana. Lähivanhemman on myös pystyttävä ottamaan vastaan etävanhemman toiveita ja ymmärtämään se, että ne eivät ole arjessa toissijaisia.

Missä on lapsen hoito- tai koulupaikka?

Jos vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, lähivanhemmaksi kannattaa valita vanhempi, joka asuu lähempänä lapselle tuttua hoito- tai koulupaikkaa. Jos vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, voi lähivanhemmaksi valita sen, jonka on helpompi viedä lapsi hoitoon aamuisin tai jonka kotoa on paremmat kulkuyhteydet kouluun lapsen kannalta.

Rahallinen hyöty?

Olisi erittäin tärkeää, ettei lähivanhempaa valitessa pohdittaisi taloudellista hyötyä. Itseään ei missään nimessä kannata vaatia lähivanhemmaksi vain elatusmaksujen tai muiden avustusten toivossa – tätäkin todella tapahtuu. Lähivanhemmalle kasaantuu usein enemmän taloudellisia kustannuksia, varsinkin jos lapset ovat ovat lähivanhemman kanssa pidempiä aikoja kuin etävanhemman kanssa. Siksi kannattaa pohtia, kummalla on paremmat mahdollisuudet kustantaa lapselle arjessa tarvittavia asioita, kuten sopivan kokoisen kodin, ruokaa, vaatteita, bussilipun tai vaikka harrastusvälineet.

Kummallekin yksi lapsi?

Vanhemmat saattavat jakaa etä- ja lähivanhemmuutta niin, että toinen puolisoista saa toisen lapsen lähivanhemmuuden ja toinen toisen. Sisaruksia ei kuitenkaan ole hyvä erottaa eri koteihin, jos he ovat tähän asti asuneet samassa paikassa yhdessä. Jos siis lähivanhemmuus on paperilla jaettu sisarusten kesken, ei sen pidä näkyä asumisjärjestelyissä käytännössä.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Yhteishuoltajuus vai yksinhuoltajuus?

Eron jälkeen voidaan sopia joko yhteishuoltajuudesta tai yksinhuoltajuudesta.

Lain mukaan yhteishuoltajuudessa molemmilla on oikeus ja velvollisuus päättää muun muassa lapsen terveydenhuollosta, asumisesta, kouluasioista ja päivähoidosta. Lähivanhemmalla on velvollisuus taata etävanhemman tapaamiset lapsen kanssa. Etävanhemmalla on velvollisuus maksaa elatusmaksut ja oikeus tavata lastansa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Yhteishuoltajuutta voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Se, kuinka paljon lapsi asuu kummankin vanhemman luona, on vanhempien sopimuksesta kiinni.

Yksinhuoltaja päättää lapsen asioista yksin. Se ei kuitenkaan poista toiselta vanhemmalta elatusvastuuta tai oikeutta tavata lasta. Näistä päätetään samalla tavalla kuin yhteishuoltajuudessakin. Lapsen toisella vanhemmalla on tiedonsaantioikeus lastaan koskevissa tärkeissä asioissa, kuten lapsen sairastuessa vakavasti. Yli 95 prosenttia yksinhuoltajista on äitejä, ja jopa 20 prosenttia eroperheistä vuonna 2016 oli yksinhuoltajaperheitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla