Onko sellaista kolesterolia alentavaa lääkettä, joka ei aiheuta nivel- ja lihaskipuja?

Kolesterolia alentavia lääkkeitä on paljon ja useita eri lääkeryhmiä. Tehokkain ja eniten käytetty lääkeryhmä on statiinit, joihin kuuluvat muun muassa simvastatiini, atorvastatiini, pravastatiini, fluvastatiini ja rosuvastatiini. Näitä lääkeaineita myydään monella kauppanimellä.

Vanhempi lääkeryhmä on fibraatit. Niiden teho ei rasvahäiriön korjaamisessa ja ennusteen parantamisessa yllä statiinien tasolle. Niitä käytetään erityistilanteissa ja statiinien lisänä. Lihasvaivat kuuluvat myös fibraattien sivuvaikutuksiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vielä vanhempi lääke kolesterolin hoidossa on kolestyramiini. Sen vaikutus perustuu sappihappojen sitomiseen. Teho ei ole suuri, ja lääke aiheuttaa ummetusta ja muita vatsavaivoja. Lääkkeen uusi muoto kolesevelaami (Cholestagel) on paremmin siedetty kuin kolestyramiini.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusin kolesterolilääke on etsetimibi. Se estää ohutsuolessa kolesterolin imeytymistä verenkiertoon ja maksaan. Se laskee erityisesti LDL-kolesterolin pitoisuutta, mutta ei yllä lähellekään statiinien tehoa. Joillekin etzetimibia käyttäneille on tullut nivelsärkyjä ja lihaskouristuksia, mutta yhteyttä ei ole voitu osoittaa satunnaistetuissa tutkimuksissa. Etsetimibia voidaan käyttää statiinin ohessa, jolloin statiiniannosta voidaan usein pienentää.

Statiinien aiheuttamat lihashaitat ovat jonkin verran ennakoitavissa. Potilaan korkea ikä, pieni koko, runsas alkoholinkäyttö, kilpirauhasen vajaatoiminta, lihassairaudet ja D-vitamiinin puute lisäävät lihasoireita. Vaivojen todennäköisyys kasvaa annoksen koon myötä, samoin lääkeyhteysvaikutukset ja muut sairaudet lisäävät lääkkeen pitoisuutta veressä.

Perinnölliset tekijät voivat myös nostaa statiinin pitoisuuden veressä jopa yli kolminkertaiseksi. ”Statiinigeeni-SLCO1B1:n” muutos heikentää lääkkeen kulkeutumista maksaan ja nostaa sen pitoisuutta veressä. Jos geenimuunnoksen on perinyt molemmilta vanhemmilta, lihashaittoja tulee lähes joka viidennelle statiinia käyttävistä. Lihashaittoja lisäävää geenimuunnosta voidaan nykyisin tutkia (esimerkiksi HUS-Laboratoriossa tutkimus no 20716, 25 euroa).

Statiinit parantavat valtimotautia sairastavien ennustetta ja ovat yleensä hyvin siedettyjä. Perinnöllistä vaikeaa korkeaa kolesterolihäiriötä sairastavien ennuste on tyystin muuttunut lääkkeen ansiosta. Moni säännöllistä lääkitystä käyttävistä saavuttaa nykyisin muun väestön eliniän, kun aiemmin valtimosairaudet veivät hengen jo varhaisessa keski-iässä.  

Lihasoireet ovat statiinien merkittävin haittavaikutus, ja niitä tulee 5–10 prosentille käyttäjistä. Toisaalta lihasoireet ovat muutenkin yleisiä keski- ja eläkeiässä.

Jotta potilaiden ennustetta parantava hoito ei turhaan loppuisi ja jotta toisaalta potilas ei suotta kärsisi lääkkeen aiheuttamista lihasoireista, on tärkeää, että oireiden ilmaantuessa tutkitaan lääkehaitan mahdollisuus. Usein voidaan pitää lääkitystauko, jolloin statiinin aiheuttamat lihasoireet häviävät muutamassa viikossa. Voidaan tehdä myös yllämainittu geenitutkimus. On myös hyvä määrittää D-vitamiinipitoisuus, lihasentsyymi (CK) ja sulkea pois kilpirauhasen vajaa­toiminta. Jos statiinin käyttö on perusteltua, useimmissa tapauksissa löydetään sopiva valmiste ja annos.

Nykyiset suositukset valtimo­sairauksien yhteydessä tavoitelluista rasva-arvoista ovat varsin tiukkoja ja edellyttävät usein melko suuria statiini­annoksia. Jos lihasoireita on, voidaan tyytyä hieman pienempään annokseen. Jos oireita ei arvioida yhteisymmärryksessä, voi käydä niin, että potilas luopuu koko lääkityksestä – ja jää ilman statiinin antamaa hyötyä valtimotaudin hoidossa.

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Köyhiä on aina ollut ja on vieläkin tai on taas, mutta se ettei jossain mällätty voilla, läskillä tai ruualla yleensäkään ei merkitse väestötasolla paljoakaan.

Totta on, että ruoka oli yksipuolista. Tuoreita kasviksia ei syöty ja se "jokin soossi" oli voissa paitettua valkoista vehnäjauhoa ja jänteistä läskiä tai jauhomakkaran palasia. Sitä tyrkytetään vieläkin työpaikkaruokaloissa. Marjoja poimittiin paljon, mutta ei niitä kovin paljoa syöty. Ne keitettiin runsaan sokerin kanssa niin perusteellisesti hilloiksi, ettei niissä juuri mitään ravinteita ollut. Hilloa sai ehkä torstaisin pannarin kanssa.

Anemia oli 60-luvun koululaisilla tavallista ja johtui yksipuolisesta ruuasta. Lisäksi lapamato oli tavallinen, puutteellisen kalan käsittelyn osaamisen vuoksi. Itse painoin seitsemän vuotiaana siitä syystä 25 kg ja RaMaVit-litkua piti juoda, kunnes sain matokuurin. Pullaa ja kahvia oli aamiaiseksi aika monella. Niin myös meillä.

Jos kalaa syötiin, niin se paistettiin voissa jauhojen kanssa ja kalakeittoonkin kaadettiin täysmaitoa, kun terveellinen liemi oli ensin kaadettu viemäriin ja sekaan vielä kunnon voiklöntti. Ja sitten voita leivän päälle.

Voissa paistetun läskin syönti ei ole mikään myytti.

Suomessa sydäntautikuolleisuus liitetään melkein yksinomaan Pohjois-Karjalaan, mutta kuten aiemmin kerroin, muuallakin kuoltiin, niin herrat, kuin narrit, eikä se, että nuoria miehiä kuoli sydänkohtauksiin ja aivohalvauksiin selity viisikymppisten metsureiden kohtaloilla. Kun suomalaisista on kyse, niin viina tupakka ja läski selittävät suurimman osan kansansairauksistamme vielä tänä päivänäkin. Tosin läski on nyt vyötäröllä, autoilun, sohvalla makaamisen ja ylensyönnin vuoksi.

Kroonisen matala-asteisen tulehduksen yhteys sydän ja verisuonisairauksiin on lopulta tiedossa, mutta se ei selitä pois rasvahypoteesia, vaikka tiedoissa on ollut ja on edelleen aukkoja.

Ikipäivänä nyt eläkkeellä oleva sukupolvi ei olisi niin pitkäikäistä ja tervettä, ilman suomalaista kansanterveystyötä.Kaikki kehittyy ja tieto lisääntyy koko ajan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla