Minua vaivaa yhä enemmän kummallinen asia. Mieheni on hyvin yksinäinen ihminen, hänen ainoat ystävänsä asuvat kaukana. Täällä kotipaikkakunnalla hänellä on vain työkaverit, joiden kanssa hän ei tapaa muuten kuin töissä. Hän viettää kotona kaiken ajan mitä ei ole työssä, minä ainoana seuranaan. Hän ei koskaan lähde muualle kuin Alkoon (siellä hän käykin usein) muuten kuin minun kanssani. Meillä ei käy muita vieraita kuin silloin tällöin aikuiset lapsemme omine lapsineen. Omia ystäviäni tapaan muualla kuin kotonamme.

Ongelmani on myös se, että en osaa kutsua kotiimme ketään, enkä halua kenenkään lapsia lukuun ottamatta siellä käyvän. Olen miettinyt, voiko tämä olla seurausta siitä, että myöskään lapsuudenkodissani ei koskaan käynyt vieraita, luultavasti siksi, että isäni oli niin jörö ja oman nykyisen käsitykseni mukaan mielenterveysongelmainen.

Oma elämäni lapsena oli sellaista, että jouduin hoitamaan kahta nuorempaa sisarustani niin paljon, että koulunkäynnistä ei meinannut tulla mitään. Juuri koskaan en voinut juuri olla kavereidenkaan kanssa, koska isä kielsi. Eikä minulla kavereita oikeastaan ollutkaan. Muistan hyvin, miten ahdistuin, jos jompikumpi sisaristani takertui minuun niin, ettei hänellä ollut muuta seuraa.

Samalla tavalla olen ahdistunut aikuisena aina, kun olen tulkinnut, että joku on ripustautunut minuun. Tästä on nyt tullut minulle varsinainen painajainen. Ajattelen lähes kaiket päivät, mitä siitä seuraa, että mieheni on niin riippuvainen minusta. Suorastaan pelkään eläkkeelle jäämistä, koska silloin joudumme tuijottamaan toisiamme aamusta iltaan. Sekin kauhistuttaa, miten kestän sitä, että olen hänen ainoa puhekumppaninsa. Luulen, että kaikkein mieluiten eläisin yksin. Tämä on minulle niin suuri taakka, että en osaa sitä selittääkään.

Olet huolestunut miehesi yksinäisyydestä ja sosiaalisesta vetäytymisestä. Ongelma, jos sitä voisi niin kutsua, on selvästi vaikuttanut myös omaan käyttäytymiseesi. Et halua kutsua ketään vieraita kotiinne, omia ystäviäkin tapaat mieluummin kodin ulkopuolella. Vain aikuiset lapset ja lapsenlapset vierailevat luonanne. Missä vaiheessa tilanne muuttui tällaiseksi vai onko se vain pikkuhiljaa luisunut tähän?

Itse olet sopeutunut tilanteeseen ja mietit sen yhteyttä omaan menneisyyteesi. Tiedostat taustasi vaikutuksen nykyiseen elämään, kun kirjoitat, että elämä lapsuudenkodissanne oli paljolti samanlaista. On tietenkin hyvin yksilö- ja perhekohtaista kuinka vilkasta seuraelämää halutaan viettää. Jokainen saa periaatteessa itse päättää, miten ja missä muita ihmisiä tapaa.

Kun samassa talossa on useita perheenjäseniä, heillä voi olla varsin erilaisia toiveita tämänkin asian suhteen. Yleensä asiasta pystytään sopimaan, mutta joskus erilaisten toiveiden ja tarpeiden yhteensovittaminen voi vaatia työtä. On tavallista, että juuri nainen – perheenäiti ja vaimo – hoitelee paitsi perheensisäisiä ihmissuhteita myös suhteita sukuun ja tuttaviin. Miehen on helppo heittäytyä passiiviseksi ihmissuhteiden hoitamisessa.

