Olen 40-vuotias nainen ja hyvin masentunut tilanteesta, jossa elän. Olen sairastanut paljon, enkä ole sen vuoksi kyennyt tekemään perheyrityksemme töitä. Mieheni on hyvin vahva persoona, joka pitää kurissa koko perheen. Hän käyttää henkistä väkivaltaa esimerkiksi niin, että haukkuu minua lasten kuullen milloin miksikin.
Jos jokin asia menee huonosti, vika on minussa. Hänen mielestään olen mielisairas, laiska ihminen, joka ei tee mitään yhteisiä töitä. Jos hän ottaa alkoholia – kuten tekee monta kertaa viikossa – hän saattaa illalla nukkumaan mentyäni haukkua vaikka kuinka kauan, pitää valoja päällä ja huudattaa radiota.
Hän kulkee paljon luottamustoimissaan ja matkoilla, mutta menoista tai kotiintulosta ei saa kysyä. Kännykkälaskunsa hän piilottaa, niistä ei puhuta. Ja jos kysyn jotain, olen sairas hullu, joka pitäisi viedä hoitoon. Kotitöitä hän ei tee, koska ne ovat hänen mielestään pelkkää laiskottelua.
Haluaisin erota, mutta en uskalla, koska hän on sanonut, etten ikinä saisi lapsia. Hän sanoo tietävänsä tarpeelliset tahot ja tekee mitä vain, ettei lapsia minulle annettaisi. Itse hän ei tee lasten kanssa mitään, huutaa ja rähjää vain. Joskus elämä on niin raskasta että tekisi mieli lopettaa se tähän. Itsetuntoa ei ole jäljellä yhtään, haukkumiset ovat vieneet sen. Sairauskin verottaa voimia.
Kaikki omaisuus on miehen nimissä, ammattia minulla ei ole. Mitä voin tehdä, kun hänelle ei voi puhua? Olen yrittänyt ties kuinka monta kertaa, mutta seuraus on se, että hän ei puhu viikkoon muuten kuin piruillakseen.

Kirjeesi on todella surullinen. Siitä välittyy totaalinen uupuminen nykyiseen elämääsi. Olet joutunut hankalaan tilanteeseen, missä miehesi alistaa sinua ja käyttää henkistä väkivaltaa. Et kerro fyysisestä väkivallasta, toivottavasti et joudu sen kohteeksi. Tässäkin on jo liikaa. En tiedä, milloin tämä on alkanut, mutta oletan että sitä on jatkunut jo pitempään. Ei ihme, että voimasi ovat lopussa.

Parisuhteessa kummankin puolison tunteet ja tarpeet pitäisi ottaa tasapuolisesti huomioon. Myös keskinäinen kunnioitus, vastuunjakaminen ja yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat terveeseen parisuhteeseen. Valitettavasti näin ei aina ole, parisuhdeväkivalta on liiankin yleistä. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan yhden vuoden aikana 112 000 suomalaista naista kokee parisuhdeväkivaltaa, heistä 90 000 joutuu fyysisen väkivallan kohteeksi. Sinulla on siis suuri joukko kanssasisaria.

Kirjoitat miehesi nolaavan sinua jatkuvasti, jopa lasten kuullen. Sairaaksi haukkuminen ja toisen mielenterveyden kyseenalaistaminen onkin varsin tavallinen henkisen väkivallan muoto. Ei ihme, että itsetuntosi on kadonnut ja olet masentunut. Väkivalta vaikuttaa syvästi naisen itsetuntoon, minäkuvaan ja ihmisarvon tunteeseen, minkä takia nainen usein alistuukin kohtuuttomalta tuntuvaan tilanteeseen. Naiset sinnittelevät päivästä toiseen ja yrittävät kestää ja jaksaa vaikeissakin tilanteissa.

Miehesi hallitsee kotielämäänne, mutta hänen tekemisiinsä ei saa puuttua. Hän ei kerro omista menoistaan, mutta kontrolloi teitä muita. Muut perheenjäsenet joutuvat elämään hänen ehdoillaan pelon ilmapiirissä.

Kerro luotetulle

Tilanteeseen täytyy tulla muutos. Näin ei voi enää jatkua. Jos jäät odottamaan, että miehesi yhtäkkiä muuttuisi, voit joutua odottamaan loputtomiin. Sinun täytyy kerätä voimasi ja hakea apua. Onko sinulla ketään läheistä ystävää tai kenties sisarta, joka voisi auttaa sinua lähtemään liikkeelle? Tietääkö ylipäätään kukaan perheen ulkopuolinen, millaisissa oloissa sinä ja lapsesi elätte?

Suomessa, niin kuin monissa muissakin maissa elää sitkeästi vanha perinne, ettei perheen sisäisistä asioista saa puhua muualla. Mutta jos ei puhuta, vaikeudet ehtivät ajautua liian pitkälle ja tilanteet kärjistyä. Vanhan perinteen noudattaminen siis vain pitkittää kaikkien kärsimystä.

Nyt 2000-luvulla olisi jo aika murtaa vaikenemisen muuri ja luoda uutta kulttuuria, jossa perheen sisäisistäkin asioista on lupa puhua. Näihinkin tilanteisiin voi hakea ja saada apua.

