Teija ja Lyydia erosivat puolisoistaan vauvavuoden aikana. Nyt Teijan tyttäret asuvat osan viikosta isänsä luona, ja Lyydian poika matkustaa Lontooseen daddyä tapaamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onko lasten takia pakko pysyä yhdessä? Sitä Teija Turkia kysyi itseltään, kun odotti kuopustaan Violaa. Teija ja Antti olivat olleet yhdessä seitsemän vuotta, ja esikoinen Venla oli tuolloin kaksivuotias.

– Tulin siihen tulokseen, että kaksi onnellista kotia ja vanhempaa on parempi vaihtoehto kuin jatkuva riita. Siksi erosimme, kun Viola oli kaksi kuukautta.

Aluksi Antti muutti muutaman kilometrin päähän vanhempiensa ja myöhemmin veljensä luokse. Myöhemmin hän sai oman asunnon alle kilometrin päästä Teijan ja lasten kotoa. Sinne Teija kuskasi tyttöjä epäsäännöllisesti muutaman kerran viikossa.

Teija & tytöt

  • Teija Turkia, 23, asuu tytärtensä Venlan, 3,5, ja Violan, 1,5, sekä miesystävänsä Tonyn kanssa Porissa.
  • Lasten isä Antti asuu alle kilometrin päässä.
  • Lähihoitajaksi valmistunut Teija opiskelee maalariksi, mutta opinnot ovat tällä hetkellä tauolla.

Kahden kuukauden kuluttua erosta Teija ja Antti tapasivat lastenvalvojan, joka auttaa erovanhempia sopimaan lasten asumisesta, huollosta, tapaamisista ja elatuksesta. Teija ja Antti päättivät, että lapset olisivat isällään osan viikosta: yhden yön ja kahtena iltapäivänä pari tuntia. Äiti ei tulisi mukaan.

Viola oli pulloruokinnalla, joten isä oli lasten kanssa pidempiä aikoja jo vauvavuonna. Alkukuukausina Teija kirjoitti Antille ohjeita, miten paljon maitoa pitäisi syöttää mihinkin aikaan ja minkä verran puuron sekaan voisi laittaa sosetta.

– Olin huolissani, miten käytännön asiat sujuisivat, Teija myöntää.

– Pelkäsin myös, ettei Viola saisi isäänsä samanlaista suhdetta kuin isosiskonsa. Halusin, että lapset ovat täysin isänsä kanssa, kun he tapaavat. Siksi olin itse tapaamisten aikana joko viereisessä huoneessa tai ystävieni luona. Vaikka minulla oli ikävä tyttöjä, en ottanut yhteyttä, vaan olin saatavilla. Isä saa luoda lasten kanssa omat tapansa.

Vastuunjako kahden kodin välille auttoi Teijaa jaksamaan vauvavuoden tuoman väsymyksen ja esikoisen uhmaiän kanssa.

– Eron jälkeen meni 2–3 kuukautta, ennen kuin uskalsin myöntää, että tarvitsen lapsivapaata aikaa ja nautin vapaudesta. Kun tiesin, että luvassa on myös omaa aikaa, jolloin saan nukkua, jaksoin päivätkin paremmin. Kun taas olin lasten kanssa, halusin tehdä enemmän kivoja asioita, kuten käydä kyläilemässä, kirjastossa ja puistossa. Yksin lasten kanssa olin paljon reippaampi ja aktiivisempi, hän kertoo.

Nyt tyttäret ovat isällään melkein joka viikonloppu, lauantaista maanantaihin. Silloin Teija ja nykyinen miesystävä Tony nukkuvat hyvin, valmistavat täytetyt patongit ja katsovat Netflixistä The 100 -sarjaa.

– Lasten kanssa menen nukkumaan kymmeneltä ja herään seitsemältä. Silloin olen sataprosenttisesti äiti. Omalla ajalla olen vähän eri ihminen. Näen kavereita ja nukun vaikka kymmeneen.

Toki lapsivapaallakin puhelin voi piipata, ja Antti kysyy, voisiko Teija tuoda tuttipullon tai unikaverin. Silloin Teijaa saattaa hetken ärsyttää.

”Jos olen lähtemässä viettämään iltaa ystävieni kanssa, saatan ensin kihistä kiukusta, mutta sitten ajattelen lapsia.”

Teija ja Antti viestittelevät lapsiin liittyen lähes päivittäin.

– Meille tulee helposti kränää, joten viesteillä on helpoin jutella. Sieltä voi myös selailla jälkikäteen, mitä asioista on sovittu, kuten monelta lapset viedään ja haetaan. Olemme sopineet viesteillä myös päiväkodin aloittamisesta, Teija kertoo.

Viestittely helpottaa tyttöjenkin ikävää.

