Olen pari kertaa lukenut jostakin lehdestä, että kalkkitablettien käyttö voi lisätä sydänkohtauksen vaaraa, jopa aiheuttaa sen. Lääkärin määräyksestä olen käyttänyt lisäkalkkia jo vuosia. Purutableteissa on 500 mg kalkkia ja vähän D-vitamiinia. Nyt olen jättänyt kalkin ottamatta, vaikka minulla on osteopeniaa. Lisäksi on myös lievä sepelvaltimotauti. Pitääkö lehden väite paikkansa?

Ikääntymisen myötä luuston kunto ja murtumien ehkäisy on tärkeää. Nykyinen elämäntapa ei samalla tavalla pidä yllä liikuntaelimistön kuntoa kuin ennen. Luusto ei kuormitu riittävästi eikä lihasvoima säily elämän koostuessa valtapuolisesti istumisesta. Tupakointi, ylipaino, runsas alkoholinkäyttö ja tasapainottomat ruokavaliot heikentävät myös osaltaan luuston kuntoa.

Kun eletään yhä pitempään, luuston ja lihasten ongelmat ehtivät myös ilmaantua yhä useammalle. Murtumat kuormittavat seniorikansalaisten terveyttä ja kaventavat omatoimisuutta. Varsinkin lonkka- ja tukirangan nikamamurtumat voivat hoidettunakin johtaa kroonisiin kipuihin ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Luuston terveydelle riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeä.

Lihaksetkin tarvitsevat D-vitamiinia ja sen puute voi ikäihmisellä ilmetä vaikeana lihasheikkoutena. Monet tutkimukset ovat osoittaneet veren matalan D-vitamiinipitoisuuden olevan myös yhteydessä syöpiin ja autoimmuunitauteihin. Luut tarvitsevat D-vitamiinin ohella kalkkia.

Monissa satunnaistetuissa tutkimuksissa on haettu vastausta luuston kuntoa ylläpitävään D-vitamiinin ja kalkin saannin tarpeeseen. Tutkimuksiin perustuen yhdysvaltalainen asiantuntijajärjestö (IOM) on suosittanut, että D-vitamiinin päivittäinen tarve on alle 70-vuotiaalla aikuisella 600 IU (15 mikrogrammaa) ja 70 vuotta täyttäneillä 800 IU (20 mikrogrammaa). Suomen pohjoinen sijainti estää D-vitamiinin luontaista muodostumista talvella kun auringonvaloa ei ole riittävästi. D-vitamiinin saanti ei talvella riitä työikäisilläkään. Tätä vajetta paikkaamaan on maitotuotteita Suomessa D-vitaminoitu vuodesta 2003 alkaen.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksesta nestemäisissä tuotteissa on D-vitamiinia 1 mikrogrammaa/dl ja ravintorasvoissa 20 mikrogrammaa/100 g. D-vitamiinitarpeen tyydyttämiseen tarvitaan siis lisäksi D-vitamiinilääkitystä. Päivittäinen kalsiumin saannin suositus on 1 g alle 50-vuotiaille naisille ja alle 70-vuotiaille miehille. Tätä vanhemmille suositus on hieman enemmän, noin 1,2 g kalsiumia päivässä. Riittävä päivittäinen kalkkiannos tulee noin 3 lasillisesta maitoa, piimää, jogurttia tai rahkaa tai muutamasta viipaleesta juustoa. Pähkinät, kaali, seesaminsiemenet, soijapavut, sienet ja kirjolohi ovat myös hyviä kalsiumlähteitä.

Liiallinen kalkin saanti voi olla kuitenkin ongelma. Tänä vuonna ilmestyneessä 7-vuotisessa satunnaistetussa kalkki-D-vitamiini tutkimuksessa (1 g kalkkia ja 400 IU D-vitamiinia), jossa oli mukana vaihdevuodet ohittaneita naisia kalkkilisä liittyi hieman lisääntyneisiin sydäninfarkteihin. Tulos ja samansuuntaiset tulokset parissa muussakin tutkimuksessa ovat aiheuttanut runsaasti keskustelua asiantuntijoiden kesken.

Tuore asiantuntijakomitean arvio on, että tutkimusnäyttö on selkeä luuston ylläpitoon tarvittavasta kalsium-D-vitamiinisaannista, mutta vaikutuksista verisuoni- ja sydäntapahtumiin ei ole riittävästi tutkimustietoa. Näissä arvioissa pitää muistaa, että hyvinkään toteutetuissa tutkimuksissa ei aina kyetä tasoittamaan yksilöllisten ravinto- ja liikuntatottumusten, omaehtoisen kalkin- ja D-vitamiinin käytön vaikutusta tutkimusasetelmaan..

Yhteenvetona voidaan todeta, että luusto ja lihakset tarvitsevat kalkkia ja D-vitamiinia säilyäkseen toimintakunnossa yhä pitemmän eliniän. Suomessa D-vitamiinia ei saada riittävästi varsinkaan talvikautena ja D-vitamiinilisä tablettimuodossa on aiheellinen. Kalkkia sitä vastoin suomalaiset saavat ravinnosta melko runsaasti, keskimäärin 800 mg päivässä, joten kalsiumlisää ei aina tarvita. Jos kuitenkin jostain syystä oma kalkinsaanti alittaa suositukset, kalsiuminlisää tarvitaan.

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.