Muitakin tarvitaan

Joskus perhe haluaa elää hyvin eristäytynyttä elämää, mikä ei kuitenkaan ole hyvä asia. Kaikkien kannalta ja varsinkin kasvavien lasten kannalta on toivottavaa, että perheessä olisi kohtuullisen avoin ja vapautunut ilmapiiri. Sellainen, että sinne voi kutsua omia kavereita pelkäämättä, että jotain kummallista tapahtuu tai että itse joutuu siitä jälkeenpäin kärsimään.

Joskus tilanne saattaa olla sellainen, että muut perheenjäsenet joutuvat elämään varpaisillaan ja jännittämään jonkun perheenjäsenen takia. Perheen jäsenten hyvinvoinnin takia on suotavaa, että perhe kykenee luomaan ja säilyttämään joustavat suhteet myös ulospäin. Näin on varsinkin elämän erilaisissa kriisitilanteissa ja vastoinkäymisissä. Jos perhe ei selviydy kriisistä omin voimin, se usein kieltää koko ongelman. Tosiasioita ei uskalleta katsoa silmiin vaan vaikeudet lakaistaan maton alle.

Joskus tilanne saattaa ajautua siihen, että perhe suojautuu ja vetäytyy miltei kokonaan. Tämä ei kuitenkaan paranna tilannetta, päinvastoin. Tällöin perhe valitettavasti menettää mahdollisuuden saada apua ja tukea muilta. Jotta vaikeuksista ja vastoinkäymisistä voisi selviytyä, tarvitaan toimivia ihmissuhteita ja yhteyksiä perheen ulkopuolelle, esim. sukulaisiin ja ystäviin.

Salailu tavallista

Jos jollakulla perheenjäsenellä on esim. alkoholiongelma tai mielenterveysongelmia, on varsin tavallista, että perhe pyrkii salaamaan tilanteen. Perheenjäsenet tekevät ikään kuin sanattoman sopimuksen, että tästä ei puhuta. Asiasta ei usein puhuta perheen sisälläkään.

Perheen sisäisiin ongelmiin liittyy paljolti vaikeita tunteita, mm. pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä, minkä takia asiasta puhuminen on niin vaikeaa. Vaikenemalla yritetään hallita tilannetta, vaikka sekin aiheuttaa paljon ahdistusta. Puhumattomuuden takia ongelma yleensä ajan kanssa vain pahenee. Vähitellen vaikeat asiat muuttuvat tabuiksi; kaikki tietävät niiden olemassaolon mutta kukaan ei voi rikkoa vaikenemisen muuria. Ajan myötä perheenjäsenet alkavat voida pahoin.

Kaikki joutuvat sopeutumaan tilanteeseen, mikä johtaa vääristyneisiin toimintamalleihin. Lapsi voi esimerkiksi joutua ottamaan liikaa vastuuta sisaruksistaan tai jopa vanhempiensa henkisestä hyvinvoinnista. Samalla hän joutuu luopumaan lapsuuden huolettomuudesta ja unohtamaan omat tarpeensa. Vaarana on, että ihminen menettää kosketuksen omiin tunteisiinsa eikä osaa niitä myöhemminkään tunnistaa.

Näin on ilmeisesti käynyt myös sinulle. Olet joutunut luopumaan lapsuudessa omista kavereista isäsi takia ja nyt aikuisena olet luopunut omista ystävistäsi miehesi takia. Usein ihmisellä on taipumus toistaa lapsuuden kokemuksiaan kunnes hän aikuisena havahtuu huomaamaan joutuneensa samanlaiseen tilanteeseen. Miehesi riippuvaisuus ahdistaa sinua. Oletko kertonut tätä miehellesi?

Lapsuuttasi et voi enää muuttaa mutta nykyiseen elämääsi voit vaikuttaa. Läheisriippuvuuden käsite voisi kuvata juuri sinun tilannettasi. Läheisriippuvuus tarkoittaa tilannetta, missä toisen ihmisen käyttäytyminen vaikuttaa liikaa omaan elämään. Jos jollakulla perheenjäsenellä on ongelma, se alkaa hallita myös toisen elämää niin paljon, että ajatukset askartelevat tämän asian ympärillä. Omat tarpeet jäävät sivuun.

