Olen 20-vuotias nainen. Minulla on jo parin kuukauden ajan vaivannut tunne kuin en saisi tarpeeksi happea. Jos nousen portaita tai liikun paljon, tuntuu ettei henki kulje ja sydän hakkaa tosi lujaa. Aina oire ei tule liikkumisesta, välillä se tulee myös kun syön tai vain istun, joskus hiukan huimaa. Olen normaalipainoinen ja harrastan aika paljon liikuntaa, joten huonosta kunnosta ei ole kyse. Minulla on 3 vuotta sitten ollut muutamia paniikkikohtauksia, mutta tämä tuntuu erilaiselta. En tupakoi mutta savua olen kotona saanut pienestä asti hengittää. Voiko tämä tulla pelkästä stressistä?

Liikuntaa harrastavan normaalipainoisen nuoren naisen oireisto sopii toiminnalliseen hengityshäiriöön. Toiminnallinen hengityshäiriö kiusaa monia liikuntajakson alkuvaiheessa, varsinkin jos sen alussa on rappujen nousua tai ylämäkeä. Siinä hengitys ikään kuin karkaa muun suorituksen rytmistä ja se tuntuu työläältä.

Jos rasitus alkaa kevyellä kuormituksella ja kasvaa vähitellen, kuten rasitustestissä, huomataan usein, että suorituskyky on normaali, jopa hyvä. Liikuntaa paljon harrastavilla oire voi ilmaantua harjoittelutauon jälkeen.
Tämän tyyppinen oireisto rauhoittuu usein, kun malttaa aloittaa rasituksen hieman rauhallisemmin. Harjoittelun edetessä suorituskyky kohenee ja oire lievittyy tai häviää.

Toiminnallinen hengityshäiriö on kyseessä myös, kun hengitys- ja verenkiertoelimistöltään terve ihminen tuntee, ettei saa levossa happea. Tavallisesti elimistön happipitoisuus on silloin jopa normaalia korkeampi ja hiilidioksidipitoisuus taas matala. Tämä johtuu siitä, että hengitetään tarpeettoman tehokkaasti. Veren happotasapaino muuttuu emäksiseksi ja edistää verisuonten supistumista.

Muutosten seurauksena koetaan huimausta, rintakipua, käsien puutumista ja pistelyä – ja hapen tai ilman saamisen vaikeutta.
Hapen puutteen tunne johtaa noidankehään eli hengittämään syvään ja tiheämmin, jolloin hapen puutteen tunne lisääntyy entisestään. Ilmiötä kutsutaan krooniseksi hyperventilaatioksi. Hengitys on kuitenkin sen verran rauhallista, ettei liikahengittely tule heti mieleen. Liikahengittelyyn voi kuulua haukottelua, syviä hengenvetoja ja huokailua. Moni avaa ikkunat saadakseen paremmin
happea.

Toiminnallisen hengityshäiriön toteaminen ajoissa on tärkeää. Alkuvaiheessa tehoaa usein yksikertainen toimintaterapia: hengitetään 15 minuutin ajan keuhkojen pohjaan asti, jolloin tutut oireet tavallisesti ilmaantuvat.

Oireiden hallintaa voidaan opetella hengittämällä nenä ja suu paperipussissa, jolloin vaivat häviävät. Paperipussiharjoittelun myötä liikahengittelyn oppii hallitsemaan ilman pussiakin, kun vakuuttuu oireen mekanismista. Paniikkihäiriötä sairasta­villakin esiintyy kroonista hyperventilaatiota.

Toiminnallinen hengityshäiriö on nykyisin tavallinen. Oman lääkärityöni aikana se tuntuu yleistyneen. Vaikutelma on, että nykyiseen elämänmuotoon liittyvä kiire, stressi, valvominen, energiajuomat, piristeet ja runsas viestittely pitävät elimistöä jatkuvassa valmiustilassa. Ärsykkeiden vähentäminen ja kohtuullinen
kestävyysliikunta auttavat oireitten ja samalla elämän hallintaa. Jatkuvan liikahengittelyn taustalla voi olla myös hoitoa vaativa ahdistuneisuushäiriö.

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.