Kun joka paikkaan on kiire eikä yhteistä vapaa-aikaa juuri ole, puolisoa pitäisi muistaa tsempata, pohtii Niko, 33. Lue myös puolison näkemys kahden vuorotyötä tekevän vanhemman arjesta.
”Haen usein lapset, koska työvuoroni loppuu aikaisemmin kuin vaimoni Annastiinan. Onhan se lasten kanssa oleminen kuin toinen työpäivä ensimmäisen päälle. Vitsillä joskus sanonkin, että ero on vain siinä, että töissä pääsee helpommalla. Oikeasti nautin lasten kanssa vietetystä ajasta todella paljon, eivätkä he kauan ole pieniä.
Iltapäivisin puuhailemme lasten kanssa pihalla tai teemme ruokaa. Naapuriin muutti keväällä perhe, jossa on 4-vuotias poika ja 2-vuotias tyttö, ja helpottaa heti, kun lapsilla on seuraa. Ennen maailmassa kolme lasta oli normi, nyt tuntuu kuin olisimme suurperhe. Pukemista, syöttämistä, lohduttamista ja leikittämistä riittää.
Haasteita aiheuttavat yllättävät muutokset työvuoroissa.
Meillä on paperinen perhekalenteri, jos vain muistaisimme täyttää ja katsoa sitä. Usein aikataulut ja erikoismuistettavat asiat, kuten lasten harrastukset ja neuvolat ynnä muut, ovat vain Annastiinan päässä. Kun en muista jotain, kysyn häneltä.
Jos Annastiina lähtee aamulla ennen minua, hän jättää keittiön pöydälle lapun, jossa saattaa lukea vaikka: muista kurahousut, tänään sataa!
Haasteita aiheuttavat yllättävät muutokset työvuoroissa, sillä lasten hoitovuorot täytyy sopia päiväkodin kanssa viimeistään viikkoa etukäteen, jotta hoitajia on oikea määrä. Annastiinalle tarjotaan usein tuplavuoroa, jos kollega sairastuu, mutta hän joutuu kieltäytymään juuri tästä syystä.
Arki pyörii, kun asenne on kohdillaan ja aikataulut on suunniteltu hyvin. Tässä elämänvaiheessa joka paikkaan on kiire, ja lähteminen on monimutkaista, kun pitää miettiä kaikkien lasten tarpeet, ruuat ja vaatteet ja muut. Varsinkin talvella lähteminen pukemisineen on työlästä, kesällä on helpompaa.
Sen olen oppinut, että kokonaistyömäärää ei parane miettiä vaan hoitaa asiat yksi kerrallaan, niin että hommat tulevat tehdyiksi kuin omalla painollaan. Kotityöt jaamme niin, että minä teen ruokaa useammin ja Annastiina siivoaa enemmän.
Joskus ruuanlaitto turhauttaa, jos lapsille ei maistu. Poika on meillä kaikkiruokaisempi, tytär nirsoilee enemmän. Kun ruoka ei kelpaa, siitä ei auta ottaa itseensä.
Jos meillä on joskus muutama päivä yhteistä lomaa, lähdemme koko perhe esimerkiksi kylpylään.
Kun oikein tuntuu rankalta, pitäisi muistaa tsempata toista, mutta kiireessä sitä ei aina muista.
Yhteistä vapaa-aikaa meillä ei oikeastaan ole. Sitä pitäisi kyllä yrittää etsiä aktiivisemmin. Nuorenaparina liikuimme paljon ystävien kanssa, mutta se on jäänyt. Nykyään käymme pari kertaa vuodessa elokuvissa tai ulkona syömässä. Jos meillä on joskus muutama päivä yhteistä lomaa, lähdemme koko perhe esimerkiksi kylpylään.
Arkena käymme vuorotellen lenkillä, koiran kanssa tai ilman. Minä käyn myös kuntosalilla.
Parasta on, kun lapsista näkee, että heillä on mukavaa ja että he viihtyvät ja ovat onnellisia. On hienoa seurata, miten he oppivat koko ajan uusia asioita. Se on kaiken työn arvoista.”
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