– Yhtenä päivänä päiväkodin jälkeen Venla huusi, että on ikävä isiä. Soitimme Antille heti videopuhelun. Käytämme myös Snapchatia, ja laitan päivittäin Antille kuvia ja videoita tytöistä. Nyt Viola on oppinut sanomaan ”isi, isi”. Hän taitaa olla isin tyttö.

”Liamilla on sekä isä että daddy”

Kun nelivuotias Liam skypettää isä Nickin kanssa kerran kuussa, äiti Lyydia Sorvisto tulkkaa. Liam ei puhu englantia, ja isän ja pojan keskustelut käydään lähinnä ilveilemällä.

– Naamojen väänteleminen on heidän välinen juttunsa. Lisäksi Liam haluaa aina esitellä uusimpia lelujaan tai näyttää isälleen, miten tanssii Fröbelin palikoiden tahtiin, Lyydia kertoo.

Lyydia ja englantilainen Nick erosivat heti Liamin syntymän jälkeen. He olivat tavanneet 2011, kun Lyydia oli au pairina Lontoossa.

– Muutimme Liamin kanssa Espooseen siskoni lähelle ja hankimme sinne vauvatarvikkeet. Äitini auttoi myös valtavasti, teki ruokaa ja vei Liamia puistoon. Pian muutimme takaisin synnyinseudulleni Kokkolaan, jossa minulla on enemmän ystäviä. Siellä eläminen on halvempaa.

Lyydia & Liam

  • Lyydia Sorvisto, 26, asuu poikansa Liamin, 4, ja tyttärensä Meten, 10 kk, sekä avopuolisonsa Jussin kanssa Kokkolassa.
  • Liamin isä, ex-mies Nick asuu Lontoossa.
  • Lyydia on parhaillaan hoitovapaalla.

Ero vauva-aikana oli Lyydialle vaikea. Alkuun Nick kävi Espoossa melko usein muutaman päivän reissulla, mutta arki oli Lyydian vastuulla. Kun Lyydia ja Liam muuttivat Kokkolaan, vierailut harvenivat.

– Raskainta oli ajatus siitä, että Liam kasvaisi yksinhuoltajaperheessä, eikä hänelle jäisi meistä muistoa perheenä, Lyydia sanoo.

Myös käytännössä vauva-arki oli raskasta ilman toisen vanhemman tukea. Liamilla todettiin jo pienenä astma, jonka vuoksi hän on viettänyt öitä sairaalassa.

– Vaadin itseltäni liikaa ja halusin suorittaa kasvatustieteiden maisterin opintoni loppuun. Tein kursseja etänä ja otin Liamin mukaan yliopistolle. Nyt ajattelen, että olisin voinut antaa itselleni armoa.

Nyt nelivuotiaalla Liamilla on sekä isä että daddy. Isäksi hän kutsuu Jussia, Lyydian avopuolisoa. Jussi on Liamin Mette-siskon biologinen isä.

– Aloimme seurustella Jussin kanssa, kun Liam oli yksivuotias. Jussi on ollut suhteemme alusta alkaen arjessamme mukana, ja Liam on ottanut hänet avosylin vastaan.

Liamin Mette-sisko syntyi viime helmikuussa. Nyt vauvavuosi tuntuu Lyydiasta paljon helpommalta.

– On parasta, että voin joka päivä odottaa toista vanhempaa kotiin. Osaan olla siitä eri tavalla kiitollinen, kun tiedän, millaista on olla yksin. Toisaalta, kun nyt muistelen Liamin vauva-aikaa, mietin, miten helppo hän olikaan. Hän oli iloinen, söi ja nukkui hyvin, Lyydia sanoo.

Daddy ja poika tapaavat kerran tai kaksi vuodessa, lähes aina Suomessa. Silloin daddy asuu hotellissa, ja he viettävät aikaa päivisin. Yöksi Liam tulee kotiin.

– Uskon, että Liamin itsetunnolle on tärkeää tietää biologinen isänsä ja tietää, että daddy välittää hänestä. Hän juoksee aina halaamaan daddyä, kun haemme tämän lentokentältä. Näen, että Nickin on joka kerta vaikeampaa hyvästellä Liam. Mutta kun Liam kasvaa ja oppii englantia, he voivat viestitellä ja muodostaa oman suhteensa.

Lokakuussa Liam matkustikin Lontooseen ensimmäistä kertaa ilman äitiään.

– Ero vaatii molemmilta suvuilta tukea ja joustoa. Oma äitini lähti Liamin matkaseuraksi, ja Nickin äiti halusi ehdottomasti majoittaa heidät, Lyydia kertoo.

Lyydia on onnellinen, että Liamin toinen koti on juuri Englannissa.

– Englantilainen perhekulttuuri on lämmin, ja suku tekee kaikkensa, että Liamilla on mukavaa. Englannissa pidetään lapsia hyvänä, heille opetetaan asioita ja puhutaan kauniisti. Ehkä vielä joskus Liam haluaa lähteä Lontooseen kesälomalle.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Teksti
Kuvat
Päivi Karjalainen ja Veera Korhonen