Olen 44-vuotias normaalipainoinen nainen. Vaivanani ovat valkoiset sormet. Jos pidän jotain kylmää kädessä, sormet muuttuvat valkoisiksi, vaikka itselläni ei silloin olisi kylmä. Vaiva on pahentunut iän myötä. Onko mitään tehtävissä?

Kysyjän oire muistuttaa valkosormisuutta. Sen tieteellinen nimitys on Raynaud’n oireyhtymä. Siinä pienet valtimot, yleensä sormissa, joutuvat kouristustilaan. Kouristus salpaa verenkierron, minkä seurauksena sormet muuttuvat kylmiksi, tunnottomiksi ja valkeiksi. Myöhemmin voi ilmetä sinerrystä. Kun kohtaus laukeaa, sormiin tulee verentungos, joka tuntuu kipuna ja näkyy punoituksena.

Verisuonten seinämässä on pieniä lihaksia, joiden supistusta säätelee ns. sympaattinen hermosto. Valkosormisuudessa hermojen vaikutus on liian voimakas, mikä johtaa liialliseen lihassolujen supistumiseen. Useimmiten syy tähän on tuntematon, mutta joissakin tapauksissa valkosormisuus liittyy reumaattisiin sidekudostauteihin. Jos oire on hankala, tutkitaan lääkärintarkastuksessa ja verikokein, onko merkkejä näistä taudeista. Valkosormisuus liittyy myös ns. tärinäsairauteen. Tärisevillä laitteilla (moottorisaha, paineilmapora yms.) työskentelevillä käsien hermosto voi kärsiä vuosien mittaan niin, että verisuonten säätely häiriintyy.

Pienessä määrin valkosormisuutta tavataan melko usein. Arviolta jopa parikymmentä prosenttia ihmisistä voi kokea sitä. Useimmilla se ilmenee lievänä ja harvoin. Joskus vaiva on niin vaikea, että tarvitaan hoitoa.

Lopullisesti parantavaa hoitoa valkoisiin sormiin ei ole, mutta oiretta voidaan lievittää. Silloin kun valkosormisuus on vaikea, sitä voidaan vähentää nifedipiini-lääkkeellä. Lääke on yksi kalisuminestäjistä, joista edellä on puhe. Nifedipiiniä käytetään säännöllisesti ja sen tarkoitus on estää verisuonten kouristuksia. Oire voidaan usein laukaista nitrovoiteella. Tämä on sama lääke, jota käytetään angina pectoris-oireessa sepelvaltimoita laajentamaan. Joskus, onneksi hyvin harvoin, verisuonten kouristus on niin vaikea, että uhkana on sormien kuolio. Tällöin voidaan sympaattisen hermoston vaikutusta hillitä leikkauksella.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.