Jyllanin Suomineito -blogia Vauva.fissä kirjoittava Terhi-Anneli Bech kertoo blogissaan aamusta, joka särki hänen sydämensä.
Et kai sä tänään taas tuu päiväkotiin! Mee kotiis siitä, me ei haluta et sä tuut!
Näin huusivat isommat pojat, kun Bech ja hänen neljävuotias poikansa saapuivat päiväkodille. Bechin poika oli jo useana aamuna toivonut äidiltään, että hän voisi päiväkotipäivän sijaan viettää vapaapäivää. Ja nyt selvisi miksi.
– Päiväkodin porteilla tapahtunut on jokaisen vanhemman suurin pelko, Bech kommentoi.
Hän otti asian puheeksi huutelijoiden kanssa, mutta he juoksivat nauraen pakoon.
Päiväkodin hoitajien kanssa jutellessaan Bech puolestaan sai selville, että hänen poikaansa on kohdistunut vastaavaa käytöstä jo jonkin aikaa. Huutelun lisäksi Bechin poikaa ei oteta mukaan yhteisiin leikkeihin.
Järkyttynyt äiti kuuli tästä kaikesta vasta nyt ensimmäistä kertaa.
Päiväkodissakin pitää olla turvassa
Tapahtuma sai bloggaajan miettimään, kuinka pitkälle vanhempi voi hallita maailmaa lapsen kodin ulkopuolella. Etenkin päiväkodissa arki on usein kiireistä, ja vanhempi ei välttämättä saa tietää niistä kaikista pienistä asioista, joista lapsen päivä koostuu. Olisi kuitenkin toivottavaa, että jos omaan lapseen kohdistuu huomiotta jättämistä tai huutelua, niistä kerrottaisiin vanhemmalle, kiireestä huolimatta.
– Vaikka maailma tuolla jossain porttien ulkopuolella on julma ja kova, porttien sisällä lapsen pitäisi vielä olla turvassa.
Kotona lapsella on lämpöinen syli ja turvapaikka, jos joku asia tuntuu pahalta tai harmittaa. Näin pitäisi olla myös päiväkodissa, Bech kirjoittaa.
Lue koskettava kirjoitus kokonaisuudessaan täältä.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
