
Timo Parvela, 61, ajatteli pitkään, että elämä alkaa, kun kaikki on valmista. Kun terveyshuolet säikäyttivät, hän päätti kokeilla, millaista olisi suorittaa vähemmän ja heittäytyä enemmän.
Öiset ahdistuskohtaukset alkoivat yllättäen keväällä 2021. Timo Parvela heräsi ja tunsi pakokauhua, aivan kuin olisi ollut hukkumaisillaan. Oli pakko nousta ylös ja mennä ulos, sillä sängyssä makaaminen tuntui mahdottomalta.
Useana yönä hän käveli ympyrää pakkasessa Kirkkonummen-kotinsa pihassa ja mietti, mitä tämä oikein oli. Petiin ei tehnyt mieli palata, jos sama toistuisi uudelleen.
Hän varasi ajan unitutkimuksiin ja terapeutille.
Tutkimuksissa ilmeni, että heräily johtui keskivaikeasta uniapneasta. Timo oli herännyt hengityskatkoksiin ja tuntenut siksi hukkuvansa.
Kuorsauskiskon ansiosta öistä tuli taas ehjiä. Huojennus oli suuri.
Tänä vuonna Timo aloitti ylipainehengityslaitteen eli CPAP-laitteen käytön.
– Välillä naurattaa, että tätäkö tämä nyt on: en voi mennä nukkumaan ilman että tällainen ”teho-osastolaite” on vieressä. Mutta nyt kun olen tottunut, tykkään laitteesta ja saan hyvät unet.
/hyvaterveys.fi/s3fs-public/main_media/b883010235z.1_20250923090449_000gd97otiq0.10.jpg?itok=n54S3HrO)
Yllätykset ovat Timo Parvelalle kauhistus. "Rakastan rutiineja ja haluan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu."
/hyvaterveys.fi/s3fs-public/main_media/b883010235z.1_20250923090449_000gd97otiq0.10.jpg?itok=n54S3HrO)
Heppu-koira opettaa läsnäoloa
Öiset kohtaukset olivat olleet fyysisiä ja pelottaviakin, ja tuntui kuin niiden loputtua olisi saanut uuden alun.
Samaisena keväänä Timo Parvela meni myös ratkaisukeskeiselle lyhytterapeutille. Tuntui hyvältä puhua. Terapeutille hän sanoi myös ääneen asian, jota oli alkanut miettiä: haluaisin suorittaa vähemmän ja olla läsnä enemmän.
Timon on vaikea rentoutua tai nauttia ihmisten kohtaamisesta, jos jokin asia on kesken. Esimerkiksi työmatkojen paras puoli oli hänestä pitkään se, kun sai istua lentokoneeseen ja palata kotiin. Tehtävä oli suoritettu.
– Helposti ajattelen, että elämä alkaa sitten, kun on valmista.
Nyt suorittaminen oli kuitenkin alkanut väsyttää.
Terapeutti ehdotti, että Timo alkaisi harjoitella läsnäoloa ja pysähtymistä ulkoillessaan Heppu-koiransa kanssa. Lenkin voisi tehdä uuteen suuntaan ja pysähdellä välillä. Olla, hengitellä, havainnoida.
/hyvaterveys.fi/s3fs-public/main_media/b883010235z.1_20250923090449_000gb97otiri.10.jpg?itok=g8GaUOZk)
Aluksi se tuntui teennäiseltä. Timo yritti olla tekemättä pysähdyksistä uutta missiota itselleen. Hän tarkkaili lintuja tai seurasi Hepun nenän liikkeitä.
– Samaa sovellan nykyään ihmisten kanssa. Yritän olla ajattelematta itseäni ja tilannetta. Sen sijaan yritän eläytyä siihen, miltä toisesta tuntuu. Saatan yhtäkkiä havahtua, että minähän olen tässä ja nyt. Se tuntuu hyvältä.
Lue lisää Timo Parvelan läsnäolon oivalluksista Hyvä terveys -lehden numerosta 11/25. Tilaajana voit lukea kaikki Hyvä terveys -lehden numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.