Olen 40-vuotias nainen ja hyvin masentunut tilanteesta, jossa elän. Olen sairastanut paljon, enkä ole sen vuoksi kyennyt tekemään perheyrityksemme töitä. Mieheni on hyvin vahva persoona, joka pitää kurissa koko perheen. Hän käyttää henkistä väkivaltaa esimerkiksi niin, että haukkuu minua lasten kuullen milloin miksikin.
Jos jokin asia menee huonosti, vika on minussa. Hänen mielestään olen mielisairas, laiska ihminen, joka ei tee mitään yhteisiä töitä. Jos hän ottaa alkoholia – kuten tekee monta kertaa viikossa – hän saattaa illalla nukkumaan mentyäni haukkua vaikka kuinka kauan, pitää valoja päällä ja huudattaa radiota.
Hän kulkee paljon luottamustoimissaan ja matkoilla, mutta menoista tai kotiintulosta ei saa kysyä. Kännykkälaskunsa hän piilottaa, niistä ei puhuta. Ja jos kysyn jotain, olen sairas hullu, joka pitäisi viedä hoitoon. Kotitöitä hän ei tee, koska ne ovat hänen mielestään pelkkää laiskottelua.
Haluaisin erota, mutta en uskalla, koska hän on sanonut, etten ikinä saisi lapsia. Hän sanoo tietävänsä tarpeelliset tahot ja tekee mitä vain, ettei lapsia minulle annettaisi. Itse hän ei tee lasten kanssa mitään, huutaa ja rähjää vain. Joskus elämä on niin raskasta että tekisi mieli lopettaa se tähän. Itsetuntoa ei ole jäljellä yhtään, haukkumiset ovat vieneet sen. Sairauskin verottaa voimia.
Kaikki omaisuus on miehen nimissä, ammattia minulla ei ole. Mitä voin tehdä, kun hänelle ei voi puhua? Olen yrittänyt ties kuinka monta kertaa, mutta seuraus on se, että hän ei puhu viikkoon muuten kuin piruillakseen.

Kirjeesi on todella surullinen. Siitä välittyy totaalinen uupuminen nykyiseen elämääsi. Olet joutunut hankalaan tilanteeseen, missä miehesi alistaa sinua ja käyttää henkistä väkivaltaa. Et kerro fyysisestä väkivallasta, toivottavasti et joudu sen kohteeksi. Tässäkin on jo liikaa. En tiedä, milloin tämä on alkanut, mutta oletan että sitä on jatkunut jo pitempään. Ei ihme, että voimasi ovat lopussa.

Parisuhteessa kummankin puolison tunteet ja tarpeet pitäisi ottaa tasapuolisesti huomioon. Myös keskinäinen kunnioitus, vastuunjakaminen ja yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat terveeseen parisuhteeseen. Valitettavasti näin ei aina ole, parisuhdeväkivalta on liiankin yleistä. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan yhden vuoden aikana 112 000 suomalaista naista kokee parisuhdeväkivaltaa, heistä 90 000 joutuu fyysisen väkivallan kohteeksi. Sinulla on siis suuri joukko kanssasisaria.

Kirjoitat miehesi nolaavan sinua jatkuvasti, jopa lasten kuullen. Sairaaksi haukkuminen ja toisen mielenterveyden kyseenalaistaminen onkin varsin tavallinen henkisen väkivallan muoto. Ei ihme, että itsetuntosi on kadonnut ja olet masentunut. Väkivalta vaikuttaa syvästi naisen itsetuntoon, minäkuvaan ja ihmisarvon tunteeseen, minkä takia nainen usein alistuukin kohtuuttomalta tuntuvaan tilanteeseen. Naiset sinnittelevät päivästä toiseen ja yrittävät kestää ja jaksaa vaikeissakin tilanteissa.

Miehesi hallitsee kotielämäänne, mutta hänen tekemisiinsä ei saa puuttua. Hän ei kerro omista menoistaan, mutta kontrolloi teitä muita. Muut perheenjäsenet joutuvat elämään hänen ehdoillaan pelon ilmapiirissä.

Kerro luotetulle

Tilanteeseen täytyy tulla muutos. Näin ei voi enää jatkua. Jos jäät odottamaan, että miehesi yhtäkkiä muuttuisi, voit joutua odottamaan loputtomiin. Sinun täytyy kerätä voimasi ja hakea apua. Onko sinulla ketään läheistä ystävää tai kenties sisarta, joka voisi auttaa sinua lähtemään liikkeelle? Tietääkö ylipäätään kukaan perheen ulkopuolinen, millaisissa oloissa sinä ja lapsesi elätte?

Suomessa, niin kuin monissa muissakin maissa elää sitkeästi vanha perinne, ettei perheen sisäisistä asioista saa puhua muualla. Mutta jos ei puhuta, vaikeudet ehtivät ajautua liian pitkälle ja tilanteet kärjistyä. Vanhan perinteen noudattaminen siis vain pitkittää kaikkien kärsimystä.

Nyt 2000-luvulla olisi jo aika murtaa vaikenemisen muuri ja luoda uutta kulttuuria, jossa perheen sisäisistäkin asioista on lupa puhua. Näihinkin tilanteisiin voi hakea ja saada apua.

