Olen pari kertaa lukenut jostakin lehdestä, että kalkkitablettien käyttö voi lisätä sydänkohtauksen vaaraa, jopa aiheuttaa sen. Lääkärin määräyksestä olen käyttänyt lisäkalkkia jo vuosia. Purutableteissa on 500 mg kalkkia ja vähän D-vitamiinia. Nyt olen jättänyt kalkin ottamatta, vaikka minulla on osteopeniaa. Lisäksi on myös lievä sepelvaltimotauti. Pitääkö lehden väite paikkansa?

Ikääntymisen myötä luuston kunto ja murtumien ehkäisy on tärkeää. Nykyinen elämäntapa ei samalla tavalla pidä yllä liikuntaelimistön kuntoa kuin ennen. Luusto ei kuormitu riittävästi eikä lihasvoima säily elämän koostuessa valtapuolisesti istumisesta. Tupakointi, ylipaino, runsas alkoholinkäyttö ja tasapainottomat ruokavaliot heikentävät myös osaltaan luuston kuntoa.

Kun eletään yhä pitempään, luuston ja lihasten ongelmat ehtivät myös ilmaantua yhä useammalle. Murtumat kuormittavat seniorikansalaisten terveyttä ja kaventavat omatoimisuutta. Varsinkin lonkka- ja tukirangan nikamamurtumat voivat hoidettunakin johtaa kroonisiin kipuihin ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Luuston terveydelle riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeä.

Lihaksetkin tarvitsevat D-vitamiinia ja sen puute voi ikäihmisellä ilmetä vaikeana lihasheikkoutena. Monet tutkimukset ovat osoittaneet veren matalan D-vitamiinipitoisuuden olevan myös yhteydessä syöpiin ja autoimmuunitauteihin. Luut tarvitsevat D-vitamiinin ohella kalkkia.

Monissa satunnaistetuissa tutkimuksissa on haettu vastausta luuston kuntoa ylläpitävään D-vitamiinin ja kalkin saannin tarpeeseen. Tutkimuksiin perustuen yhdysvaltalainen asiantuntijajärjestö (IOM) on suosittanut, että D-vitamiinin päivittäinen tarve on alle 70-vuotiaalla aikuisella 600 IU (15 mikrogrammaa) ja 70 vuotta täyttäneillä 800 IU (20 mikrogrammaa). Suomen pohjoinen sijainti estää D-vitamiinin luontaista muodostumista talvella kun auringonvaloa ei ole riittävästi. D-vitamiinin saanti ei talvella riitä työikäisilläkään. Tätä vajetta paikkaamaan on maitotuotteita Suomessa D-vitaminoitu vuodesta 2003 alkaen.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksesta nestemäisissä tuotteissa on D-vitamiinia 1 mikrogrammaa/dl ja ravintorasvoissa 20 mikrogrammaa/100 g. D-vitamiinitarpeen tyydyttämiseen tarvitaan siis lisäksi D-vitamiinilääkitystä. Päivittäinen kalsiumin saannin suositus on 1 g alle 50-vuotiaille naisille ja alle 70-vuotiaille miehille. Tätä vanhemmille suositus on hieman enemmän, noin 1,2 g kalsiumia päivässä. Riittävä päivittäinen kalkkiannos tulee noin 3 lasillisesta maitoa, piimää, jogurttia tai rahkaa tai muutamasta viipaleesta juustoa. Pähkinät, kaali, seesaminsiemenet, soijapavut, sienet ja kirjolohi ovat myös hyviä kalsiumlähteitä.

Liiallinen kalkin saanti voi olla kuitenkin ongelma. Tänä vuonna ilmestyneessä 7-vuotisessa satunnaistetussa kalkki-D-vitamiini tutkimuksessa (1 g kalkkia ja 400 IU D-vitamiinia), jossa oli mukana vaihdevuodet ohittaneita naisia kalkkilisä liittyi hieman lisääntyneisiin sydäninfarkteihin. Tulos ja samansuuntaiset tulokset parissa muussakin tutkimuksessa ovat aiheuttanut runsaasti keskustelua asiantuntijoiden kesken.

Tuore asiantuntijakomitean arvio on, että tutkimusnäyttö on selkeä luuston ylläpitoon tarvittavasta kalsium-D-vitamiinisaannista, mutta vaikutuksista verisuoni- ja sydäntapahtumiin ei ole riittävästi tutkimustietoa. Näissä arvioissa pitää muistaa, että hyvinkään toteutetuissa tutkimuksissa ei aina kyetä tasoittamaan yksilöllisten ravinto- ja liikuntatottumusten, omaehtoisen kalkin- ja D-vitamiinin käytön vaikutusta tutkimusasetelmaan..

Yhteenvetona voidaan todeta, että luusto ja lihakset tarvitsevat kalkkia ja D-vitamiinia säilyäkseen toimintakunnossa yhä pitemmän eliniän. Suomessa D-vitamiinia ei saada riittävästi varsinkaan talvikautena ja D-vitamiinilisä tablettimuodossa on aiheellinen. Kalkkia sitä vastoin suomalaiset saavat ravinnosta melko runsaasti, keskimäärin 800 mg päivässä, joten kalsiumlisää ei aina tarvita. Jos kuitenkin jostain syystä oma kalkinsaanti alittaa suositukset, kalsiuminlisää tarvitaan.

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.