Minua vaivaa yhä enemmän kummallinen asia. Mieheni on hyvin yksinäinen ihminen, hänen ainoat ystävänsä asuvat kaukana. Täällä kotipaikkakunnalla hänellä on vain työkaverit, joiden kanssa hän ei tapaa muuten kuin töissä. Hän viettää kotona kaiken ajan mitä ei ole työssä, minä ainoana seuranaan. Hän ei koskaan lähde muualle kuin Alkoon (siellä hän käykin usein) muuten kuin minun kanssani. Meillä ei käy muita vieraita kuin silloin tällöin aikuiset lapsemme omine lapsineen. Omia ystäviäni tapaan muualla kuin kotonamme.

Ongelmani on myös se, että en osaa kutsua kotiimme ketään, enkä halua kenenkään lapsia lukuun ottamatta siellä käyvän. Olen miettinyt, voiko tämä olla seurausta siitä, että myöskään lapsuudenkodissani ei koskaan käynyt vieraita, luultavasti siksi, että isäni oli niin jörö ja oman nykyisen käsitykseni mukaan mielenterveysongelmainen.

Oma elämäni lapsena oli sellaista, että jouduin hoitamaan kahta nuorempaa sisarustani niin paljon, että koulunkäynnistä ei meinannut tulla mitään. Juuri koskaan en voinut juuri olla kavereidenkaan kanssa, koska isä kielsi. Eikä minulla kavereita oikeastaan ollutkaan. Muistan hyvin, miten ahdistuin, jos jompikumpi sisaristani takertui minuun niin, ettei hänellä ollut muuta seuraa.

Samalla tavalla olen ahdistunut aikuisena aina, kun olen tulkinnut, että joku on ripustautunut minuun. Tästä on nyt tullut minulle varsinainen painajainen. Ajattelen lähes kaiket päivät, mitä siitä seuraa, että mieheni on niin riippuvainen minusta. Suorastaan pelkään eläkkeelle jäämistä, koska silloin joudumme tuijottamaan toisiamme aamusta iltaan. Sekin kauhistuttaa, miten kestän sitä, että olen hänen ainoa puhekumppaninsa. Luulen, että kaikkein mieluiten eläisin yksin. Tämä on minulle niin suuri taakka, että en osaa sitä selittääkään.

Olet huolestunut miehesi yksinäisyydestä ja sosiaalisesta vetäytymisestä. Ongelma, jos sitä voisi niin kutsua, on selvästi vaikuttanut myös omaan käyttäytymiseesi. Et halua kutsua ketään vieraita kotiinne, omia ystäviäkin tapaat mieluummin kodin ulkopuolella. Vain aikuiset lapset ja lapsenlapset vierailevat luonanne. Missä vaiheessa tilanne muuttui tällaiseksi vai onko se vain pikkuhiljaa luisunut tähän?

Itse olet sopeutunut tilanteeseen ja mietit sen yhteyttä omaan menneisyyteesi. Tiedostat taustasi vaikutuksen nykyiseen elämään, kun kirjoitat, että elämä lapsuudenkodissanne oli paljolti samanlaista. On tietenkin hyvin yksilö- ja perhekohtaista kuinka vilkasta seuraelämää halutaan viettää. Jokainen saa periaatteessa itse päättää, miten ja missä muita ihmisiä tapaa.

Kun samassa talossa on useita perheenjäseniä, heillä voi olla varsin erilaisia toiveita tämänkin asian suhteen. Yleensä asiasta pystytään sopimaan, mutta joskus erilaisten toiveiden ja tarpeiden yhteensovittaminen voi vaatia työtä. On tavallista, että juuri nainen – perheenäiti ja vaimo – hoitelee paitsi perheensisäisiä ihmissuhteita myös suhteita sukuun ja tuttaviin. Miehen on helppo heittäytyä passiiviseksi ihmissuhteiden hoitamisessa.

Muitakin tarvitaan

Joskus perhe haluaa elää hyvin eristäytynyttä elämää, mikä ei kuitenkaan ole hyvä asia. Kaikkien kannalta ja varsinkin kasvavien lasten kannalta on toivottavaa, että perheessä olisi kohtuullisen avoin ja vapautunut ilmapiiri. Sellainen, että sinne voi kutsua omia kavereita pelkäämättä, että jotain kummallista tapahtuu tai että itse joutuu siitä jälkeenpäin kärsimään.

Joskus tilanne saattaa olla sellainen, että muut perheenjäsenet joutuvat elämään varpaisillaan ja jännittämään jonkun perheenjäsenen takia. Perheen jäsenten hyvinvoinnin takia on suotavaa, että perhe kykenee luomaan ja säilyttämään joustavat suhteet myös ulospäin. Näin on varsinkin elämän erilaisissa kriisitilanteissa ja vastoinkäymisissä. Jos perhe ei selviydy kriisistä omin voimin, se usein kieltää koko ongelman. Tosiasioita ei uskalleta katsoa silmiin vaan vaikeudet lakaistaan maton alle.

Joskus tilanne saattaa ajautua siihen, että perhe suojautuu ja vetäytyy miltei kokonaan. Tämä ei kuitenkaan paranna tilannetta, päinvastoin. Tällöin perhe valitettavasti menettää mahdollisuuden saada apua ja tukea muilta. Jotta vaikeuksista ja vastoinkäymisistä voisi selviytyä, tarvitaan toimivia ihmissuhteita ja yhteyksiä perheen ulkopuolelle, esim. sukulaisiin ja ystäviin.

Salailu tavallista

Jos jollakulla perheenjäsenellä on esim. alkoholiongelma tai mielenterveysongelmia, on varsin tavallista, että perhe pyrkii salaamaan tilanteen. Perheenjäsenet tekevät ikään kuin sanattoman sopimuksen, että tästä ei puhuta. Asiasta ei usein puhuta perheen sisälläkään.

Perheen sisäisiin ongelmiin liittyy paljolti vaikeita tunteita, mm. pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä, minkä takia asiasta puhuminen on niin vaikeaa. Vaikenemalla yritetään hallita tilannetta, vaikka sekin aiheuttaa paljon ahdistusta. Puhumattomuuden takia ongelma yleensä ajan kanssa vain pahenee. Vähitellen vaikeat asiat muuttuvat tabuiksi; kaikki tietävät niiden olemassaolon mutta kukaan ei voi rikkoa vaikenemisen muuria. Ajan myötä perheenjäsenet alkavat voida pahoin.

Kaikki joutuvat sopeutumaan tilanteeseen, mikä johtaa vääristyneisiin toimintamalleihin. Lapsi voi esimerkiksi joutua ottamaan liikaa vastuuta sisaruksistaan tai jopa vanhempiensa henkisestä hyvinvoinnista. Samalla hän joutuu luopumaan lapsuuden huolettomuudesta ja unohtamaan omat tarpeensa. Vaarana on, että ihminen menettää kosketuksen omiin tunteisiinsa eikä osaa niitä myöhemminkään tunnistaa.

Näin on ilmeisesti käynyt myös sinulle. Olet joutunut luopumaan lapsuudessa omista kavereista isäsi takia ja nyt aikuisena olet luopunut omista ystävistäsi miehesi takia. Usein ihmisellä on taipumus toistaa lapsuuden kokemuksiaan kunnes hän aikuisena havahtuu huomaamaan joutuneensa samanlaiseen tilanteeseen. Miehesi riippuvaisuus ahdistaa sinua. Oletko kertonut tätä miehellesi?

Lapsuuttasi et voi enää muuttaa mutta nykyiseen elämääsi voit vaikuttaa. Läheisriippuvuuden käsite voisi kuvata juuri sinun tilannettasi. Läheisriippuvuus tarkoittaa tilannetta, missä toisen ihmisen käyttäytyminen vaikuttaa liikaa omaan elämään. Jos jollakulla perheenjäsenellä on ongelma, se alkaa hallita myös toisen elämää niin paljon, että ajatukset askartelevat tämän asian ympärillä. Omat tarpeet jäävät sivuun.