Lapsia on varjeltava

Perheen sisäisestä pahoinvoinnista kärsivät myös lapset. On turha kuvitella, että he eivät huomaa tai ymmärrä mitään. En tiedä, minkä ikäisiä teidän lapsenne ovat, mutta myös pienet lapset näkevät, kuulevat ja ymmärtävät paljon enemmän kuin me aikuiset haluamme myöntää. Lapset aistivat kotona vallitsevan jännittyneen ilmapiirin ja yrittävät sopeutua siihen.
Vaikka väkivalta ja alistaminen ei kohdistuisikaan suoraan lapsiin, myös he altistuvat ja usein myös traumatisoituvat. Lapset ovatkin usein hiljaisia sijaiskärsijöitä, joiden ahdistusta ei huomata. Tilanteen vaikeudesta huolimatta lapset ovat hyvin lojaaleja omia vanhempiaan kohtaan eivätkä sen takia pysty kertomaan tilanteesta kenellekään. Eikä tilanteen ratkaisua tai avun hakemista voi vierittää lasten harteille, vaan teidän vanhempien täytyy aikuisina ihmisinä kantaa vastuu tässä asiassa.

Olet miettinyt myös eroa, mutta et uskalla ottaa ratkaisevaa askelta. Pelkäät menettäväsi lapsesi, kuten miehesi on uhannut. Tämäkin on yksi perheväkivallan muoto, ja lapsia käytetään usein vallankäytön välineenä. Lapsilla uhkaileminen on tehokas tapa sitoa toinen osapuoli paikoilleen ja pitää yllä vallitsevaa tilannetta.

Mutta miksi niin kävisi, onko pelollesi realistisia syitä? Pelkästään se, että miehelläsi on luottamustoimia, ei tee hänestä sinua parempaa huoltajaa. Etukäteen ei kumpaakaan vanhempaa voi asettaa eriarvoiseen asemaan. Erotilanteessa arvioidaan molempien edellytyksiä toimia huoltajana.

Pelkästään taloudellinen asema ei ratkaise huoltajuuskysymystä, vaan huomioon otetaan myös vanhemman kyky huolehtia paitsi lapsen fyysisistä myös hänen tunnetarpeistaan. Jos vanhempi todellakaan ei tee muuta lasten kanssa kuin huutaa ja rähjää heille, miten hän silloin pystyy vastaamaan lapsen tarpeisiin? Entä miten itse jaksat tällä hetkellä ottaa huomioon lasten tarpeet?

Apua voi saada

Elämäsi tuntuu välillä niin raskaalta, että olet ajatellut jopa kaiken lopettamista. Kuoleman toiveet ja itsemurha-ajatukset ovat vakava merkki siitä, että tilanteeseen täytyy todella tulla muutos, ja toivottavasti se tapahtuu mahdollisimman pian. Sinusta saattaa tuntua, ettei muuta ulospääsyä ole kuin kaiken lopettaminen, mutta sinulla on mahdollisuus myös muuhun. Tärkeintä on nyt toivon säilyttäminen ja se, ettet luovuta kesken kaiken. Sinulla ja lapsillasi on oikeus ja mahdollisuus parempaan elämään.

Sinun pitää saada nyt jostakin sen verran rohkeutta ja voimia, että lähdet hakemaan apua. Jos et pysty siihen yksin, pyydä joku luotettava ihminen mukaasi. Kunnan sosiaalitoimesta voit saada apua lasten huoltoon, toimeentuloon ja asunnon hankintaan liittyvissä asioissa. Kun haet apua, kerro tilanteestanne mahdollisimman suoraan ja avoimesti, vaikka se olisikin vaikeaa. Näin varmistat, että myös auttajataho näkee tilanteen vakavuuden.

Mielenterveystoimistosta, tai jos sitä ei ole paikkakunnalla, myös terveyskeskuksesta voit saada asiantuntevaa apua masennukseesi. Masennus kannattaa hoitaa kunnolla, sillä se syö usein voimat niin, ettei jaksa pitää puoliaan vaan alistuu epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen.

Ensi- ja turvakodit tarjoavat apua perheväkivallan eri osapuolille (www.ensijaturvakotienliitto.fi), ja usein ne auttavat parisuhdeväkivallasta kärsivää paitsi tilanteen selvittelyssä myös löytämään tien siitä eteenpäin.

Sinun liikkeellelähtösi voi myös ravistella miehesi hereille ja pakottaa hänet näkemään tilanteen muiden kannalta. Vallankäyttäjän on usein vaikea katsoa totuutta silmiin ja myöntää omaa käyttäytymistään. Mutta jos hän on valmis tutkimaan itseään, hänkin voi muuttua. Myös hänen on mahdollista saada apua ongelmiinsa, mutta ensin hänen täytyy tunnistaa ja tunnustaa ne. On hänen oma valintansa, mitä hän on valmis tekemään itsensä ja teidän kaikkien hyväksi. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta miehesi toimista, vaan olet vastuussa ennen kaikkea itsestäsi ja lapsistanne. Ja itsesi ja lasten takia sinun myös täytyy tehdä jotain.

Suosittelen sinulle ja niille tuhansille muille, jotka elävät samanlaisessa tilanteessa luettavaksi
Mirja Kuivaniemen toim. Väkivallasta vapaaksi ja Auli Ojurin
väitöskirjaa Väkivalta elämän varjona (tutkimus selviytymisestä ). Myös
Ann-Mari Lindbergin kirjat Romahdus ja Mahdollisuus ovat lukemisen arvoisia.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Apua huonoon parisuhteeseen?

Olin parisuhteessa narsistisen miehen kanssa ja suhteessa esiintyi paljon väkivaltaa: niin henkistä, fyysistä kuin seksuaalistakin. En uskaltanut puhua asiasta kenellekään koska häpesin tilannetta ja pelkäsin miehen toteuttavan uhkauksensa (satuttaa minua ja/tai minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä). Onneksi pääsin miehestä lopullisesti eroon tämän sairastuttua ja kuoltua. Tästä suhteesta on kulunut pari vuotta. Nyt olen huolissani hyvästä ystävästäni. Hän on kertonut minulle jotain omasta...
Lue kommentti