65-vuotias mies tiedustelee sydäninfarktin jälkeisen lääkehoidon tarpeellisuudesta. Hän on sairastanut lievän sydäninfarktin keväällä 2001, minkä jälkeen lääkityksenä on ollut kerran päivässä Seloken 47,5 mg ja Primaspan 100 mg. Voisiko lääkityksestä luopua, kun hiljattain tehdyssä rasituskokeessa ei ilmennyt poikkeavaa ja kun lääkitys hidastaa liikuntasuorituksia?

Kysyjä on sairastanut sydäninfarktin. Se on sepelvaltimotaudin akuutti tapahtuma, joka vaurioittaa sydänlihasta. Osalla potilaista vaurio on niin pieni, ettei se käytännössä haittaa sydämen pumppaustoimintaa. Uusintatapahtumien estossa (sekundaaripreventio) ovat elämäntapamuutokset oleellisia.

Konkreettisia tavoitteita ovat tupakoinnin lopettaminen, mahdollisen ylipainon vähentäminen, liikkuminen vähintään 2,5 tuntia viikossa ja ruokavalion muuttaminen Välimeren tyyppiseksi. Sydämelle sopiva ruoka sisältää päivittäin vähintään 600 g vihanneksia ja hedelmiä, pehmeitä kasvirasvoja sekä kalaöljyjä ainakin kerran viikossa. Sydän- ja verisuonitapahtumia lisäävät myös verenpaine- ja sokeritauti, ja niiden hyvä hoito on osa sekundaaripreventiota.

Monien lääkkeiden on osoitettu parantavan sydäninfarktin jälkeistä ennustetta. Näitä ovat veren hyytymistä valtimoissa estävät lääkkeet, beetasalpaajat, veren rasvoja alentavat lääkkeet ja angiotensiininestäjät (ACE-estäjät). Näitä lääkkeitä käytetään nykyisin sydäninfarktin jälkeen, vaikkei oireita olisikaan, tavoitteena uusien tukosten esto. Toinen tavoite on estää jo sairastetun sydänlihasvaurion usein käynnistämää sydämen laajenemista ja rytmihäiriöitä.

Pieniannoksinen asetosalisyylihappo (75–150 mg/vrk) estää verihiutaleiden takertumista toisiinsa ja on valtimotukosten estossa edullinen ja tehokas peruslääke. Klopidogreeli on vaihtoehto asetosalisyylihappoallergisille ja lisälääke pallolaajennetuille.

Beetasalpaajien on osoitettu tutkimuksissa parantavan ennustetta sydäninfarktin jälkeen ja myös potilailla, joilla on sydämen vajaatoiminta.

Statiinit, jotka ovat yleisimmin käytettyjä veren rasvalääkkeitä, vähentävät kroonista sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden sydän- ja verisuonitapahtumia noin kolmanneksella. Sepelvaltimotautia sairastavien hoidon tavoitteena on saada ”paha kolesteroli” LDL alle 2,5 mmol/l. Hoidosta näyttää hyötyvän suurin osa sepelvaltimopotilaista mukaan lukien potilaat, joilla veren rasva-arvot ovat ”normaalit”.

Angiotensiiniestäjien (ACE) on osoitettu parantavan sydäninfarktin jälkeistä ennustetta erityisesti, jos vaurio on suurehko tai infarktin yhteydessä on ollut sydämen vajaatoiminta.

Kysyjän sydäninfarkti on luokiteltu lieväksi ja hän on ollut oireeton sydäninfarktin jälkeen. Lääkehoidon tärkeimpänä tavoitteena on silloin uusien tukosten esto. Siinä elintavat (jotka kysyjällä tuntuvat olevan kunnossa), verihiutaleiden takertumista estävä lääkitys (Primaspan) ja statiinit ovat tärkeimpiä.

Beetasalpaajan antamaa hyötyä on punnittava sen rasitusta haittaavaa vaikutusta vastaan, kun kyseessä on aktiiviliikkuja. Beetasalpaaja hidastaa aktiiviliikkujan muutenkin matalaa syketasoa ja heikentää myös lihasten suorituskykyä rasituksessa. Lievän sydäninfarktin jälkeen onkin mahdollista, että beetasalpaajan haitat ylittävät sen hyödyt aktiiviliikkujalla. Lääkityksestä kannattaa keskustella lääkärin kanssa, koska yleisiä hoito-ohjeita sovellettaessa otetaan aina potilaskohtaiset seikat huomioon.

Sinikka Pohjolan-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.