Läheisiin ihmissuhteisiin kuuluu luonnostaan keskinäinen terve riippuvuus, jolloin se on yksilöiden kasvua ja kehitystä tukevaa. Tällöin se antaa kaikille perheenjäsenille myös tarvittavan määrän autonomiaa. Läheisriippuvuus sen sijaan tukahduttaa yksilön kasvua ja vieraannuttaa hänet omista tunteista ja tarpeista.

Entä alkoholi?

Viittaat kirjeessäsi myös miehesi alkoholin käyttöön, mutta et sano suoraan olevasi siitä huolissasi. Itse mietin tilannetta myös miehesi kannalta. Miten hän mahtaa henkisesti voida? Onko hän kenties masentunut vai kärsiikö sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä jännityksestä, ja sen takia välttelee ihmisiä.

Jos miehesi kärsii jommastakummasta asiasta, vaarana saattaa olla alkoholin käytön lisääntyminen, mikäli miehesi ei löydä muuta tapaa käsitellä ongelmaa. Sinun on kuitenkin hyvä muistaa, että sinä et ole vastuussa toisen ongelmista etkä niiden ratkaisusta, tukea ja kannustusta toinen sen sijaan varmasti tarvitsee.

Omat ja yhteiset ystävät

Minkä verran sinulla on tällä hetkellä omia ystäviä, harrastuksia tai muita omia asioita ? Vai oletko luopunut niistä kokonaan? Pelkäät eläkkeelle jäämistä, mutta voisitko ennakoida tilannetta ja aloittaa muutoksen jo ennen sitä vaikka uudella harrastuksella? Mitä mies sanoisi jos kutsuisitte kotiinne vieraita?

Parasta tietenkin olisi, että nämä vieraat olisivat sellaisia ihmisiä, joista molemmat pitävät. Kerrot että miehelläsi on ystäviä, mutta nämä asuvat hyvin kaukana. Onko hänen silti mahdollista pitää heihin yhteyttä? Ilmeisesti miehesi tarvitsee nyt rohkaisua ja kannustusta hoitaakseen sosiaalisia suhteitaan. Miettikää yhdessä, keitä kuuluu sosiaaliseen verkostoonne ja pohtikaa tilannetta.

Kun teette tätä, on tärkeää ottaa huomioon molempien toivomukset. On tietenkin hyvä, jos pariskunnalla on yhteisiä tuttavia, joiden kanssa voi yhdessä seurustella, mutta molemmat tarvitsevat myös omia ystäviä. Puolisoilla voi olla hyvinkin erilainen tarve olla muiden ihmisten seurassa. Tarkoitus ei ole, että jompikumpi puolisoista joutuu luopumaan tyystin omasta elämästään ja omista ystävistään toisen takia.

Miltä oikeasti tuntuu?

Oletko koskaan kertonut miehellesi, miltä yhteinen elämänne sinusta oikeastaan tuntuu? Kuinka tyytyväinen miehesi loppujen lopuksi on? Kaipasiko hänkin muutosta elämäänsä?

Vaikka sinusta välillä tuntuukin siltä, että mieluummin eläisit yksin, ei se suinkaan ole ainut vaihtoehto. Uskoisin, että teillä on mahdollisuus jatkaa myös yhdessä, mikäli löydätte sopivan tasapainon läheisyyden, riippuvuuden ja oman tilan suhteen.

Jos tilanne ei ratkea omin voimin, kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen. Hänen kanssaan voi rauhassa selvitellä omia ajatuksiaan.

Suosittelen sinulle luettavaksi Melody Beattien Irti läheisriippuvuudesta. Gratch Alonin kirja Jos miehet puhuisivat mitä he sanoisivat auttaa ymmärtämään myös miehen ajatusmaailmaa.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.