Lapsia on varjeltava

Perheen sisäisestä pahoinvoinnista kärsivät myös lapset. On turha kuvitella, että he eivät huomaa tai ymmärrä mitään. En tiedä, minkä ikäisiä teidän lapsenne ovat, mutta myös pienet lapset näkevät, kuulevat ja ymmärtävät paljon enemmän kuin me aikuiset haluamme myöntää. Lapset aistivat kotona vallitsevan jännittyneen ilmapiirin ja yrittävät sopeutua siihen.
Vaikka väkivalta ja alistaminen ei kohdistuisikaan suoraan lapsiin, myös he altistuvat ja usein myös traumatisoituvat. Lapset ovatkin usein hiljaisia sijaiskärsijöitä, joiden ahdistusta ei huomata. Tilanteen vaikeudesta huolimatta lapset ovat hyvin lojaaleja omia vanhempiaan kohtaan eivätkä sen takia pysty kertomaan tilanteesta kenellekään. Eikä tilanteen ratkaisua tai avun hakemista voi vierittää lasten harteille, vaan teidän vanhempien täytyy aikuisina ihmisinä kantaa vastuu tässä asiassa.

Olet miettinyt myös eroa, mutta et uskalla ottaa ratkaisevaa askelta. Pelkäät menettäväsi lapsesi, kuten miehesi on uhannut. Tämäkin on yksi perheväkivallan muoto, ja lapsia käytetään usein vallankäytön välineenä. Lapsilla uhkaileminen on tehokas tapa sitoa toinen osapuoli paikoilleen ja pitää yllä vallitsevaa tilannetta.

Mutta miksi niin kävisi, onko pelollesi realistisia syitä? Pelkästään se, että miehelläsi on luottamustoimia, ei tee hänestä sinua parempaa huoltajaa. Etukäteen ei kumpaakaan vanhempaa voi asettaa eriarvoiseen asemaan. Erotilanteessa arvioidaan molempien edellytyksiä toimia huoltajana.

Pelkästään taloudellinen asema ei ratkaise huoltajuuskysymystä, vaan huomioon otetaan myös vanhemman kyky huolehtia paitsi lapsen fyysisistä myös hänen tunnetarpeistaan. Jos vanhempi todellakaan ei tee muuta lasten kanssa kuin huutaa ja rähjää heille, miten hän silloin pystyy vastaamaan lapsen tarpeisiin? Entä miten itse jaksat tällä hetkellä ottaa huomioon lasten tarpeet?

Apua voi saada

Elämäsi tuntuu välillä niin raskaalta, että olet ajatellut jopa kaiken lopettamista. Kuoleman toiveet ja itsemurha-ajatukset ovat vakava merkki siitä, että tilanteeseen täytyy todella tulla muutos, ja toivottavasti se tapahtuu mahdollisimman pian. Sinusta saattaa tuntua, ettei muuta ulospääsyä ole kuin kaiken lopettaminen, mutta sinulla on mahdollisuus myös muuhun. Tärkeintä on nyt toivon säilyttäminen ja se, ettet luovuta kesken kaiken. Sinulla ja lapsillasi on oikeus ja mahdollisuus parempaan elämään.

Sinun pitää saada nyt jostakin sen verran rohkeutta ja voimia, että lähdet hakemaan apua. Jos et pysty siihen yksin, pyydä joku luotettava ihminen mukaasi. Kunnan sosiaalitoimesta voit saada apua lasten huoltoon, toimeentuloon ja asunnon hankintaan liittyvissä asioissa. Kun haet apua, kerro tilanteestanne mahdollisimman suoraan ja avoimesti, vaikka se olisikin vaikeaa. Näin varmistat, että myös auttajataho näkee tilanteen vakavuuden.

Mielenterveystoimistosta, tai jos sitä ei ole paikkakunnalla, myös terveyskeskuksesta voit saada asiantuntevaa apua masennukseesi. Masennus kannattaa hoitaa kunnolla, sillä se syö usein voimat niin, ettei jaksa pitää puoliaan vaan alistuu epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen.

Ensi- ja turvakodit tarjoavat apua perheväkivallan eri osapuolille (www.ensijaturvakotienliitto.fi), ja usein ne auttavat parisuhdeväkivallasta kärsivää paitsi tilanteen selvittelyssä myös löytämään tien siitä eteenpäin.

Sinun liikkeellelähtösi voi myös ravistella miehesi hereille ja pakottaa hänet näkemään tilanteen muiden kannalta. Vallankäyttäjän on usein vaikea katsoa totuutta silmiin ja myöntää omaa käyttäytymistään. Mutta jos hän on valmis tutkimaan itseään, hänkin voi muuttua. Myös hänen on mahdollista saada apua ongelmiinsa, mutta ensin hänen täytyy tunnistaa ja tunnustaa ne. On hänen oma valintansa, mitä hän on valmis tekemään itsensä ja teidän kaikkien hyväksi. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta miehesi toimista, vaan olet vastuussa ennen kaikkea itsestäsi ja lapsistanne. Ja itsesi ja lasten takia sinun myös täytyy tehdä jotain.

Suosittelen sinulle ja niille tuhansille muille, jotka elävät samanlaisessa tilanteessa luettavaksi
Mirja Kuivaniemen toim. Väkivallasta vapaaksi ja Auli Ojurin
väitöskirjaa Väkivalta elämän varjona (tutkimus selviytymisestä ). Myös
Ann-Mari Lindbergin kirjat Romahdus ja Mahdollisuus ovat lukemisen arvoisia.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Apua huonoon parisuhteeseen?

Olin parisuhteessa narsistisen miehen kanssa ja suhteessa esiintyi paljon väkivaltaa: niin henkistä, fyysistä kuin seksuaalistakin. En uskaltanut puhua asiasta kenellekään koska häpesin tilannetta ja pelkäsin miehen toteuttavan uhkauksensa (satuttaa minua ja/tai minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä). Onneksi pääsin miehestä lopullisesti eroon tämän sairastuttua ja kuoltua. Tästä suhteesta on kulunut pari vuotta. Nyt olen huolissani hyvästä ystävästäni. Hän on kertonut minulle jotain omasta...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.