65-vuotias mies tiedustelee sydäninfarktin jälkeisen lääkehoidon tarpeellisuudesta. Hän on sairastanut lievän sydäninfarktin keväällä 2001, minkä jälkeen lääkityksenä on ollut kerran päivässä Seloken 47,5 mg ja Primaspan 100 mg. Voisiko lääkityksestä luopua, kun hiljattain tehdyssä rasituskokeessa ei ilmennyt poikkeavaa ja kun lääkitys hidastaa liikuntasuorituksia?

Kysyjä on sairastanut sydäninfarktin. Se on sepelvaltimotaudin akuutti tapahtuma, joka vaurioittaa sydänlihasta. Osalla potilaista vaurio on niin pieni, ettei se käytännössä haittaa sydämen pumppaustoimintaa. Uusintatapahtumien estossa (sekundaaripreventio) ovat elämäntapamuutokset oleellisia.

Konkreettisia tavoitteita ovat tupakoinnin lopettaminen, mahdollisen ylipainon vähentäminen, liikkuminen vähintään 2,5 tuntia viikossa ja ruokavalion muuttaminen Välimeren tyyppiseksi. Sydämelle sopiva ruoka sisältää päivittäin vähintään 600 g vihanneksia ja hedelmiä, pehmeitä kasvirasvoja sekä kalaöljyjä ainakin kerran viikossa. Sydän- ja verisuonitapahtumia lisäävät myös verenpaine- ja sokeritauti, ja niiden hyvä hoito on osa sekundaaripreventiota.

Monien lääkkeiden on osoitettu parantavan sydäninfarktin jälkeistä ennustetta. Näitä ovat veren hyytymistä valtimoissa estävät lääkkeet, beetasalpaajat, veren rasvoja alentavat lääkkeet ja angiotensiininestäjät (ACE-estäjät). Näitä lääkkeitä käytetään nykyisin sydäninfarktin jälkeen, vaikkei oireita olisikaan, tavoitteena uusien tukosten esto. Toinen tavoite on estää jo sairastetun sydänlihasvaurion usein käynnistämää sydämen laajenemista ja rytmihäiriöitä.

Pieniannoksinen asetosalisyylihappo (75–150 mg/vrk) estää verihiutaleiden takertumista toisiinsa ja on valtimotukosten estossa edullinen ja tehokas peruslääke. Klopidogreeli on vaihtoehto asetosalisyylihappoallergisille ja lisälääke pallolaajennetuille.

Beetasalpaajien on osoitettu tutkimuksissa parantavan ennustetta sydäninfarktin jälkeen ja myös potilailla, joilla on sydämen vajaatoiminta.

Statiinit, jotka ovat yleisimmin käytettyjä veren rasvalääkkeitä, vähentävät kroonista sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden sydän- ja verisuonitapahtumia noin kolmanneksella. Sepelvaltimotautia sairastavien hoidon tavoitteena on saada ”paha kolesteroli” LDL alle 2,5 mmol/l. Hoidosta näyttää hyötyvän suurin osa sepelvaltimopotilaista mukaan lukien potilaat, joilla veren rasva-arvot ovat ”normaalit”.

Angiotensiiniestäjien (ACE) on osoitettu parantavan sydäninfarktin jälkeistä ennustetta erityisesti, jos vaurio on suurehko tai infarktin yhteydessä on ollut sydämen vajaatoiminta.

Kysyjän sydäninfarkti on luokiteltu lieväksi ja hän on ollut oireeton sydäninfarktin jälkeen. Lääkehoidon tärkeimpänä tavoitteena on silloin uusien tukosten esto. Siinä elintavat (jotka kysyjällä tuntuvat olevan kunnossa), verihiutaleiden takertumista estävä lääkitys (Primaspan) ja statiinit ovat tärkeimpiä.

Beetasalpaajan antamaa hyötyä on punnittava sen rasitusta haittaavaa vaikutusta vastaan, kun kyseessä on aktiiviliikkuja. Beetasalpaaja hidastaa aktiiviliikkujan muutenkin matalaa syketasoa ja heikentää myös lihasten suorituskykyä rasituksessa. Lievän sydäninfarktin jälkeen onkin mahdollista, että beetasalpaajan haitat ylittävät sen hyödyt aktiiviliikkujalla. Lääkityksestä kannattaa keskustella lääkärin kanssa, koska yleisiä hoito-ohjeita sovellettaessa otetaan aina potilaskohtaiset seikat huomioon.

Sinikka Pohjolan-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.