Kasvatustieteiden tohtori, koulutuspolitiikan professori ja suomalaisen koulutuksen asiantuntija Pasi Sahlberg kehottaa seuraamaan ja tukemaan lapsen luontaisia taipumuksia.
Kirjoitus kuuluu Meidän Perheen Tätä mieltä -sarjaan, jossa puhutaan suoraan lapsiperheiden asioista.
Kaikilla lapsilla on intohimoja, vaikka monilla ne ovatkin piilossa. Yksi vanhempien tärkeistä tehtävistä on auttaa lasta löytämään omat intohimonsa, olipa kyseessä pesäpallo, piirtäminen tai mielikuvitukselliset metsäseikkailut. Intohimot tuovat elämään mielekkyyden tunnetta sekä tukevat kasvua ja itsetunnon kehittymistä.
Oman intohimon löytäminen auttaa lasta huomaamaan, että hän on oikeasti kiinnostunut jostakin, että hän pystyy oppimaan intohimon kohteeseen liittyviä asioita ja että hän on jossakin hyvä. Se vahvistaa itsetuntoa ja auttaa luottamaan siihen, että myös itselle vähemmän mieluisia asioita voi oppia.
Sisäisen motivaation voima tekemisen ja oppimisen energiana on mullistava. Intohimoa voisikin sanoa lapsen – tai ihmisen – supervoimaksi.
Jakamalla lapsen tekemisen iloa vanhempi vahvistaa lapsen kokemusta siitä, että iloa tuottava puuha on merkityksellinen.
Vanhempien kannattaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa ja seurata, millaisia luontaisia taipumuksia lapsi osoittaa arjessa ja leikeissä. Jakamalla lapsen tekemisen iloa vanhempi vahvistaa lapsen kokemusta siitä, että iloa tuottava puuha on merkityksellinen.
Jos lapsi ei tunnu innostuvan mistään erityisen paljon, kannattaa kokeilla erilaisia harrastuksia ja viedä lasta sellaisiin paikkoihin, joissa on muitakin lapsia. Muut lapset saattavat johdattaa lapsen uusien asioiden äärelle, ja heidän innostuksensa voi tarttua.
Lapsilla saattaa myös olla ajanjaksoja, jolloin mikään ei kiinnosta. Nämä vaiheet menevät yleensä itsekseen ohi, ellei kyse ole mielenterveysammattilaisten apua vaativasta apatiasta ja masennuksesta. Mielenterveysongelmien kanssa painiminen vie lapsen ja nuoren energian niin, ettei mielihyvää tuottaville asioille ole riittävästi tilaa. Varhainen puuttuminen niihin on elintärkeää.
Monet lapset ja nuoret ovat liiankin kriittisiä itseään kohtaan ja lannistuvat siksi herkästi. Silloinkin leikki ja pelaaminen toisten kanssa saattavat tarjota tilanteita, joissa lapsi kokee itsensä suhteessa toisiin paineettomammin kuin esimerkiksi koulun oppimistilanteissa.
Lannistavia tunteita kannattaa myös sanoittaa ja samalla rohkaista lasta jatkamaan tai yrittämään uudelleen
Lannistavia tunteita kannattaa myös sanoittaa ja samalla rohkaista lasta jatkamaan tai yrittämään uudelleen. Lapselle on hyvä korostaa, että epäonnistuminen on paitsi sallittua myös välttämätöntä oppimisen kannalta ja että tärkeintä on tekemisen prosessi, ei lopputulos.
Intohimo on usein kutsukortti lahjakkuuteen. Se saa lapsen paneutumaan tekemiseensä pidempään sekä harjoittelemaan taitoja ja ajattelutapoja. Intohimon kohteista voi kuitenkin nauttia, vaikka niihin ei olisi erityistä lahjakkuutta.
Intohimon kohteiden löytyminen onkin itseisarvo.
Intohimon kohteiden löytyminen onkin itseisarvo. Ne antavat elämään sisältöä silloinkin, kun niitä ei voi valjastaa koulussa ja työelämässä menestymisen palvelukseen. Toisaalta mistä tahansa hyödyttömältä vaikuttaneesta intohimoisesta harrastamisesta voi olla joskus myöhemmin myös yllättävää hyötyä.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