Läheisiin ihmissuhteisiin kuuluu luonnostaan keskinäinen terve riippuvuus, jolloin se on yksilöiden kasvua ja kehitystä tukevaa. Tällöin se antaa kaikille perheenjäsenille myös tarvittavan määrän autonomiaa. Läheisriippuvuus sen sijaan tukahduttaa yksilön kasvua ja vieraannuttaa hänet omista tunteista ja tarpeista.

Entä alkoholi?

Viittaat kirjeessäsi myös miehesi alkoholin käyttöön, mutta et sano suoraan olevasi siitä huolissasi. Itse mietin tilannetta myös miehesi kannalta. Miten hän mahtaa henkisesti voida? Onko hän kenties masentunut vai kärsiikö sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä jännityksestä, ja sen takia välttelee ihmisiä.

Jos miehesi kärsii jommastakummasta asiasta, vaarana saattaa olla alkoholin käytön lisääntyminen, mikäli miehesi ei löydä muuta tapaa käsitellä ongelmaa. Sinun on kuitenkin hyvä muistaa, että sinä et ole vastuussa toisen ongelmista etkä niiden ratkaisusta, tukea ja kannustusta toinen sen sijaan varmasti tarvitsee.

Omat ja yhteiset ystävät

Minkä verran sinulla on tällä hetkellä omia ystäviä, harrastuksia tai muita omia asioita ? Vai oletko luopunut niistä kokonaan? Pelkäät eläkkeelle jäämistä, mutta voisitko ennakoida tilannetta ja aloittaa muutoksen jo ennen sitä vaikka uudella harrastuksella? Mitä mies sanoisi jos kutsuisitte kotiinne vieraita?

Parasta tietenkin olisi, että nämä vieraat olisivat sellaisia ihmisiä, joista molemmat pitävät. Kerrot että miehelläsi on ystäviä, mutta nämä asuvat hyvin kaukana. Onko hänen silti mahdollista pitää heihin yhteyttä? Ilmeisesti miehesi tarvitsee nyt rohkaisua ja kannustusta hoitaakseen sosiaalisia suhteitaan. Miettikää yhdessä, keitä kuuluu sosiaaliseen verkostoonne ja pohtikaa tilannetta.

Kun teette tätä, on tärkeää ottaa huomioon molempien toivomukset. On tietenkin hyvä, jos pariskunnalla on yhteisiä tuttavia, joiden kanssa voi yhdessä seurustella, mutta molemmat tarvitsevat myös omia ystäviä. Puolisoilla voi olla hyvinkin erilainen tarve olla muiden ihmisten seurassa. Tarkoitus ei ole, että jompikumpi puolisoista joutuu luopumaan tyystin omasta elämästään ja omista ystävistään toisen takia.

Miltä oikeasti tuntuu?

Oletko koskaan kertonut miehellesi, miltä yhteinen elämänne sinusta oikeastaan tuntuu? Kuinka tyytyväinen miehesi loppujen lopuksi on? Kaipasiko hänkin muutosta elämäänsä?

Vaikka sinusta välillä tuntuukin siltä, että mieluummin eläisit yksin, ei se suinkaan ole ainut vaihtoehto. Uskoisin, että teillä on mahdollisuus jatkaa myös yhdessä, mikäli löydätte sopivan tasapainon läheisyyden, riippuvuuden ja oman tilan suhteen.

Jos tilanne ei ratkea omin voimin, kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen. Hänen kanssaan voi rauhassa selvitellä omia ajatuksiaan.

Suosittelen sinulle luettavaksi Melody Beattien Irti läheisriippuvuudesta. Gratch Alonin kirja Jos miehet puhuisivat mitä he sanoisivat auttaa ymmärtämään myös miehen ajatusmaailmaa.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.