Raivoaako lapsi äidille siksi, että äiti on niin tärkeä? Ei välttämättä, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila sanoo.
Vähän yli vuoden ikäinen poikani on iloinen, energinen ja vahvatahtoinen. Minun seurassani hän tuntuu kuitenkin olevan vaativampi kuin muulloin; hän tahtoo paljon huomiota ja vaatii asioita kovaäänisesti. Tämän ovat panneet merkille muutkin. Esimerkiksi äitini hoidossa hän on yleensä kuulemma helpompi.
Olen ollut kotona lapsen kanssa, ja mielestäni meillä on lämmin suhde. Isä hoitaa lasta myös, mutta on töidensä vuoksi kotona lähinnä iltaisin. Lapsi tykkää isästään, mutta ei rauhoitu hänen syliinsä samalla tavalla kuin minun.
Välillä tuntuu, että lapsi testaa jatkuvasti minua ja rajojaan. Voiko sellainen alkaa jo näin varhain, ja miksi se kohdistuu erityisesti äitiin?
Eriytyminen omaksi tahtovaksi itseksi alkaa vähitellen vauvavuonna ja näkyy usein selvästi ulospäin jo toisella ikävuodella. Tunnesäätelytaidot ovat tuolloin kuitenkin vielä ihan nupullaan. Voimakas tahtominen näkyy hurjinakin tunteenpurkauksina, ja silloin tarvitaan aikuisen empaattista, rauhoittelevaa suhtautumista sekä fyysistä tyynnyttelyä ja rajoja esimerkiksi sylissä.
Onneksi teillä onkin paljon tällaista lämpöä ja hoivaa!
Kuitenkin lapsi on vaativa erityisesti äitiä kohtaan ja tuntuu liioittelevan tarpeitaan. Usein ajatellaan, että lapsi raivoaa äidilleen siksi, koska äiti on niin turvallinen ja tärkeä. Tästä ei välttämättä kuitenkaan ole kyse.
Onko mahdollista, että olet antanut hänelle ajoittain epäjohdonmukaisesti periksi, ja se saisi hänet kokeilemaan rajoja niin ärhäkästi ja hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan?
Lapsen vaativuus saattaa kertoa myös siitä, että hän hakee yhteyttä, eikä vielä osaa keinoja. Voisiko tätä pyrkiä jotenkin ennakoimaan niin, että lapsen aloitteet noteeraisi ajoissa?
Hyvän ekstratankkaus voi auttaa teitä kumpaakin kestämään hankalaa vaihetta.
Kun lapsi tuntuu kenkkuilevan vaikka mitä tekisi, moni vanhempi tuntee häpeää. Silloin on hyvä tarkkailla itseään ja omaa reaktiotaan. Hankalassa tilanteessa ilmeettömäksi vetäytyminen, lapselle suuttuminen tai lapsen rankaiseminen on kuin kaataisi bensaa liekkeihin. Kurjat tunteet tarttuvat, ja negatiivinen kehä on valmis.
On hyvä miettiä, mikä auttaisi pysymään rauhallisena näissä stressaavissa tilanteissa lapsen kanssa, sillä se tukee lapsen omia säätelytaitoja.
Ehdotan teille päivittäisiä vuorovaikutusleikkituokioita. Ajatuksena on vahvistaa tunnetta: ”Olemme tässä ja nyt, ja meidän välillämme tapahtuu mukavia, hyvältä tuntuvia asioita”.
Tällainen hyvän ekstratankkaus saattaa auttaa teitä kumpaakin kestämään vähän hankalaa vaihetta suhteessanne. Leikeissä vanhempi myös tulee säädelleeksi lapsen tunteita, ja sekin vie lapsen kehitystä eteenpäin.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
