Kuva: <span class="photographer">Satu Kemppainen</span>
Kuva: Satu Kemppainen

On häpeä, että lasten ja heitä hoitavien terveydellä ja hyvinvoinnilla leikitään vuodesta toiseen.

Helsingin Sanomat uutisoi tänään päiväkotien henkilökunnalle tehdystä kyselystä, jossa sadat varhaiskasvatuksen ammattilaiset kertoivat uupumuksesta ja lasten levottomuudesta, kun henkilökuntaa on liian vähän tai se vaihtuu tiheään.

Juttu on karua luettavaa, ja sen pääviesti on, että poliittisten päätösten ja jatkuvan tehostamisen kustannuksella niin lapset kuin henkilökunta voivat päiväkodeissa huonosti. Minuun osui kivuliaan nuolen lailla varsinkin jutun viimeinen kappale:

”Moni vastaaja sanoo, että lasten laskemisessa olisi ongelmansa, vaikka suhdelukuja noudatettaisiin säntillisesti. Luvut on alun perinkin tehty talouden eikä lasten ehdolla.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Suhdeluvulla tarkoitetaan lain määräämää lukua, jossa yhtä kasvatusvastuullista aikuista kohden voi olla joko kahdeksan kolme vuotta täyttänyttä tai neljä alle kolmevuotiasta lasta. Hesarin juttu kuitenkin paljastaa, että suhdeluvulla kikkaillaan käytännössä: Vaikka lain mukaan suhdeluvun saa ylittää 'tilapäisesti', kyselyyn vastanneet päiväkotien työntekijät kertoivat niin tapahtuvan 'joka iltapäivä, usein aamullakin'.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suhdeluku tarvitaan, jotta päiväkodin käyttöaste olisi mahdollisimman tehokas.

Käyttöaste. Suhdeluku. Tehostaminen.

Syli. Hyväntuuliset aikuiset. Minäksi kasvu. Lapsentahtisuus. Turva. Huomioiminen. Lämpö. Läheisyys. Välittäminen. Läsnäolo.

Käytäntö on näyttänyt, että molempia listoja et voi valita. Kumman valitsisit lapsellesi?

Hesarin juttu paljastaa, että suhdeluvulla kikkaillaan käytännössä:  kyselyyn vastanneet päiväkotien työntekijät kertoivat niin tapahtuvan ”joka iltapäivä, usein aamullakin”.

Vauva ja Meidän Perhe kertoivat päiväkotien pahoinvoinnista jo vuosia sitten. 735 päiväkodissa opettajana tai lastenhoitajana työskentelevää vastasi kyselyymme vuonna 2016, ja heistä 96 prosenttia sanoi, että varhaiskasvatus ja päivähoito on säästämisen takia huonompaa kuin ennen:

”Varhaiskasvatuksen sijaan päivät tuntuvat selviytymiseltä. Se vie työstä ilon. Yritän vain selvitä päivästä niin, että kukaan ei satuta itseään.”

”Pienet joutuvat odottamaan likaisissa vaipoissa liian pitkään.”

– Eniten kärsivät ne lapset, jotka tarvitsevat yksilöllistä tukea. Tämä lisää tulevaisuudessa terveys- ja sosiaalipalveluiden tarvetta. Pitkällä aikavälillä päivähoidon säästöt kasvattavat yhteiskunnan menoja, päiväkodin johtaja Laura Mälkönen sanoi jutussa.

Vanhempi on lapsensa edunvalvoja. Lapsi ei pidä asiasta meteliä, mutta vanhemman pitää niin tehdä, Mälkönen vielä peräänkuulutti meitä vanhempia.

Kuinka monta vuotta meidän täytyy lukea näitä juttuja, surkutella, kohauttaa olkia ja viedä lapset seuraavana aamuna sinne, missä elämä on jatkuvaa taistelua? Otammeko todella kaiken tämän vastaan tekemättä mitään? Eikö meistä ole nousemaan barrikadeille edes lastemme vuoksi? Nyt on, kanssavanhemmat, aika lyödä nyrkkiä pöytään! Tehdäänkö selväksi, että tämä ei meille käy. 

Nyt on, kanssavanhemmat, aika lyödä nyrkkiä pöytään! Tehdäänkö selväksi, että tämä ei meille käy.

Meidän lapsemme eivät ole tehostettu käyttöaste tai taloudellisesti järkevä suhdeluku. Meidän lapsemme ovat vasta muutaman vuoden tässä maailmassa olleita ihmisen alkuja, jotka kaipaavat turvallisen aikuisen aikaa ja läsnäoloa.

Lastemme kustannuksella ei pitäisi koskaan tehdä tulosta. Tai pitäisi: se, että lastemme hoitajille annetaan resurssit tehdä työnsä kunnolla, on satsaus lastemme mielenterveyteen tulevaisuudessa. Sillä pitäisi olla meille väliä.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla