Olen 20-vuotias nainen. Minulla on jo parin kuukauden ajan vaivannut tunne kuin en saisi tarpeeksi happea. Jos nousen portaita tai liikun paljon, tuntuu ettei henki kulje ja sydän hakkaa tosi lujaa. Aina oire ei tule liikkumisesta, välillä se tulee myös kun syön tai vain istun, joskus hiukan huimaa. Olen normaalipainoinen ja harrastan aika paljon liikuntaa, joten huonosta kunnosta ei ole kyse. Minulla on 3 vuotta sitten ollut muutamia paniikkikohtauksia, mutta tämä tuntuu erilaiselta. En tupakoi mutta savua olen kotona saanut pienestä asti hengittää. Voiko tämä tulla pelkästä stressistä?

Liikuntaa harrastavan normaalipainoisen nuoren naisen oireisto sopii toiminnalliseen hengityshäiriöön. Toiminnallinen hengityshäiriö kiusaa monia liikuntajakson alkuvaiheessa, varsinkin jos sen alussa on rappujen nousua tai ylämäkeä. Siinä hengitys ikään kuin karkaa muun suorituksen rytmistä ja se tuntuu työläältä.

Jos rasitus alkaa kevyellä kuormituksella ja kasvaa vähitellen, kuten rasitustestissä, huomataan usein, että suorituskyky on normaali, jopa hyvä. Liikuntaa paljon harrastavilla oire voi ilmaantua harjoittelutauon jälkeen.
Tämän tyyppinen oireisto rauhoittuu usein, kun malttaa aloittaa rasituksen hieman rauhallisemmin. Harjoittelun edetessä suorituskyky kohenee ja oire lievittyy tai häviää.

Toiminnallinen hengityshäiriö on kyseessä myös, kun hengitys- ja verenkiertoelimistöltään terve ihminen tuntee, ettei saa levossa happea. Tavallisesti elimistön happipitoisuus on silloin jopa normaalia korkeampi ja hiilidioksidipitoisuus taas matala. Tämä johtuu siitä, että hengitetään tarpeettoman tehokkaasti. Veren happotasapaino muuttuu emäksiseksi ja edistää verisuonten supistumista.

Muutosten seurauksena koetaan huimausta, rintakipua, käsien puutumista ja pistelyä – ja hapen tai ilman saamisen vaikeutta.
Hapen puutteen tunne johtaa noidankehään eli hengittämään syvään ja tiheämmin, jolloin hapen puutteen tunne lisääntyy entisestään. Ilmiötä kutsutaan krooniseksi hyperventilaatioksi. Hengitys on kuitenkin sen verran rauhallista, ettei liikahengittely tule heti mieleen. Liikahengittelyyn voi kuulua haukottelua, syviä hengenvetoja ja huokailua. Moni avaa ikkunat saadakseen paremmin
happea.

Toiminnallisen hengityshäiriön toteaminen ajoissa on tärkeää. Alkuvaiheessa tehoaa usein yksikertainen toimintaterapia: hengitetään 15 minuutin ajan keuhkojen pohjaan asti, jolloin tutut oireet tavallisesti ilmaantuvat.

Oireiden hallintaa voidaan opetella hengittämällä nenä ja suu paperipussissa, jolloin vaivat häviävät. Paperipussiharjoittelun myötä liikahengittelyn oppii hallitsemaan ilman pussiakin, kun vakuuttuu oireen mekanismista. Paniikkihäiriötä sairasta­villakin esiintyy kroonista hyperventilaatiota.

Toiminnallinen hengityshäiriö on nykyisin tavallinen. Oman lääkärityöni aikana se tuntuu yleistyneen. Vaikutelma on, että nykyiseen elämänmuotoon liittyvä kiire, stressi, valvominen, energiajuomat, piristeet ja runsas viestittely pitävät elimistöä jatkuvassa valmiustilassa. Ärsykkeiden vähentäminen ja kohtuullinen
kestävyysliikunta auttavat oireitten ja samalla elämän hallintaa. Jatkuvan liikahengittelyn taustalla voi olla myös hoitoa vaativa ahdistuneisuushäiriö.

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.