Maarit piipahtaa usein tyttärensä perheessä lapsia hoitamassa tai auttamassa siivoamisessa ja pyykkäämisessä. Kuva: Anna Huovinen
Maarit piipahtaa usein tyttärensä perheessä lapsia hoitamassa tai auttamassa siivoamisessa ja pyykkäämisessä. Kuva: Anna Huovinen

Maarit, 67, haluaa olla anoppi, joka ei tuppaa liikaa tyttärensä ja vävynsä elämään ja jolle uskalletaan sanoa toiveista suoraan. Lue myös vävyn näkemys tilanteesta.

”Tuomas sanoo minulle usein, että mummi, sinun ei tarvitse olla ihan koko ajan tekemässä. Hänkin voi tehdä. En ole vielä oppinut sitä mutta pikkuhiljaa opin.

Tuomas huolehtii upeasti perheen ruokahuollosta. Olen itsekin kova laittamaan ruokaa, mutta kaikki mitä Tuomas tekee, on hyvää. Hän osaa tehdä ruokaa vaimolleenkin, joka on kasvissyöjä. Tuomaksen aamupalat ovat parempia kuin hotellissa.

Jo heti ensimmäisestä lapsesta lähtien ihmettelin, kuinka upeasti Tuomas, iso mies, käsitteli pientä juuri laitokselta tullutta vauvaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Aina maalaillaan kauhukuvia siitä, että anoppi tulee taloon.

Aloimme miettiä kakkosasunnon hankkimista Etelä-Suomesta siinä vaiheessa, kun selvisi, että tyttärelleni Mintulle ja Tuomakselle syntyy kolmas lapsi. Käsipareja tarvittaisiin. Meillä oli innostusta ja halua olla helpottamassa ruuhkavuosien arkea. Myös osa muista lapsenlapsistamme asuu etelässä, samoin kaikki sisarukseni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Heti alussa sanoin, että te elätte omaa elämäänne ja me omaamme. En ole anoppi, joka haluaa elää tyttärensä perhe-elämää.

Aina maalaillaan kauhukuvia siitä, että anoppi tulee taloon. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista, vaikka olen ollut perheen luona paljon öitä. Minun on helppo olla Mintun ja Tuomaksen luona. Asunnon hankinnan jälkeen kaikki on ollut jopa vielä helpompaa. Perhe saa olla välillä itsekseen ja me myös.

Lapset odottavat, milloin tulemme kotiin, ja katsovat pihan yli kerrostaloomme, näkyykö meitä. Kuusivuotias totesi, että ”mummi mie vain hilistän täältä sinun luo”. Siitä tuli sanoinkuvaamattoman ihana olo.

Nyt kun arki on alkanut, katsomme yhdessä kalentereita ja sovimme hoitotarpeista. Myös minun pitää tietää hyvissä ajoin, milloin meitä tarvitaan. Pidän itsekkäästi kiinni omista menoistani, ellei kyseessä ole hätätilanne.”

Autamme ennen kaikkea lastenhoidossa, mutta olen näppärä myös pesemään pyykkiä ja siivoamaan. Tyttären perheessä niitä asioita tekee jollakin tavalla helpommin. Mintun ja minun välit ovat sellaiset, että uskaltaudun auttamaan.

Pienissä herkutteluhetkissä tai muissa asioissa ylitän kyllä välillä rajat.

Olen sanonut Mintulle ja Tuomakselle, että jos jotain sanomista on, minulle voi sanoa. En loukkaannu, vaikka olen heitä vanhempi ja Mintun äiti. En halua heidän välilleen skismaa vuokseni.

Minusta perheiden välinen yhteis-elo on voimavara meille kaikille hektisessä maailmassa. Pääasia yhteiselossa kai on, että pystyy sanomaan, jos jokin ärsyttää, ja toisaalta vastaanottamaan sanotun. Käytännössä Minttu on kuitenkin suodattaja välillämme.

Yritän kuunnella ja kysellä vanhempien ajatuksia lastenkasvatuksesta ja haluan toimia heidän kanssaan samoin suurissa linjoissa. Pienissä herkutteluhetkissä tai muissa asioissa ylitän kyllä välillä rajat. Pitäähän mummin kanssa jotain pientä jännää olla.

Olen todella onnellinen siitä, että Tuomas on turvallinen isä ja aviomies. Hän on sitoutunut lasten harrastuksiin ja löytää niihin aikaa. On tärkeää, että lasten kanssa ollaan, ja sitä haluan olla tukemassa.”

Lue myös vävyn näkemys tilanteesta.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla