Julkinen imetys saattaa yhä kuohuttaa tunteita. Seitsemän naista kertoo, millaista on imettää. Siellä, missä vauvalle kulloinkin tulee nälkä.
”Kaikki lapsemme ovat olleet hyvin rintamaito- ja imetysorientoituneita. Olen pumpannut maitoa, mutta pullo on kelvannut vain minun poissa ollessani. Sekä minä että puolisoni olemme myös pitäneet imetystä tärkeänä.”
”Koen imetyksen todella levollistavaksi, jopa meditatiiviseksi. Toki imetykseen liittyy myös väsymystä, ja välillä tuntuu kuin pieni ihminen imisi minusta ihan kaiken. Mutta pääasiassa imetyshetkiin liittyy levollisuus, rauha ja se, ettei ole kiire.
Tämä korostuu nyt kolmannen lapsen kohdalla, sillä olen osannut antautua imetykselle aiempaa enemmän.
Varmasti tietoisuus siitä, että tämä on perheemme viimeinen vauva, on vaikuttanut asiaan. Imettäessä rakkaus on todella konkreettisesti läsnä. Fyysinen kontakti on myös hoitavaa niin lapselle kuin äidille. Ihana oksitosiiniboosti ja lepohetki irrallaan kaikesta muusta – ja kuitenkin samalla elämän ytimessä.”
Hanna-Mari, 42, ja Miska, 1,5, Nooa, 6, ja Joel, 9
”Kun vastasyntynyt iskee kiinni rintaan ja ottaa elämänsä ensimmäiset imut, tunne on sanoinkuvaamaton.
Esikoista imetin kaksi ja puoli vuotta ja kuopusta imetän edelleen, hyvin lapsentahtisesti. Viime kesänä istuin Suomenlinnan kallioilla ja imetin. Katselin merelle, ja tuli hyvin rauhallinen olo.”
”Imetystäni ei ole koskaan kommentoitu, vaikka imetän paljon julkisilla paikoilla. Kun esikoiseni syntyi, olin epävarma, mutta kuopukseni kanssa olen pystynyt rentoutumaan ja luotan itseeni.
Olen uskaltanut puhua enemmän imetyksestä ja kertoa ylpeänä, että haluan imettää pitkään. Läheisyys imettäessä on kullanarvoista.”
Ida, 26, Maxine, 7, ja Eveline, 1 v 1 kk
”Olen imettänyt Lucasta lähes kolme vuotta, ja nyt imetän sekä häntä että pikkusiskoa. Siitä huolimatta, että imetys on ollut meille pääasiassa positiivinen kokemus, siihen on liittynyt myös negatiivisia tuntemuksia. Imetys on raskasta, fyysisesti ja henkisesti.”
”Imetys vie aikaa ja energiaa, vauva saa rintaraivareita ja tulee tiheän imun kausia, jolloin asun sohvan nurkassa ja ajattelen, että tässä se elämä nyt sitten on, vauva sylissä, aamusta iltaan.
Mutta tiheän imun kaudet menevät ohi, rintaraivarit unohtuvat, herkkävatsainen vauva kehittyy ja imetysdieetin voi lopulta lopettaa. Ja sitten imetys on taas ihanaa... kunnes se on taas hetken kamalaa.
En syyllistä itseäni siitä, etten rakasta imetystä joka hetki ja annan itseni kokea myös negatiiviset tunteet. Tärkeä osa imetyksen tukemista ja normalisointia on se, että puhumme avoimesti kaikista imetykseen liittyvistä ajatuksista ja tuntemuksista.”
Emma, 33, Lucas, 3 v, sekä Lily, 5 vkoa
”Ennen omaa lasta saatoin hämmästellä hiljaa mielessäni, miten rohkeasti muut imettivät julkisesti. Nyt ajatukseni nolottavat, koska imetys on maailman luonnollisin asia.
Ihaninta on nähdä oman vauvan vauhdikas kasvu ja kehitys – ja että se kaikki on minusta lähtöisin!”
”On ihanaa, että pystyn tarjoamaan lapselleni ruoan lisäksi turvallisuuden tunteen.
Upeimpia ovat olleet imetyshetket metsässä. Olen imettänyt kannon päällä istuen koirat vieressäni, hihna löysästi jalan alla. Metsässä on oma rauhallinen ja alkukantainen tunnelmansa. Usein vauvakin syö hyvin, koska metsässä ei ole liikaa hälinää.”
Pauliina, 28, ja Aamos, 3 kk
”Parasta on, kun imetän sängyssä ja pienet silmät vaipuvat kiinni väsymyksestä ja tyytyväisyydestä. Imetyksessä on ainutlaatuista läheisyyden tunnetta.”
”Lucan paino ei aluksi meinannut nousta. En silti antanut lisämaitoa, koska halusin luottaa omaan kehooni. Noin viikon päästä pojan paino alkoi nousta, ja tähän asti on menty pelkällä rintamaidolla.
Suhtaudun nykyään paljon rennommin imetykseen. Unohtumattomin imetyshetki koettiin auton peräluukussa Ideaparkin parkkipaikalla, joka osoittautuikin yllättävän hyväksi imetyspaikaksi.
En enää jännitä julki-imettämistä. Jos joku on kommentoinut, niin ainoastaan ihastellut, kuinka ihana vauva on ja kuinka hyvä asia on, että imetän.”
Mari, 27, ja Luna, 2, sekä Luca, 4 kk
”Imetys on mindfulness-harjoitusta parhaimmillaan: oma pieni syö ja tuhisee sylissä katsoen syvälle silmiin.”
”Synnytyksen ja imetyksen myötä tunnen itseni voimakkaammaksi kuin koskaan aiemmin. Upeaa, mihin kaikkeen oma keho pystyy.
Aluksi jännitin, miten imetystaival lähtee sujumaan. Varsinkin ensimmäiset viikot olivat hauraita, ja imetyshetkissä oli tärkeää oma rauha. Ajan myötä imetyksestä on tullut helppoa.
Vauvan ruokahetki on maailman luonnollisin asia, joten imetän siellä, missä tyttäreni nälkä yllättää.”
Mikaela, 32, ja Emma, 5 kk
”Imettäminen on herättänyt äitiyteni aikana tunteita laidasta laitaan. Oma suhtautumiseni on iän ja kokemuksen myötä muuttunut hyvinkin tietoiseksi ja varmaksi. Kolmatta lastani imetin yli 3-vuotiaaksi.”
”Imetin myös salaa, koska monet kokivat oikeudekseen kommentoida sen ikäisen lapsen imetystä ikäväänkin sävyyn, jopa lapselle itselleen.
Tässä viimeisimmässä imetyksessä en ole joutunut kuuntelemaan moista. Kukaan ei varmaan enää uskalla kommentoida.
Unohtumattomimpia imetyshetkiä ovat olleet vastasyntyneen ensi-imetykset. Pieni on joko ryöminyt rinnalle tai nostettu siihen, ja hän on haukannut ahnaasti ja tyytyväisenä kiinni. Puristanut pienillä hentoisilla sormillaan kättäni ja tuhissut siinä maailman täydellisimpänä ja rakkaimpana.
Niissä hetkissä on taianomainen, pakahduttava rakkauden ja ylpeyden tunne.”
Emilia, 36, lapset 14, 13, 8 ja 2
Juttu on julkaistu alun perin Vauva-lehdessä 12/17.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
