Kun perhe ei ole kasvanut yhdessä, toisten tavat voivat tuntua oudoilta, psykoterapeutti Kirsi Heikinheimo sanoo.

Miten uusperheen saa hitsautumaan laumaksi? Se mietitytti vastaajia Meidän Perheen uusperheaiheisessa verkkokyselyssä paljon. Eräs vastaaja kertoi, että vielä kuuden uusperheenä eletyn vuoden jälkeenkään hän ei tunne perheen olevan kokonainen.

Tällainen kokemus ei ole harvinainen, sanoo Suomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Kirsi Heikinheimo.

– Jokaisessa perheessä on omat toimintamallit ja perhekulttuuri. Vanhemman uusi kumppani ei esimerkiksi välttämättä ymmärrä, milloin kumppanin lapsi on väsynyt tai hermostunut, ja se voi aiheuttaa riitoja arjessa.

Paras lääke tilanteeseen on yhdessä tekeminen ja asioista ja tunteista keskusteleminen. On tärkeää saada arki toimimaan niin, että jokainen perheenjäsen tuntee olevansa yhtä arvokas.

Sopeutuminen ottaa aikansa

Lapsi, joka asuu vuoroviikoin toisen vanhempansa luona, saattaa olla kateellinen uusperheen muille lapsille, jotka asuvat vakituisesti uusperheen kotona.

– Kateuden ja ulkopuolisuuden tunteet voivat näkyä vetäytymisenä, ja perhe ehkä luulee, että lasta ei kiinnosta yhteinen tekeminen, Heikinheimo selittää.

Ulkopuolisuuden tunteet ovat yleisiä myös uusperheiden aikuisilla. Kumppanin lapset saattavat esimerkiksi sanoa, että äiti- tai isäpuolella ei ole oikeutta komentaa heitä.

”Aluksi vanhemman pojan oli vaikea ottaa mitään ohjeita tai käskyjä vastaan mieheltäni.”

”Lapset tarkastelevat uutta kumppania kriittisemmin kuin vanhempiaan.”

Ulkopuolisuuden tunteet olivat uusperheen aikuisilla yleisiä.

Kyselyyn vastanneet kertoivat kokevansa ulkopuolisuutta erityisesti silloin, jos vastaajalla ei ollut omia lapsia. Eniten ulkopuolisuutta tuntevat naiset.

”Miehelläni on useampi lapsi edellisestä liitosta, ja aluksi tunsin olevani kuin vieras heidän elämässään. Se, joka tulee yksin uusperheeseen, joustaa kaikessa ja sopeutuu jo olemassa olevan perheen arkeen.”

”Puolison lapset tuntuvat enemmän kämppiksiltä kuin perheen lapsilta. Yhtäkkinen vastuu isoista lapsista, joita ei ole itse hankkinut, on tuntunut raskaalta. Jatkuva sopeutuminen vie energiaa ja välillä tuntuu, ettei elä ollenkaan sitä elämää, jonka olisi itse itselleen halunnut.”

– Naisille asetettu äitiyden normi yhteiskunnassa on niin vahva. Kokemus voi olla rankka, jos normi ei jostain syystä täytykään, Heikinheimo sanoo.

Kursivoidut lainaukset on poimittu Vauva.fin kyselyyn tulleista vastauksista.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Kuvat
Matti Pikkujämsä