Yksin nukahtamisen herkkyyskausi voisi olla neljän viiden kuukauden iässä, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila sanoo.
Vauvani on nyt puolivuotias, ja tähän saakka hän on nukahtanut yöunille joko rinnalle tai vähintäänkin viereeni. Lapsen kasvaessa pohdin, miten yksin nukahtaminen olisi hänelle mahdollisimman turvallista myös tunnetasolla. Onko yksin nukahtamiselle olemassa jotakin herkkyyskautta, jolloin se olisi helpompaa kuin jonakin muuna aikakautena?
Eläydyt hienosti vauvasi näkökulmaan! Sen pohtiminen lisää vanhemman herkkyyttä ja joustavuutta vuorovaikutuksessa. Hyvä!
Koska pieni vauva tarvitsee öisinkin ruokaa ja hänen rytminsä on kypsymätön, hänelle on tyypillistä nukahtaa viereen ja rinnalle. Vauvalle läheisyys ja turvallisuus ovat elinehtoja, ja hän on riippuvainen vanhemmistaan. Tyydyttävää varhaista riippuvuuden kokemusta pidetään tänä päivänä tärkeänä kokemuksena. Arvellaan, että ilman sitä ihmisen on vaikeampaa eriytyä ja itsenäistyä.
Riippuvuudesta vauva siirtyy hitaasti kohti itsesäätelyä, ja siinä hän tarvitsee paljon vanhemman tukea. Joskus symbioosista luopuminen onkin vanhemmalle vaikeampaa kuin vauvalle. Silloin vanhempi saattaa huomaamattaan olla ylihuolehtivainen, mikä vaikeuttaa esimerkiksi vauvan yksin nukahtamisen oppimista.
Yksin nukahtamisen herkkyyskautta ei varsinaisesti ole määritelty, mutta se voisi olla neljän viiden kuukauden iässä, kun rytmi alkaa selkiytyä. Yksin nukahtamisen opettelu saattaa vaikuttaa myönteisesti koko vauvan uneen.
Vauvaa ei pidä jättää itkemään.
Käytännössä vauva laitetaan väsyneenä, ruokailun jälkeen sänkyyn hakemaan unta itsekseen. Omin avuin nukahtamiseen voi auttaa tutti tai uniriepu. Jos vauva nukahtaa rinnalle tai viereen, herätä hänet kevyesti siirtäessäsi sänkyyn, jotta lapsi huomaa, missä hän on.
Vauvaa ei pidä jättää itkemään. Kitinään voi vastata tassuttelemalla: pitämällä omaa kättä rauhoittavana eleenä vauvan selän tai kyljen päällä. Paniikki-itkuinen vauva saa tulla syliin, kunnes itku laantuu. Joskus kapaloiminen auttaa. Vauvaa voi auttaa sietämään pientä turhaumaa viivyttämällä pikkuisen itkuun reagoimista.
Eroahdistus on tyypillistä 6–8 kuukauden iässä.
Kehitys tuo kuitenkin tullessaan aina uusia haasteita. 6–12 kuukauden ikäinen vieroitetaan yleensä yösyötöistä. Vaikka tämä tarjoaa periaatteessa helpotusta nukahtamishetkiin, nousevat eroahdistuksen tunteet tyypillisesti pintaan juuri 6–8 kuukauden iässä. Yksin nukahtaminen kun on vauvalle erotilanne, ja moni vauva protestoi sitä erityisesti tässä iässä. Lempeälle pitkäjänteisyydelle on siis kysyntää!
Tunnetasolla turvallisuus merkitsee vauvalle sekä yksittäisiä tilanteita että ennen kaikkea kokonaisuutta. Turvallisessa vuorovaikutuksessa vauva saa hoivaa ja hänen tarpeisiinsa vastataan, mutta yhtä lailla hän tarvitsee ikätasoista tukemista ja kannustamista eriytymiseen.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
